Miksi kukaan ei enää halua olla minkään auktoriteetin alla, ei edes Jumalan. Kansanvalta, naispappeus, homous, avoliitot ovat tätä päivää myös vapaissa suunnissa. Ei ole ollut Jumalan Sana keskellämme, on ollut kertomuksia ja ohjelmaa. Samalla on kadonnut näky siitä, miksi matkaa teemme, miksi meidät on pelastettu ja mikä on seurakunnan tehtävä. Näihin kysymyksiin ei anna oikea vastausta mikään muu kuin Jumalan Sana.
Liian moni nukkuu omissa unelmissaan. Siksi Ef. 5:14 sanoo:" Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee." Meidän tulee saada uusi näky hukkuvista sieluista, heidän evankelioimisestaan, näky omasta hengellisestä elämästä, taivaasta. Ilman näitä me vaivumme maailmallisen horokseen, jopa uneen. Istumme vanhalla paikallamme, mutta Kristus ei ole sydäntemme valtaistuimella.
Vaarallista on myös ihmisviisaus, joka saivartelee Sanan kanssa. Sanaa kierretään vetoamalla erilaisiin käännöksiin ja tutkimuksiin. Onko Jumalan Pyhä Henki vaiennut? Ei ole! Vieläkin hän opettaa Jumalan tahdon Kirjoitusten mukaan, jos vain suostumme Pyhän Hengen johdatettaviksi. Älkäämme kadottako kaiken viisauden ja ohjemallisuuden keskellä todellista päämäärää ja unelmaa, joka toteutuu varmasti, jos annamme Kristuksen asua uskon kautta sydämissämme. (Ef. 3:17)
Tämä kirjoitus nousi eteeni ja ajattelin siitä jotain
koittaa sanoa. Herra antakoon viisauttaan ja sanoja, etten ihan omiani vain puhuisi.
Mitä sinulle nousee mieleen sanasta;
auktoriteetti? Onko se ikävältä kuulostava, ahdistava sana? Tuntuuko sinusta ettei uskovana
enää tartte olla minkäänlaisen auktoriteetin alaisena; alistua jonkun tahtoon tottelemaan sitä? Olethan koko elämäsi
jo elänyt aina jonkun auktoriteetin alaisena tai sen pelossa, tai jopa suivaantuneena, kun joku toinen käskyttää sinua ja etkä tahtoisi totella, et alistua tahtoonsa, vaan elää, niin kuin itse tahdot tai tuntuu hyvältä, oikealtakin, niinkö?
Mutta rakas ystäväni, kun me
vain suostumme, siis; alistumme Jumalan Sanan sekä tahdon alle tottelemaan, toimimaan niin kuin
Hän tahtoo, niin siinä on kuule samalla elämäämme kuin
turvaverkko ja ei tartte pelätä mitään pahaa, ikävää, tai kuin alistamista johonkin, joka ei ole meille sopivaa, tai kivaakaan. Ei niin! Vaan, kun sinä ja minä, me kaikki vain suostuisimme siihen mikä on
Isämme hyvä tahto meidän kohdallamme ja emme aina niin kovin laittaisi kampoihin,vastustaisi tahtoaan, kieltäytyisi tottelemasta Sanansa ohjetta, tai kieltäytyisi nöyrtymästä, siis: lihamme kuolettamista ja sen kuin ristiinnaulitsemistakin, niin meillä olisi paljon kivempaa, helpompaa elää ja Jumalan Rauha saisi vallita sydämisämme, sekä kiitosmieli, kun saamme aivan kaiken jättää Hänen hoitoonsa, käsiinsä, johtoonsa, siis ristinsä juurelle..
Olen paljon miettinyt sitä, miten paljon nykyään seurakunnissa
on kaikkea muuta, kuin sitä, mikä on Jumalamme tahto. Sekä sitä, miten paljon etsitään porukoille
kuin viihdykettä, korvasyyhyä, nautintoja, joiden takia ainakin kannattaa mennä kokouksiin, tms..
Ei enää uskalleta sanoa syntiä synniksi, ei nuhdella vääränlaisesta elämästä, ojentaa rakkaudellisesti, mutta tiukasti, sekä kuin ojentautua siihen, mikä On Raamatun ilmoitus ja Sana, ohjaus Isän Jumalamme tottelemiseenkin, ym.. Ja pyrkiä ainakin olemaan yhtä, laittaan pois vääränlainen nurina mieli, sekä toisten sormella osoittelukin, ja pyrkiä sopuun sekä anteeksiantoon, jolloin Herrammekin yhtyy siihen mielellään ja siunaa elämäämme kuin myöskin sellaista seurakuntaakin.
