Ihmiselle mahdotonta - Jumalalle mahdollista MARK. 10:17-27
Lähetetty: 12.07.2020 12:17MAURI TERVONEN
Jeesus kohtaa miehen, joka esittää hänelle kohteliaasti kaikista keskeisimmän pelastusopillisen kysymyksen. Jo Jeesuksen ensimmäisestä vastauksesta miehelle paljastuu, että Jeesus haluaa ohjata kysyjän pois niistä mahdollisuuksista, joita ihminen kuvittelee omaavansa Jumalan edessä. Jeesus ei nimittäin siedä edes sitä, että häntä sanotaan hyväksi, vain Jumala on hyvä. Ja tähän Jumalan hyvyyteen perustuu myös hänen antamansa käskyt tuomaan varjelusta ja siunausta elämään.
Mies ei kuitenkaan näytä aluksi ymmärtävän, mitä Jeesus haluaa sanoa tälle, vaan jatkaa rohkeasti vakuuttamalla, että "nuoruudesta pitäen olen kaikkea tätä noudattanut". Kohtelias ja itsevarma ihminen kuvittelee, että hän omilla teoillaan voi ansaita kelpoisuuden Jumalan edessä. Kohteliaisuus, suvaitsevaisuus ja itsevarmuus leimaa myös aikamme "hurskauselämää". Samalla kuitenkin taju Jumalan pyhyydestä ja hänen käskyjensä ehdottomuudesta on haluttu unohtaa. Uskontodialogissa suvaitsevaisuuden ja kohteliaisuuden nimissä me kristityt helposti kadotamme tietoisuuden kristinuskon pelastusopista. Jeesus haluaa meitä jälleen muistuttaa, kuten kertomuksen miestä. Mitään todellista ja totuudellista lakiuskonnon tietä ihmisellä ei ole Jumalan luo.
Mutta kun Jeesus tämän esittää miehelle, evankelista toteaa, että Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä. Jeesus ei siis esitä asiaansa fanaattisesti ja uskonnollisen kiihkon vallassa vaan rakkaudellisesti, sielunhoidollisesti. Jeesuksen valitsemat sanat sisältävät lain tulkinnan, joka tulee tavallisen elämän keskelle tavallisen ihmisen elämään. Se osuu kohteeseensa kuin nykyajan täsmäohjus. Miehelle Jeesuksen sanat ovat käsittämättömät. Mies ei kuitenkaan halua luopua itsevarmasta uskonnollisesta kohteliaisuudestaan. Vaikka hän ehkä ymmärtää Jeesuksen totuudellisuuden ja tajuaa, mitä Jeesus tarkoittaa, hän kuitenkin haluaa pitää kiinni omasta uskonnollisuudestaan. Miehestä kerrotaan, että hän synkistyi ja lähti surullisena pois. Viime kädessä kaikki lakiuskonnollisuus johtaa synkkyyteen ja suruun viimeistään ajan rajan tuolla puolen. Aito pelastuksen ilo puuttuu kokonaan, vaikka ihminen saattaa uskotella muuta tässä ajassa.
Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet, miksi Jeesus oli ollut näin tiukka rikkaalle miehelle, jonka epäjumala oli kaikki tämä maallinen. Jeesuksen lyhyt vertaus "kamelista ja neulansilmästä" on lopullinen kuvaus ihmisen mahdottomuudesta omilla hyvillä teoillaan pelastaa itseään. Jeesukselta ei enää kysytä, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin? Jeesukselle esitetään opetuslasten puolelta epätoivoinen kysymys: "Kuka sitten voi pelastua? Jeesus valmistaa opetuslapsiaan tulevaisuutta varten, kun hän sanoo: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."
Golgatan keskimmäisellä ristillä riippui itse Jumalan Poika sovittamassa ja lunastamassa ihmiskunnan sen synneistä. Tämä on kristillisen uskon ainut pelastustie, Jeesus Kristus. Rikas mies lähti pois Jeesuksen luota. Mutta moni Jeesuksen aikalainen ja monet sen jälkeen ovat saaneet synteinensä polvistua Jeesuksen eteen rukoilemaan: "Herra, armahda minua, syntistä ihmistä". Ainut mahdollisuus meille mahdottomille on tämä pelastustie, jonka kaikkivaltias Jumala on valmistanut.
