ilosanoma.munfoorumi.com

Meille on talletettu Paavalin kautta seurakunnan kaitsijan ominaisuudet 1 Tim, 3:1-7. Nämä ohjeet on voimassa tänäänkin, eikä niitä ole peruutettu. Tätä Raamatun kohtaa ei vaan tahdota ottaa todesta niin kuin se on kirjoitettu.

Otan tämän asian esille siksi, että olen lukenut kirjoituksia siitä, että nainen voi olla "pastori" ja opettaa seurakunnassa, joka on Jumalan perustama yhteisö. Pastori on latinan kieltä ja tarkoittaa paimenta.

Kuitenkin Raamatusa on annettu meille uskoville naisille selvät ohjeet, miten meidän tulee vaeltaa tämän ajan keskellä, esimerkiksi 1 Tim, 2:9-12. Ohjeita on niin yksin eläville kuin avioliitossa eläville naisille ja eri-ikäisille.

Raamattu puhuu selvästi siitä, seurakunnan kaitsijan tulee olla " yhden vaimon mies." Näin ainakin minun Raamatussani on kirjoitettu. Nainen ei siis voi toimia kaitsijana. Jätetään, sisaret, tämä virka niille miehille, joille Jumala sen on tarkoittanut.

Paljon uskottu

Naisina, vaimoina, meille on annettu omat tehtävämme palvellaksemme Jumalaa niiden kautta (1 Piet. 3:1-6, Tiit. 2:3-5, San, 31:10-31. Meille on paljon uskottu, joten kirkastakaamme Jumalaa elämässämme, että hän voi meistä iloita!

Karistakaamme tämän maailman tuomat arvot ja näkemykset siitä, miten meidän naisina ja vaimoina tulisi toimia. Palatkaamme Jumalan Sanan muuttumattomiin ja virheettömiin neuvoihin ja opetuksiin! Samoinhan Jumala on antanut miehille, niin yksin eläville kuin avioliitossa eläville, kullekin omat toimintaohjeensa.

Kilpailkaa kunnioittamisessa

Kun naiset ja vaimot pitävät heille tarkoitetut Jumalan neuvot ja miehet ne neuvot, jotka heille on tarkoitettu, Jumalan mielen mukainen järjestys toimii niin seurakunnan keskellä kuin kotonakin. Kilpailkaamme oikealla tavalla keskenämme: "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" (Room. 12:10).

Kiitän Jumalaa siitä, että saan elää tänään naisena, vaimona, äitinä, mummona ja anoppina, Jumalan armosta käsin, joka on Jeesksessa Kristuksessa, minua kohtaan. Näissä minulla on tehtäviä, jotka Jumala on minulle uskonut, ja toivoni on, että hoidan hyvin tehtäväni, Jumalalle kunniaksi (Kol. 3:23-24).

Armosta olen se, mikä tänään olen. Jeesuksen Kristuksen armo ja totuus olkoon kanssamme (Joh. 1:14, 2 Piet. 1:19). Maran ata!

Sisarenne Herrassa Jeesuksessa
Marina Tolvanen
Iisalmi

Mietin, miten kirjoittaisin ja mihin siitä ajatuksesta, joka nousi tässä yksi päivä sydämelleni ja on vain vahvistunut senkin jälkeen. Tuossa edellisessä siskomme puhuu naisen asemasta Jumalan suunnitelmissa ja mikä on ja mikä ei ole naiselle kuuluvaa, kuuluva tehtävä. Mutta kyllä Jumala haluaa meitä naisiakin käyttää työssään, vaikkakaan ei paimenina. Nainen voi olla monellakin eri tavalla Isän Jumalamme käytössä ja käytettävissä muutenkin. Ja on hyväkin haluta olla kuulolla, sekä käytettävissään, johdossaan ja nähdä mitä kaikkea Hän [Jumala] voi meillekin [naisille] tuoda ja suoda, vaikuttaa elämässämme, ym..

Olen paljonkin miettinyt omaa uskontilaani ja millainen se on mahdollisesti Isän Jumalan edessä, silmissä?! Tahtoisin niin kuulla ääntänsä, totella Sanansa sekä olla johdatuksessaan myöskin ihan täällä arjessa, missä sitten liikunkin ja keitä sitten kohtaankin. Niin kovin usein koen kuin alamittaisuutta, heikkoutta, väsymystä, ja laiskuuttakin, sekä ihmispelkoakin.. Ja näihin asioihin olenkin rukoillut uudistumista ja muutosta, sekä saada olla evankelistanaan edelleenkin. Minä en kaipaa titteleitä, vaan saada ilahduttaa Isän sydäntä, sekä jos mahdollista olla valonaan ja suolanaan maailmassa. Kristus kirjeenä!

