Jeesuksen armollinen kutsu on voimassa meille tänään

[rita4]

Per-Olof Malk

Muistat varmaan sen puheen, jonka Jeesus piti juutalaisten lehtimajanjuhlan viimeisenä päivänä. Johannes kertoo, että Jeesus silloin ”seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat’.” (Joh.7:37–38.)

Juutalaiset viettivät lehtimajajuhlaa Jerusalemissa syksyisin sadonkorjuun jälkeen. Juhla kesti seitsemän päivää. Ohjelma oli mahtava ja sitä tultiin seuraamaan kaukaisistakin maista, aina Intiasta ja Espanjasta asti. Lehtimajajuhlan aikana Jerusalem oli hyvin kansainvälinen kaupunki.

Juhlaviikon aikana temppelissä teurastettiin peräti 70 härkää. Iltaisin ja öisin temppeli oli juhlavalaistu lukemattomin soihduin. Monet suuntasivat iltakävelynsä temppelin suuntaan ja pysähtyivät ihailemaan valaistujen rakennusten kauneutta. Aamuin ja illoin ja eri tilaisuuksissa soitettiin hopeisia trumpetteja ja suuret kuorot lauloivat. Seremonioita johti 446 pappia.

Juhlan viimeisenä päivänä kaikki, niin papit kuin jerusalemilaiset ja kaupunkiin tulleet sadattuhannet pyhiinvaeltajat, pukeutuivat parhaimpiinsa. Kukin sai oikeaan käteensä pitkän palmunoksan ja vasempaan käteensä sitrushedelmiin kuuluvan paratiisihedelmän. Suurena kulkueena haettiin vettä Siiloan lammikosta. Kun vesi oli kaadettu alttarille, leeviläiset alkoivat laulaa psalmia 68. Kansa vastasi leeviläisten lauluun omilla lauluosuuksillaan, kumarsi kohti alttaria ja heilutti ilmassa palmunoksia.

Jeesuksen kutsu juhlatauon aikana

Vuorolaulun päätyttyä tuli ohjelmassa pieni tauko. Uskotaan, että juuri silloin Jeesus nousi jollekin korokkeelle, huusi ympärillä oleville, jotta mahdollisimman moni kuulisi, ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.”

Minua on hämmästyttänyt melko tavalla se, mitä tämän kutsun jälkeen tapahtui. Johannes kertoo, että kansan keskuudessa syntyi vilkas keskustelu Jeesuksesta. Jotkut pitivät Jeesusta uutena profeettana. Toiset pitivät häntä Vanhan testamentin lupaamana Messiaana. Toiset eivät pitäneet häntä minään vaan totesivat: ”Ei suinkaan Kristus tule Galileasta.” Muutamat taas kokivat Jeesuksen niin hankalana, että he tahtoivat ottaa hänet kiinni.

Kaiken tämän Johannes kertoo ja tiivistää syntyneen tilanteen sanoihin: ”Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä” (Joh.7:43).

Mikä minua on hämmästyttänyt tässä kaikessa on se, ettei kenenkään sanota noudattaneen Jeesuksen esittämää kutsua. Kukaan ei mennyt Jeesuksen luo!

Ihmisillä oli kyllä mielipiteitä Hänestä. Joukossa oli hyviä ja myönteisiä ja oikeitakin mielipiteitä. Mutta kukaan ei kaivannut Jeesusta elämäänsä niin, että olisi mennyt Hänen luokseen. Kellään ei ollut ”Jeesus-janoa”. Kukaan ei tullut Herran luo ottaakseen vastaan, mitä Hän tarjosi.

Mietin tässä, kuinka monta jumalanpalvelusta ja seuratilaisuutta ja juhlaa mahdammekaan viettää samalla tavalla kuin juutalaiset viettivät lehtimajanjuhliaan Jerusalemissa. Kansaa on koolla, joskus paljonkin. Ollaan koolla Jeesuksen nimessä ja Hän on lupauksensa mukaan läsnä. Hänen äänensä kuuluu. Monenlaisia mielipiteitä esitetään Hänestä. Mutta kukaan ei tarvitse Häntä elämäänsä.

