JEESUS ON AINOA PELASTUSTIE

[rita4]

Juhana Lehmuskoski

"Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on; ja se on Jeesus Kristus" (1 Kor. 3:11). Usein kuvitellaan, että Jeesus on pelastustie ainoastaan uuden liiton aikana, ja vanhassa liitossa pelastuttiin noudattamalla Mooseksen lakia. Tämä käsitys osoittautuu virheelliseksi, kun tutkii Vanhaa ja Uutta testamenttia.

Jo paratiisissa Jumala sanoi käärmeelle: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän" (1 Moos. 3:15). Samalla Jumala antoi ihmisenkin ymmärtää, että Kristus on ainoa toivo ja ainoa pelastaja. Tämän tiedon oli määrä kulkea sukupolvesta toiseen, niin että koko ihmiskunta tietää asiasta kaikkina aikoina.

Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Aabrahaminkaan aikana. "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut Herraa vaan hän uskoi Herraan!

"Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus" (Gal. 3:16). Paavali suorittaa tässä henkeäsalpaavan paljastuksen: Aabrahamin lupaukset eivät tulleet hänen lihallisille jälkeläisilleen vaan Kristukselle. Kristuksen hengelliset jälkeläiset saavat nuo lupaukset omikseen. Ei ole ihme, että Paavalia vainottiin.

Vuoden 1933 suomalainen raamatunkäännös sanoo: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan" (1 Moos. 12:7; samoin esimerkiksi 1 Moos. 13:15; 15:5; 17:7-8; 22:18; 24:7). Paavali väittää, että näissä jakeissa on käännösvirhe. Monikollisen jälkeläiset-sanan tilalla tulisi olla yksikössä oleva siemen-sana. Tästä löytyy selitys sille, miksi juutalaiset on niin monta kertaa karkotettu pois Israelin maasta. Maa kuuluukin Aabrahamin siemenelle eli Kristukselle. Jos kansa rikkoo Kristuksen tahdon, se ei saa asua pyhässä maassa. Aabrahamin vanhurskauden tähden Jumala on kylläkin luvannut huolehtia hänen lihallisista jälkeläisistään erityisellä tavalla ja kutsua heitä pelastukseen ennen muita: "Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljon ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!" (Room.. 11:24).

Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.

Kun Mooseksen kautta annettiin laki, sen tarkoitus ei ollut määritellä uutta pelastustietä. "Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta" (Gal. 3:17-18). Laki ei muuttanut sitä totuutta, että lupaukset annettiin Kristukselle. Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.

"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).

Kun kansa teki syntiä ja käärmeet pistivät heitä, "Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon" (4 Moos. 21:9). Mooses ei käskenyt noudattaa lakia, koska sen tehtävä ei ole antaa syntejä anteeksi vaan kirkastaa Kristusta. Hän käski katsoa siihen, joka oli puuhun ripustettu. "Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:14-15).

Miksi sitten Herra sanoi Moosekselle: "Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä" (3 Moos. 18:5). Tarkoitus oli, että uppiniskainen kansa yrittäisi elää lain noudattamisella, pelastua sen avulla. Heidän tuli nähdä se mahdottomaksi. Paavalin mukaan yritys on toivoton: "Jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle" (Gal. 3:21-22).

Jesajakin suorastaan evankelioi kansaa jo vanhan liiton aikana: "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:4-7). Jesajan sanat eivät ole vain ennustus tulevasta vaan kutsuvat uskomaan Kristukseen (Jes. 55:6-7). Hänen evankeliuminsa on kirkas ja paljastaa, mikä oli pelastustie vanhan liitonkin aikana. Samoin sanoo Habakuk: "Vanhurskas on elävä uskostansa" (Hab. 2:4).

Juutalaiset käsittivät väärin lain tarkoituksen, mutta Paavali oikaisi heitä: "Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla" (Apt. 13:39). "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia, sillä kirjoitettu on: 'Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee'. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska 'vanhurskas on elävä uskosta'" (Gal. 3:10-11).

Jos joku muu kuin Jeesus olisi joskus kyennyt täyttämään lain, se olisi periaatteessa mahdollista vielä nytkin, ainakin siellä, missä ei ole kuultu evankeliumia. Joku juutalainen rabbi voisi tahdonvoimallaan sinnitellä taivaaseen hyvän askeettisen elämänsä avulla, noudattamalla Mooseksen lakia. Afrikan viidakoissa alkukantaisen pakanan omatunto herää, mutta hän ei ole kuullut evankeliumia Jeesuksesta. Hän voisi elää oikein ja pelastua. "Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut" (Room. 1:19).

