Olen useinkin miettinyt, sitä miten ihminen tulee herätykseen/uskoon? Mehän helposti ajattelemme, että, kun on joku tai on ollut joitakin, jotka ovat rukoilleet ihmisen puolesta, niin sen myötä, rukousten kautta ihminen tulee synnintuntoon ja katumukseen ja silloin ja siksi tahtoo muuttua, pelastua ja huutaa Jeesusta auttamaan, pelastamaan...Rukous on aina hyvä asia, kunhan se on vilpitön ja useimmiten Herra laittaakin jonkun ihmiselle täysin tuntemattoman, tai naapurin, tms rukoilemaan. Miksi sitten oudompi ihminen? Eikä esim. vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, puoliso, tms? 
Osaatko ajatella; miksi niin? Uskoisin, että ainakin yksi syy on se, että; me niin mielellämme otamme hyvin helposti kunnian vain itsellemme, kun joku pelastuu rukoustemme kautta. Katsokaa miten Minä rukoilin niin ja niin kauan, monta kymmentä vuotta, tms..Ja Jumalahan ei anna kunniaansa yhdellekään ihmiselle, sillä vain yksin Jumala voi ihmisen kuin ihmisen pelastaa, ja siksi ja silloin kaikki kunnia siitä aina ja ikuisesti kuuluu vain yksin ja ainoastaan Jumalallemme, ei koskaan ihmiselle, ihmisille, jotka ovat rukoilleet. Mutta kuinka helposti ihminen ottaakaan kunnian vaivannäöstään itselleen, eikä anna sitä ensisijaisesti yksin Jumalalle. Oletko kenties kanssani samaa mieltä?
Minun oli pakko jo alkaa miettiä tätä omien lasteni ja sisarustenikin kohdalla,niin etten minä alakin ajatella, kuvitella harhaisesti, että he voisivat muka pelastua vain minun rukousteni heidän puolestaan tähden. Eihän se niin mene, ei todellakaan. Tottakai odotan heidän pelastuvan, ilman muuta, mutta se, että ottavatko he Jeesuksen vastaan, niin se ei ole minun ansiotani, vaan Jumalan, joka vetää heitä omikseen omilla tavoillaan..Ja siksi päätinkin, että; "Ennemmin kuin paahdan jatkuvaa rukoustaisteluani heidän puolestaan, tai pommitan hengellisillä asioilla, lauluilla, jopa väsyttäen itsenikin, niin alankin vain jättää heidät sinne ristin juurelle, kiittäen jo etukäteen, että: Herra Jeesuskin tahtoo heidän pelastuvan ja Hän Jeesus saa toimia niin kuin oikeaksi ja parhaaksi näkee heidän kohdallaan.." Koska enhän minä voi heitä pelastaa, enkä muuttaa ajatteluaan, tapojaan, tms ja en jaksa uskoa kuitenkaan siihenkään, että; "Kaikki rukousten lapset pelastuvat",Niin kuin kuulee monien sanovan. Toki olisihan se siunattua sekä suloista jos meidän rukoustemme kautta he päättäisivät tulla uskoon, mutta niin kuin jo sanoin, niin silloinhan kunnia ja kiitos heidän pelastumisestaan hyvinkin äkkiä tulisi vain itsellemme, eikä Herrallemme! Totuus on kova mutta tosi, sillä eivät kaikki pelastu.
Jumala antaa jokaiselle ihmiselle etsikkoajan, kaksi tai jopa kolmekin. Minä sain 3 kutsua, ja viimeisellä kerralla minulle hyvin selvästi sanottiin, että; "Tämä on sitten viimeinen kutsunpaikka, eikä uutta enää tule!" Ne sanat olivat sellaiset, kuin sanoja, joka ne sanoi; niin Hänellä on Voima sanoa ne sanat ja ne sanat ovat todet. En epäillyt, en uskaltanut epäillä, koska tunsin sisimmässäni, että jos en nyt tee ratkaisua niin uutta kutsua ei enää tule ja sen jälkeen onkin jo sitten aivan sama elänkö vaiko en, koska taivas ei silloin enää minulle aukea.
Jumala toimii niin kuin toimii oman tahtonsa mukaan ja vetää läheisiämme omakseen omalla persoonallisella tavallaan ja me voimme vain kiittää Herraa, kun tahtoo pelastaa heidät rakkaimpamme, niin huomaa; silloin kunnia heidän pelastumisestaan ei voi edes tulla itsellemme, vaan kaikki kunnia ja kiitos, ylistys nousee siitä: Isän Jumalan eteen, puoleen; Hänelle ainoastaan sydämistämme!
Hepr. 7:24-25
.. mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
1. Kor. 1:
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