Juhlan jälkeisenä päivänä yksi saa armon

Kun luetaan Johanneksen kertomusta eteenpäin, tullaan juhlan jälkeiseen arkipäivään. Jeesus on pyhäkössä jo varhain. Silloin eräs ihminen tulee Jeesuksen luokse – tai oikeastaan hänet tuodaan. Kirjanoppineet ja fariseukset tuovat Jeesuksen luokse aviorikoksesta kiinni otetun naisen ja asettavat hänet joukon keskelle.

Missä mahtoi olla rikoskumppani? Oliko hän kenties jo lähtenyt ryhmänsä mukana paluumatkalle kotimaahan?

Edellisenä päivänä Jeesus oli seissyt siinä ja tungoksen keskellä huutanut: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni...” Nyt Hänen sanojensa kaiku oli temppelin seinistä tauonnut. Juhlapukuinen kansa oli poissa. Jäljellä olivat juhlien roskat ja palmunoksien kappaleet ja irronneet lehdet ja pudonneiden paratiisihedelmien tallatut jätteet. Ja tuo roskanainen, joka oli kuin irronnut kuiva lehti palmunoksasta tai kuin rikkinäinen, tallattu paratiisihedelmä.

”Jos joku janoaa, niin tulkoon”, oli Herra sanonut. Nyt Hän vain kirjoitti sormellaan jotakin maahan, kenties nuo eilisen päivän sanansa. Lopulta Hän suoristautui, katsoi kirjanoppineita ja fariseuksia ja sanoi: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä” (Joh.8:7).

Tuuli kuljetti roskia temppelialueen kujilla ja pihamaalla. Katkenneita palmunoksia ja lehtiä oli yltympäri aluetta juhlien jäljiltä. Kärpäset olivat heränneet ja lentelivät lämpenevässä aamussa hedelmäjäännösten ympärillä. Ja tässä tämä ihminen seisoi Jeesuksen edessä.

Hän sai Jeesuksen lupaaman avun. Hän sai armon. Ja mikä myös on ihmeellistä, hän näyttää olleen ainoa, joka sai avun noilla lehtimajajuhlilla olleista sadoista tuhansista ihmisistä. Hän.

Kyselen: Miksi niin usein täytyy käydä näin? Monet kuulevat Jeesuksen kutsun, monet tarvitsevat Jeesuksen armoa, mutta kukaan ei tule – tai tulee vain yksi. Miksi meidänkin aikanamme niin usein käy samalla tavalla kuin Jerusalemin temppelissä juhlien jälkeisenä päivänä: ”Kun heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois…” (Joh.8:9).

Eihän näin pitäisi käydä! Kuinka lähellä he nyt olivatkaan! Näköetäisyyden päässä Jeesuksesta, kuuloetäisyyden päässä Hänen puheestaan, ja omatunto todisti heidät syyllisiksi. Kaikki oli valmiina. He näkivät syntinsä ja näkivät Vapahtajan, joka antaa syntejä anteeksi.

Mutta he menivät pois!

Ystäväni. Sinäkin voit joskus kokea itsesi kuin roskaksi juhlakansassa, roskaksi seurakunnassa, roskaksi Jumalan valittujen joukossa. Älä kuitenkaan koskaan mene pois Jeesuksen luota, vaikka omatuntosikin todistaisi sinut syylliseksi. Jää Hänen luokseen!

Jeesuksen armollisen kutsun kaiku on vaiennut temppelissä, mutta sen sisältö on yhä voimassa. Tänäänkin ovat siis voimassa Vapahtajan sanat: ”Jos joku teistä janoaa, niin tulkoon minun tyköni...”

[rita4]

Muistat varmaan sen puheen, jonka Jeesus piti juutalaisten lehtimajanjuhlan viimeisenä päivänä. Johannes kertoo, että Jeesus silloin ”seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat’.” (Joh.7:37–38.)
--------------------------------------------------
Mikä minua on hämmästyttänyt tässä kaikessa on se, ettei kenenkään sanota noudattaneen Jeesuksen esittämää kutsua. Kukaan ei mennyt Jeesuksen luo!