Tämä on kuitenkin mahdotonta. Pakanakin tuntee omassatunnossaan Jumalan tahdon, mutta sen noudattaminen on kaikille mahdotonta. Se johtaa korkeintaan synnintuntoon: "Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20). Jos joku ei ole koskaan kuullut evankeliumia, se ei vähennä hänen vastuutaan. Sellainen ihminen ei elä huolettomassa tietämättömyydessä, joka takaisi hänelle pelastuksen iankaikkisuudessa. "Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan" (Room. 2:12). Ilman tietoakin elänyt ihminen hukkuu kadotukseen.

Jumala lähettää evankeliumin ilosanoman sille viidakoissakin elävälle pakanalle, joka sitä sitkeästi etsii. Jumala ei ole häntä kohtaan epäoikeudenmukainen. Mutta tarvitaan niitä, jotka lähtevät viemään sanomaa. Ilman Herran lähettämiä julistajia moni pakana jää pimeyteen ja päätyy kadotukseen. "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" (Room. 10:15)

[rita4]

Kun tuota lueskelin, niin tuli esiin juuri tuo tärkeä ajatus, josta ei yleensä puhuta, tai opeteta, elikkä: "Aivan alusta lähtien ihmiskunta on omissatunnoissaan tuntenut Kristuksen Jeesuksen, vaikka Vanhan liiton aikana ei puhuttukaan Jumalan Pojasta, eli Kristuksesta." Mutta niin kuin tuo (1 Moos. 3:15) puhuu, niin ihan alusta lähtien Jumalan suunnitelmaan on kuulunut kertoa, että: vain Jeesuksen Kristuksen kautta ja uskomalla häneen vain voidaan pelastua.

Kaikkina aikoina on voinut pelastua vain uskon kautta. Tämä tie ei ollut tuntematon Aabrahaminkaan aikana. "Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1 Moos. 15:6). Aabraham ei ainoastaan uskonut Herraa vaan hän uskoi Herraan!

Jumala on saarnauttanut Sanaansa ihan alusta lähtien, että: Se, joka uskoo se pelastuu.

Juutalaisten oli määrä kaikkina aikoina seurata Kristusta, vaikka Jeesus-nimi oli heille tuntematon. On sama, millä nimellä Jeesusta puhutellaan, kunhan häntä seurataan. Kristus-tietä tarjottiin heille Mooseksenkin aikana. "Isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus" (1 Kor. 10:1-4). Usko Jeesukseen ei ollut tuntematonta.

Ajatella, jo siellä erämaassakin heidän kanssaan oli itse Jeesus Kristus, Poika Jumalan! Vois sanoa; Vau; kiitos Herralle!

Jeesus oli jo siellä heidän kanssaan, vaikka he eivät vielä tunteneetkaan häntä nimeltä, mutta varmasti he omissatunnoissaan ymmärsivät, että; tässä on jotain pyhää ja suurta, ihmeellistäkin. Siis ne, jotka uskoivat Jumalaan. Toivottavasti he kaikki uskoivat, mutta niin kuin silloin, niin on nytkin; etteivät kaikki usko, vaan ovat vain mukana hengellisessä toiminnassakin jopa, omistamatta silti uskoa Jeesukseen Pelastajana, tai arkuutta Jumalan pyhyyden edessä olemisessa.

Pelastuksen voi saada osakseen vain Kristuksen perillinen, sitä ei saanut lain avulla. Lakia tuli Siinailta asti kyllä noudattaa, mutta se ei pelastanut ketään, vaan oli edelleenkin uskottava Kristukseen.

Laitampa tämän Wikipedian selvennyksen Jumalan laista. Voisimmeko sanoa, sen olevan myöskin kuin vaatimus tehdä omilla teoillaan itsensä kelpaavaksi Jumalalle, kun suorittaa tiettyjä sääntöjä, perinnäissääntöjä, sakramenttejakin, sekä yrittää olla kunnollinen kristitty Jumalan ja ihmistenkin edessä, kun toimii ja elää koko ajan kuin yrittäen kelvata kaikille, ja kaikessa, olla ns "Hyvä tyyppi ja uskova!" Vaikka oiskin vain uskonnollinen, vielä synneissään elävä, jolla ei ole Jeesusta kuin nimenä, muttei sydämensä Herrana ja Vapahtajana, Pelastajanaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_laki

"Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia" (Gal. 3:19, 23-25). Jos kansa olisi ollut kuuliainen Herralle, Mooseksen lakia ei olisi annettu. Sen tehtävä oli vartioida pelastumattomia ihmisiä, kunnes he tulevat uskoon, jonka jälkeen ei olla enää sen alaisia vaan Kristuksen lain alaisia. Laki on kasvattaja Kristukseen. Ei ole väärin, jos pelastumaton yrittää täyttää lakia. Se kasvattaa häntä, hän huomaa, ettei kykene sitä täyttämään ja että hän on syntinen. Laki on samalla esikuvallista puhetta Jeesuksesta. Se kertoo, kuinka paljon Herra vihaa syntiä. Se kertoo havainnollisesti, että ilman uhria ei ole pelastusta. Jeesus sanoo Mooseksesta: "Minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).

Tuosta nousi mieleeni ajatus eräästä ihmisestä, joka kovasti koittaa elää oikein, olla mukava ja jopa toiset huomioivakin, olla kuin ei ois koskaan tehnyt syntiä, jne.. Nyt on tultu vaiheeseen, vai pitäisikö sanoa; pisteeseen, jossa hän on kuin tyhjän päällä ja mielikin on kuin kaikki ois menetetty, outo tyhjyys sisimmässään jatkuvasti ja mikään asia, tai tekokaan ei enää täytä, poista sitä tyhjyyttä. Luoja usko, on kuin romuttumassa, ja tilalle ei ole mitään, mitä hän enää osaisi etsiä, hakea. Kaikki on kokeiltu kohta ja nyt on vain kysymys; "Miten saan elämäni tasapainoon itseni ja kaiken elämässäni olevan kanssa, läheistensä kanssa? Mistä saan ilon sydämeeni ja rauhan, jotain uutta, parempaa, kestävämpää, jne..?"

Herra on kyllä kutsunut pelastukseen aikaisemminkin, mutta se ei ole kelvannut. Monenlaista asiaa on pitänyt käydä läpi, kunnes on tultu tähän pisteeseen. Mitä nyt, missä on se ilo, joka kestää vaikeinakin aikoina sydämen pohjalla ja se rauha? Mikä ottaisi pois tyhjyyden tunteen?

On vain yksi tie ja yksi valinta, joka on maailman tärkein teko, sekä valinta. Sen valinnan nimi on Jeesus! Ja sen teon valinta on: suostuminen huutamaan avukseen Jeesusta, ja pyytämään syntejään anteeksi, sekä antamaan sydämeensä rauhansa, olemaan kanssaan! Se on usein itseään hyvänä ja oikein eläneelle vaikea päätös/valinta. Mutta kuitenkin se on AINOA OIKEA päätös/valinta, jos aikoo saada taivaallisen rauhan ja levon, ilonkin sydämeensä, sekä kerran päästä taivaan kotiin. Sinne kun ei syntiä pääse, eikä millään muulla uskollakaan, oli se sitten; Luoja uskoa, tai Jumala uskoa ilman Jeesusta sydämessään, tms..

Jeesus Kristus on ainoa oikea tie, joka vain taivaasen vie! Jeesus nimessä vain on Elämä! Jeesus antaa uudestisyntymisessämme sydämiimme rauhansa ja voimansa, sekä Pyhän Henkensä oppaaksemme! Jumala vihaa syntiä, joka ei tarvitse edes olla julkijumalista ja pahaakaan, mutta joka on Jumalan tahdon ja Sanan vastustamista, Jeesuksen hylkäämistä, sekä tottelemattomuutta kun Herramme kutsuu yhteyteensä, ristinsä juurelle: sillä kalliilla sovintoverellään pestäväksi synneistämme, jonka hän (Jeesus) vuodatti Golgatan keskimmäisellä ristillä sinun ja minun syntiemme tähden, sekä koko maailman syntivelan tähden. Ja vain veressään on Elämä. Hänen kauttaan (Jeesuksen) voi vain päästä taivaan kotiin ja päästä Karitsan hääjuhlaan mukaan.

Ootko valmis, kun Jumala antaa sydämeesi etsikkoaikansa ja alkaa vetää sinua pelastukseen; vastaanottamaan rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, Jeesus Nasaretilaisen sydämen halun saada pelastaa ja puhdistaa sinutkin ristillä vuotaneessa sovintoveressään puhtaaksi kaikesta, mikä onkin sydämesi tahrannut?

Ootko valmis? - Pasuunat