Pakostakin nousee mieleen se opetus, joka sitten muuten
on väärä ja Raamatun Sanankin vastainen, mutta tuntuu kuin olisi mielletty oppi;
"Kerran pelastunut, aina pelastunut!" Siis, se että kun on kerran tultu uskoon, niin se sitten riittääkin ja sen jälkeen ei enää
mukamas voisi edes tehdä syntiä, eikä elää väärinkään, tms, joka ehkä sit saattaisikin viedä pelastuksen väärille raiteille, tai jopa pahimmassa tapauksessa: kadottaa se todellinen usko ja luottamus Herraan Jeesukseen ja Hänen ristintyönsä ansioon kohdallamme. Ja sen myötä usko olisikin kaiken sallivaa ja lepsua, kunhan vain käydään näyttäytymässä seurakunnassa ja
ollaan siellä hurskaan näköisiä ja kuuloisia, mutta kotona, siellä arjessamme se usko onkin kuin romukopassa, joka
ehkä joskus pitäisi kuin siistiä, tai sitten heittää jopa pois näkyviltä häiritsemästä. Ja lihantahto elää ja voi hyvin, sekä maailma on rakas paikka, josta ei haluta luopua ja alkaa odottaa Jeesusta saapuvaksi noutaan kotiin. On rakastuttu maailmaan ja nukutaan koiranunta uskossa.. Pelkäämättä seuraamuksia, kun ei tahdota elää parannuksessa ja suostua muuttumaankin.
Entäpä sitten nuo vielä uskosta osattomat, jotka vain
yhä odottavat meitä Herran omia viemään heille evankeliumin ilosanomaa tavalla, jonka he tahtovat myöskin vastaanottaa ja tulla Herraan Jeesukseen uskoviksi myöskin? Nukuttaako? Eikö kiinnosta, huvita nähdä vaivaa, laittaa itseään
kuin likoon, jotta hekin saisivat kuulla evankeliumia ja nähdä miten ihanasti Jumala ohjaa ja johtaa, hoitaa, auttaa meitä omiaan? Saada heillekin se kipinä, joka iskisi niin
taivaallista tulta, että: Hekin tahtoisivat muuttua, nähdä syntisen elämänsä ja tehdä siitä parannuksen, tulla sinne Golgatan verilähteelle saamaan syntinsä anteeksi sekä; uudestisyntymisen ihmeen kokemaan, lähteä ahtaan portin kautta taivastielle. Kohtaamaan Herraamme Jeesusta Kritusta, joka tahtoo vapauttaa heidätkin saatanan kahleista; Jumalan lasten iloon, rauhaan ja vapauteen! Kiinnostaisiko?

Mutta rakas ystäväni, kanssamatkaajani.... tiedätkö mikä on
nro 1 ennenkuin voit ja voimme kukaan olla Herramme käytettävissä sielujen pelastumisen puolesta, kuin myöskin srk rakentumiseksi? Minusta se on:
Oman hengellisen elämän korjaaminen, invertaarion tekeminen sydämissämme ja rukoukseen asian puolesta meneminen, jotta Herra saa
valaista sydämemme silmät näkemään Totuuden meistä itsestämme ja meidän uskomme tilasta, käytöksestämme,sekä; ketä me oikeasti rakastamme ja tottelemmekin, ja muuttaa meitä niin, että: tahdomme muuttua, kuolla tämän maailman tarjonnalle, olipa se sitten mitä tahansa, joka vie aikamme ja mielenkiintommekin pois Raamatun lukemisesta, rukouselämän harjoittamisesta, Jeesuksen rakastamisesta ja Hänen laittamisesta nro ykköseksi elämässämme, sekä jopa lopulta uskovien yhteydestäkin luopumiseen..Kun ja koska kaikki muu tulee tärkeemmäksi ja rakkaamaksi, mielenkiintoisemmaksikin, kuin se usko, jonka saimme uskoontulomme yhteydessä Herraltamme ja Jumalaltamme..
Koska niin moni jättää srk,ssa käymisen ja
sielläkin pitäisi saada vain korvasyyhyä, ettei liha loukkaannu tai suutu toisiin uskoviin, jotka vain tuovat esille sitä, mikä on Jumalammekin tahto: jokaista omaansa kohtaan, erittelemättä siinä ketään, tai syyllistämättä ketään, tms.. Mutta, mutta, kun ollaan lihallisia ja maailmallisia, halutaan vain nukkua ja nauttia elämästä ilman vaivannäköä, lihansa kuolettamista, niin voi miten sitä ollaan happamia, kun joku julistaa totuutta, jonka Pyhä Henki tuo sanottavaksi, ja sitä ei kuin nähdäkään Herran Hengen tuontina ja puheena nukkuville, sekä maailmaan rakastuneille Herran omille, vaan syytöksinä ja vaatimuksina, tms, niin sitten helposti loukkaannutaan puhujaan, .. Mutta
todellisuudessahan loukkaanutaankin; Jumalan Sanaan, Herraan Jeesukseenkin ja Hänen Henkensä puheeseen.