Ihmisillä oli kyllä mielipiteitä Hänestä. Joukossa oli hyviä ja myönteisiä ja oikeitakin mielipiteitä. Mutta kukaan ei kaivannut Jeesusta elämäänsä niin, että olisi mennyt Hänen luokseen. Kellään ei ollut ”Jeesus-janoa”. Kukaan ei tullut Herran luo ottaakseen vastaan, mitä Hän tarjosi.

Mietin tässä, kuinka monta jumalanpalvelusta ja seuratilaisuutta ja juhlaa mahdammekaan viettää samalla tavalla kuin juutalaiset viettivät lehtimajanjuhliaan Jerusalemissa. Kansaa on koolla, joskus paljonkin. Ollaan koolla Jeesuksen nimessä ja Hän on lupauksensa mukaan läsnä. Hänen äänensä kuuluu. Monenlaisia mielipiteitä esitetään Hänestä. Mutta kukaan ei tarvitse Häntä elämäänsä.

Olen kuin kokemassa, että Herra Jeesus on alkanut yhä enemmän ja voimakkaamminkin kutsua ihmisiä yhteyteensä; seuraamaan Häntä, ottamaan vastaan Hänet: Pelastajanaan. Mutta kuinka harva kuulee kutsuaan, kun maailma on täynnään erilaisia ääniä ja hälinää, kiirettä, touhua, erilaisia hengellisäkin ryhmittymiä, jotka puhuvat kyllä Jeesuksen nimessä, mutta eivät silti näytä tuntevan Herraansa henkilö kohtaisesti, siis läheisesti.

Onko sinulla rakas ystäväni; Jeesus jano? Voi kun sinulla olisikin nyt juuri, oikein valtava Jeesus jano, niin ettei mikään muu merkitse sinulle enää, mitään, ei siis mikään muu, kuin vain voida löytää sekä saada kohdata, ja myöskin kuin oppia tuntemaan Hänet ja siten saada seurata maailman loppuun asti Herraa Jeesusta Kristusta. Pysyä Hänen Sanassaan kiinni ja pitäytyen sekä myöskin kuin uskaltaa olla jopa eri mieltä niiden ryhmittymien kanssa, jotka haluavat vain vesittää Jumalan Sanaa. Ne, jotka haluavat julistaa korvasyyhyyn evankeliumia, tai sellaista evankeliumia, jossa koroitetaan vain: ihmeitä, rikkautta, kaiken helppoutta, tms.. Mutta jossa ei opeteta tuntemaan läheisemminkin Vapahtajaansa, Jeesusta Kristusta, sekä kuin ymmärtämään sen totuuden, että; Vain Hänessä on elämä ja iankaikkisuus!

Älä siksi enää juokse, profetioiden, tai ihmeiden, älä edes parantumisenkaan pakosta missään, jossa ei koroiteta tai jossa ei kirkasteta, yksin Herraamme Jeesusta Kristusta. Tämä tietty voi kuulostaa ns. kuivalta, jos ei ole minkäänlaista ns. fiilistelyä, tai ei ole niitä ihmeitä, mukaansa tempaavaa musaa; joka aivopesee aivot, mutta joka ei koroita Kristusta, vaan höpöttää kaikkea muuta, tyhjänpäiväistäkin, tai kun se on kuin mantran jankkaamista, ilman Jumalan Henkeä, tms..