Jeesus kohtaa miehen, joka esittää hänelle kohteliaasti kaikista keskeisimmän pelastusopillisen kysymyksen. Jo Jeesuksen ensimmäisestä vastauksesta miehelle paljastuu, että Jeesus haluaa ohjata kysyjän pois niistä mahdollisuuksista, joita ihminen kuvittelee omaavansa Jumalan edessä. Jeesus ei nimittäin siedä edes sitä, että häntä sanotaan hyväksi, vain Jumala on hyvä. Ja tähän Jumalan hyvyyteen perustuu myös hänen antamansa käskyt tuomaan varjelusta ja siunausta elämään.
Mies ei kuitenkaan näytä aluksi ymmärtävän, mitä Jeesus haluaa sanoa tälle, vaan jatkaa rohkeasti vakuuttamalla, että "nuoruudesta pitäen olen kaikkea tätä noudattanut". Kohtelias ja itsevarma ihminen kuvittelee, että hän omilla teoillaan voi ansaita kelpoisuuden Jumalan edessä. Kohteliaisuus, suvaitsevaisuus ja itsevarmuus leimaa myös aikamme "hurskauselämää". Samalla kuitenkin taju Jumalan pyhyydestä ja hänen käskyjensä ehdottomuudesta on haluttu unohtaa. Uskontodialogissa suvaitsevaisuuden ja kohteliaisuuden nimissä me kristityt helposti kadotamme tietoisuuden kristinuskon pelastusopista. Jeesus haluaa meitä jälleen muistuttaa, kuten kertomuksen miestä. Mitään todellista ja totuudellista lakiuskonnon tietä ihmisellä ei ole Jumalan luo.
Mutta kun Jeesus tämän esittää miehelle, evankelista toteaa, että Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä. Jeesus ei siis esitä asiaansa fanaattisesti ja uskonnollisen kiihkon vallassa vaan rakkaudellisesti, sielunhoidollisesti. Jeesuksen valitsemat sanat sisältävät lain tulkinnan, joka tulee tavallisen elämän keskelle tavallisen ihmisen elämään. Se osuu kohteeseensa kuin nykyajan täsmäohjus. Miehelle Jeesuksen sanat ovat käsittämättömät. Mies ei kuitenkaan halua luopua itsevarmasta uskonnollisesta kohteliaisuudestaan. Vaikka hän ehkä ymmärtää Jeesuksen totuudellisuuden ja tajuaa, mitä Jeesus tarkoittaa, hän kuitenkin haluaa pitää kiinni omasta uskonnollisuudestaan. Miehestä kerrotaan, että hän synkistyi ja lähti surullisena pois. Viime kädessä kaikki lakiuskonnollisuus johtaa synkkyyteen ja suruun viimeistään ajan rajan tuolla puolen. Aito pelastuksen ilo puuttuu kokonaan, vaikka ihminen saattaa uskotella muuta tässä ajassa.
Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet, miksi Jeesus oli ollut näin tiukka rikkaalle miehelle, jonka epäjumala oli kaikki tämä maallinen. Jeesuksen lyhyt vertaus "kamelista ja neulansilmästä" on lopullinen kuvaus ihmisen mahdottomuudesta omilla hyvillä teoillaan pelastaa itseään. Jeesukselta ei enää kysytä, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin? Jeesukselle esitetään opetuslasten puolelta epätoivoinen kysymys: "Kuka sitten voi pelastua? Jeesus valmistaa opetuslapsiaan tulevaisuutta varten, kun hän sanoo: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."
Golgatan keskimmäisellä ristillä riippui itse Jumalan Poika sovittamassa ja lunastamassa ihmiskunnan sen synneistä. Tämä on kristillisen uskon ainut pelastustie, Jeesus Kristus. Rikas mies lähti pois Jeesuksen luota. Mutta moni Jeesuksen aikalainen ja monet sen jälkeen ovat saaneet synteinensä polvistua Jeesuksen eteen rukoilemaan: "Herra, armahda minua, syntistä ihmistä". Ainut mahdollisuus meille mahdottomille on tämä pelastustie, jonka kaikkivaltias Jumala on valmistanut.