Nooh, mokailen ok! Ja sit mua jää se kuin harmittaan ja häpeän lihani tahtoa, ylpeyttänikin sekä laiskuuttani, arkuuttani, välinpitämättömyyttäni ihmisistä, ym.. Se ottaa niin aivoon ja kiukuttelen itselleni ja pyytelen anteeksi Herraltanikin, kun Pyhä Henki oikein osoittaa miten oisin voinut toimia, tai puhua sille tai sille ihmiselle..tms.. "Hyvä minä!" Ei ole mitään kukkoilemisen halua, tai tarvettakaan, vaan syntini on näytetty sellaisina kuin ne ovatkin [ne on paljastettuina edessäni] ja minä saan valita; jatkanko lihassa, vai kuoletanko lihan teot rukouksella, parannukseen menolla ja Sanaa lukemallakin. Minä saan valita vapaaehtoisesti, niin kuin sinäkin saat rakas kanssamatkaajani vapauden valita.. ja minä valitsen lihan ristiinnaulitsemisen, sillä lihan on kuoltava!

Mutta nyt koen kuin astuneeni taas yhden askeleen uskon rappusia ylöspäin; toivon ainakin niin.. Mua niin rassas mieltäni ja kiukutti omat typerät ajatukseni, kun en ole todistanut Jumalan suurista teoista ja avustaan. Pyysin rukouksessa Hengen apua ja johdatusta Herraltamme ja miten toimia jatkossa ja saada myöskin niihin tarvittaviin hetkiin; taivaallinen viisaus ja voima, ymmärrys siitä; mikä on Herramme tahtoa ja mikä vain minun omaa ajatteluani ja tahto maailmanikin. Kuritusta on tarvittu, vaikka se ei koskaan tunnukaan sillä hetkellä mukavalta, niin siltikin sitä tarvitaan, jotta kuin: oppisi ja suostuisikin Isän tahtoon, eikä enää olisi päällimmäisenä se oma tahto, ajattelu, toimintamalli, tms...

Nooh, sit alkoikin tapahtua ja olen saanut kuin rohkeutta ja voimaa taivaasta Herraltamme puhua ja kirjoittaakin, todistaa Isän Jumalan ihmeellisestä avusta koirani suhteen. Koirani on kuin harjoituskenttä tässä asiassa selvästikin.

Mietinkin sitä tässä vasta, niin ja kun sain taas todistaa siitä eräälle ihmiselle, jolle en takuulla ois siitä puhunut vielä jokin aika sitten, niin kun sitä mietin, niin silloin sain sydämelleni sanat; "Minä säästin koirasi hengen ja annoin sille jatkoaikaa, jotta sinä voisit sitä kautta todistaa Minusta ihmisille! Nyt sinä voit ja saat kertoa niistä asioista heille ja koiraihmiset sen ymmärtävät miten suuri asia on saada jatkaa lemmikkinsä kanssa elämänmatkaa!" Silloin mulle kuin syttyi lamppu päässä, siis ahaa, tosiaankin, juuri noinhan se menee ja on mennytkin sen jälkeen kun; Suostuin avaamaan suuni ja kertomaan, kun Herra on siihen aina ensin Henkensä kautta niin vaikuttanut..Ja johdattanut niitä ihmisiä juttusilleni, joille olen sitten kuin samalla saanut kertoa: miten kiitollinen olenkaan Isälle, kun sain vielä pitää koirani.

Isä vaikuttaa ja puhuu meille Henkensä kautta, mutta tottelemmeko ja kuuntelemmeko, suostummeko tahtoonsa; alistumaan Sanansa auktoriteetin alle tottelemaan ja nöyrtymään? On se niin ihmeellistä, kuinka tutkimattomat ovat Herran tiet! Mutta minua .. piti ojentaa ensin ja nuhdella, jotta pystyin näkemään kuin toisten halveksunnan, miten he ei muka ymmärrä näistä asioista mitään, koska he eivät ole uskossa.. "Hyvä minä!" Ja minä kun pidin itseäni niin nöyränä ja kuuliaisena, tottelevaisena.. Mutta Herra näytti minulle totuuden. En häpeä sanoa sitä ääneen, koska haluan koko ajan muuttua sekä kuolla itselleni, sekä maailmallekin, ym väärälle. Ja kirkastaa, sekä koroittaa Kristusta Jeesustani niin usein ja paljon kuin vain pystyn ja osaan.. Anna Herra siihen minulle ja kaikille janoavaisille uutta voimaa ja rohkeutta!