Mutta minä voin taata sinulle rakas ystäväni: ettei se kuule ole ollenkaan niin kuivaa, kuin miltä se ehkä hiljaa Herran edessä oleminen voisi noin niinku äkkiseltään kuulostaa. Mutta se, kun saa viipyä lähellä Vapahtajaansa ja olla Hänen seurassaan 24/7, niin; Siinä on kuule sitä Poweria! Koska Herra Jeesus on mieluusti sellaisen Hänen omansa kanssa, joka viihtyy sekä tahtookin viipyy Hänen lähellään, vaikka ilman sanoja, ilman vaatimista, ilman.. Kunhan vain saat olla, ihan omana itsenäsi, ja vain luottaa, että: Isä tietää jo mitä tarvitsemme, ennenkuin sitä Häneltä pyydämmekään, tai ennen kuin sitä edes esitämmekään. Ja siksi Hän voi meitä auttaa, Koska Hän voi pelastaa sielusi, siis, jos et vielä ole Hänen omansa, niin Hän antaa sinulle aivan uudenlaisen, siis kuin uuden sydämen, sekä rauhansa ja levon elämäsi ylle, sydämeesi, jota et kuule maailmasta saa, etkä koskaan tuu löytymäänkään, edes noista fiilistely, tai korvasyyhy puheita pitävistä seurakunnistakaan.

Vain: Sinä ja Jeesus, se riittää! Sekä nöyrä, syntinsä tunteva, katuva sydän ja se, joka alkaa nähdä elämässään, jopa vaikeissakin ihmissuhteissaan, sekä asioissaan; myöskin aihetta kiitokseen! Herramme on kiitoksen arvoinen ja sen Hän on myöskin ansainnut minulta, sinulta, meiltä kaikilta!

1. Joh. 3:1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

2. Kor. 13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Joh. 10:
1 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.

5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.

7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.

14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.

Juhlan jälkeisenä päivänä yksi saa armon

Kun luetaan Johanneksen kertomusta eteenpäin, tullaan juhlan jälkeiseen arkipäivään. Jeesus on pyhäkössä jo varhain. Silloin eräs ihminen tulee Jeesuksen luokse – tai oikeastaan hänet tuodaan. Kirjanoppineet ja fariseukset tuovat Jeesuksen luokse aviorikoksesta kiinni otetun naisen ja asettavat hänet joukon keskelle.

Missä mahtoi olla rikoskumppani? Oliko hän kenties jo lähtenyt ryhmänsä mukana paluumatkalle kotimaahan?

Edellisenä päivänä Jeesus oli seissyt siinä ja tungoksen keskellä huutanut: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni...” Nyt Hänen sanojensa kaiku oli temppelin seinistä tauonnut. Juhlapukuinen kansa oli poissa. Jäljellä olivat juhlien roskat ja palmunoksien kappaleet ja irronneet lehdet ja pudonneiden paratiisihedelmien tallatut jätteet. Ja tuo roskanainen, joka oli kuin irronnut kuiva lehti palmunoksasta tai kuin rikkinäinen, tallattu paratiisihedelmä.

”Jos joku janoaa, niin tulkoon”, oli Herra sanonut. Nyt Hän vain kirjoitti sormellaan jotakin maahan, kenties nuo eilisen päivän sanansa. Lopulta Hän suoristautui, katsoi kirjanoppineita ja fariseuksia ja sanoi: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä” (Joh.8:7).

Tuuli kuljetti roskia temppelialueen kujilla ja pihamaalla. Katkenneita palmunoksia ja lehtiä oli yltympäri aluetta juhlien jäljiltä. Kärpäset olivat heränneet ja lentelivät lämpenevässä aamussa hedelmäjäännösten ympärillä. Ja tässä tämä ihminen seisoi Jeesuksen edessä.

Hän sai Jeesuksen lupaaman avun. Hän sai armon. Ja mikä myös on ihmeellistä, hän näyttää olleen ainoa, joka sai avun noilla lehtimajajuhlilla olleista sadoista tuhansista ihmisistä. Hän.

Kyselen: Miksi niin usein täytyy käydä näin? Monet kuulevat Jeesuksen kutsun, monet tarvitsevat Jeesuksen armoa, mutta kukaan ei tule – tai tulee vain yksi. Miksi meidänkin aikanamme niin usein käy samalla tavalla kuin Jerusalemin temppelissä juhlien jälkeisenä päivänä: ”Kun heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois…” (Joh.8:9).

Tämä laulu vielä lopuksi; Jeesus kutsuu sinua