Niinpä: me olemme
vain saviastioita jokainen, vajavaisia ja toki meissäkin on kaikissa omat puutteemme, vikamme ja jopa se liha, joka aina tahtoisi nostaa päätään ja sanoa sen viimeisen sanankin, mutta kun lähdetään ristin juurelta, puhdistusvirralta, niin silloin saamme olla turvallisella mielellä ja jos jokin tai joku loukkaakin meitä, niin tahdomme mennä rukoukseen pyytämään anteeksiantoa, sekä voimaa antaa anteeksi, unohtaa, ja sen jälkeen vain mennä eteenpäin ja vain siunata. Helppoahan se ei ole, mutta jos ja Kun päättää toimia, niin kuin on Herrammekin tahto, niin se on meille kuitenkin lopulta; voimaksi ja siunaukseksi uskonelämässämme ja kaikessa muussakin mitä sitten teemmekin ja elämme, jne.
Niinpä, kuinka paljon nyt etsitään kuin porsaanreikiä, helpostusta, sallimista elää niin kuin itsestämme tuntuu kivalta ja hyvältä, helpoltakin: juuri ihmisviisaudesta, sekä eri käänöksienkin kautta kuin tuodaan esille sitä, mikä onkin
muka muuttunut ja ettei se jokin esim 33/38 käännös
enää olekaan totuudellinen, vaan jo ihan vanhanaikainen ja nyt on uusi aika noussut ja uudet tuulet, [
Jumala luo uutta koko ajan?] aivan kuin Jumala olisi muuttanutkin tässä lopunajassamme sanojaan ja mielipiteitään, sekä kuin tullut sallivammaksi syntiäkin kohtaan ym.. Koska monet Raamatun käännökset, varsinkin tuo -92 käännös muokkaa paljonkin ihmisten ajattelua Jumalasta, sekä Hänen tahdostaan, niin meitä uskovia kohtaan ja siitä mikä on sallittua ja mikä taas on syntiä, kuin myöskin monesta, monesta muustakin asiasta. Ja kukas on saanut tämänkin käännöksen aikaan, soluttamalla sinne sopivasti erilaisia näkökantoja Jumalan tahdosta, siis muuttamalla Sanaa ja
pois jättämälläkin siitä tärkeitä asioita? No sielunvihollisemme saatanahan sen on saanut aikaan, jotta uskovat menisivät harhaan, ja tulisivat lepsummiksi, ja sallivimmiksi syntiäkin kohtaan ja lopulta nousevat vastustamaan itseään Kaikkivaltiasta Jumalaakin, niin kuin sekin [saatana, lusifer]on aina tehnyt ja nyt se sitä vasta tekeekin ovelasti ja kuin salakavalasti, koska se tietää, että: sillä on
enää vähän aikaa toimia ja saada itselleen tukijoita, seuraajia..
Älä eksy, vaan Herää Jo valvomaan uskosi tilaa, sydämesi tilaa, etten lopulta joutuisikin toteamaan, että; Joo, Jeesus haki omansa, mutta minä jäinkin pois Karitsan häistä, koska en välittänyt valvoa ja tarkistaa Herralta sitä, että: olenko oikealla tiellä menossa kohti kotirantaa.
Onko unelmanasi taivas? Tahdothan päästä taivaaseen kun sen aika tulee? Oletko valmis, jos Jeesus tulisi tänään noutamaan sinua kotiin? Onhan pukusi pestynä puhtaaksi Hänen [Jeesuksen] verellä, jotta olet arvollinen pääsemään Karitsan hääjuhliin mukaan? Valvo morsian nyt vain, valvo sydämesi tilaa! Älä mielly tämän maailman nautintoihin ja
pyri luopumaan niistä asioista, jotka vievät aikaasi muuhun, kuin Herran Jeesuksen kanssa seurusteluun.
Onhan Jeesus sinulle rakkain ja se tärkein asia elämässäsi! Jos ei, niin sitten vain kipin kapin rukoukseen ja pyytämään voimaa muutokseen..
V I A : Morsian valvo nyt vaan