ilosanoma.munfoorumi.com

Ari Tanhula

Eräässä laulussa kysytään osuvasti ja ajankohtaisesti: "Minne joutuu se valtakunta, jonka vartijatkin nukkuu syvää unta näkemättä, tietämättä, mikä hetki yöstä on." Raamatun aikana Isarelissa vartija oli hyvin yleinen näky, eivätkä vartijat vieläkään ole kadonneet.

Vartijalla on määrätty tehtävänsä ja vastuunsa (Hes. 33:1-9). Heidän tulee valvoa - myös Herraansa odottavan uskovaisen ja seurakunnan tulee valvoa! Valvominen on kaiken perusedellytys, jotta voisimme havaita, mitä ympärillämme tapahtuu, ja niin ollen myös toimia oikein, ettemme tule yllätetyiksi.

Jeesus kehotti omiaan valvomaan (Matt. 24:42) Tämän tulisi tapahtua yhdessä Herran kanssa, hänen läsnäolossaan (Matt. 26:38). Valvominen ei koske vain jotakin eliittiryhmää, vaan se kuuluu kaikille - ikään, asemaan, sukupuoleen ja kansallisuuteen katsomatta. Meidän tulisi valvoa, jotta emme joutuisi (olisi liian alttiita) kiusaukseen. Yksi tärkeimmistä elementeistä siinä on rukous (Luuk. 21:36).

Valitettavan usein rukouselämä on sammunut seurakunnista ja uskovien elämästä. Paljon muuta on tullut sen tilalle. Kun ei rukoillen kuljeta, ei myöskään saada kokea johdatusta oikealla, suoralla tiellä.

Valvominen auttaa myös meitä pysymään uskossa lujina. Emme ole heikkouden vallassa (1 Kor. 16:13). Tarvitsemme siinä kestäväisyyttä (Ef. 6:18, Hebr. 10: 36). Se ei ole pakkoa, vaan sen tulee tapahtua kiitollisella mielellä ( Kol. 4:2). Sen tulee tapahtua oikeasta levosta ja tasapainosta käsin ( 1Tess. 5:19). Myös kaikenlainen raittius kuuluu osana valvomiseen (1 Tess. 5:6).

Sanan saarnan ja opetuksen on tapahduttava terveesti ja valvovalla sydämellä. Emme saa olla "nukkumatteja" emmekä "sirkuspellejä" (1 Tim. 4:16, 2 Tim. 4:2). Se on myös vanhimpien tärkeä tehtävä seurakunnassa (Hebr. 13:17).

Valvominen on myös vastuun tuntemista lähimmäisestä eikä ainoastaan itsestä välittämistä (Hebr. 10:24). Jos olemme nukahtaneet tai olemme nukahtamaisillamme, meille kuuluu Sanan väkevä kehoitus:" Heräjä valvomaan." (Ilm. 3:2) Nukkuvan kansan ja seurakunnan on kuultava uudestaan tämä kehotus (Ef. 5:14).

Valvomaton joutuu yllätetyksi ja perikatoon (Ilm. 3:3, Matt. 24:43). Raamatun vakava ilmoitus on: "Yljän viipyessä he kaikki nukkuivat." (Matt. 25:5) Onko yhdenkin hetken valvominen meille ylivoimainen asia? Nyt jos koska on hierottava unet pois hengellisiltä silmiltämme ja käytävä uudestaan puhdistuslähteellä, Golgatan sovinto-ja uudistusvirrassa. Ettemme vain joutuisi häpeään, kun meidät tavataan nukkumasta.

Sanommeko elävämme mutta silti olemme kuolleita? Tekoja on paljon, mutta mitkä niistä kestävät Kaikkivaltiaan kasvoden edessä? Puheita ja mielipiteitä riittää, mutta mitkä niistä ovat lähteneet Jumalamme Sanan lähteestä? Nimiä on ajassa paljon, mutta on vain yksi nimi, jonka edessä kaikkien polvien pitää notkistuman, ja se on Jeesus Kristus! Kun Joona oli pakomatkalla, poissa Herran tahdosta, unenlahjat olivat mahtavat. Hän nukkui raskaasti ja sikeästi (Joona1:5).

"Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kanskuntien häpeä." (Sanl. 14:34) Jos hengelliset johtajat eivät enää tiedä, mikä on oikein ja väärin, kuinka sitä voisi kansaltakaan odottaa?

Eräässä laulussa kysytään osuvasti ja ajankohtaisesti: "Minne joutuu se valtakunta, jonka vartijatkin nukkuu syvää unta näkemättä, tietämättä, mikä hetki yöstä on." Raamatun aikana Isarelissa vartija oli hyvin yleinen näky, eivätkä vartijat vieläkään ole kadonneet.

Vartijalla on määrätty tehtävänsä ja vastuunsa (Hes. 33:1-9). [b]Heidän tulee valvoa - myös Herraansa odottavan uskovaisen ja seurakunnan tulee valvoa! Valvominen on kaiken perusedellytys, jotta voisimme havaita, mitä ympärillämme tapahtuu, ja niin ollen myös toimia oikein, ettemme tule yllätetyiksi.[/b]

Jeesus kehotti omiaan valvomaan (Matt. 24:42) Tämän tulisi tapahtua yhdessä Herran kanssa, hänen läsnäolossaan (Matt. 26:38). Valvominen ei koske vain jotakin eliittiryhmää, vaan se kuuluu kaikille - ikään, asemaan, sukupuoleen ja kansallisuuteen katsomatta. Meidän tulisi valvoa, jotta emme joutuisi (olisi liian alttiita) kiusaukseen. Yksi tärkeimmistä elementeistä siinä on rukous (Luuk. 21:36).

Valitettavan usein rukouselämä on sammunut seurakunnista ja uskovien elämästä. Paljon muuta on tullut sen tilalle. Kun ei rukoillen kuljeta, ei myöskään saada kokea johdatusta oikealla, suoralla tiellä.

Otin tuon lainauksen, koska olen pohtinut juuri vartijan tehtävää tässä ajassa ja uskovana, joka on se; joka varoittaa väärään menosta, väääränlaisesta elämästäkin ym.. Mutta näyttää yhä huolestuttavammalta se, ettei vartijoita siedetä, ei kärsitä kuulla sitä, mikä on Jumalamme tahto, sekä Sanan totuuskin, kun on tultu niin kamalan "rakkaudellisiksi" muka, joka on usein valitettavasti väärän hengen tuomaa "rakkautta", jossa ei Raamatun Sanalla ole kuitenkaan mitään merkitystä, arvoa. Ja nuo, jotka kertovat Totuuden ja puhuvat Jumalan Sanan totuutta, sekä paljastavat väärät opit, opettajat, sekä maailmaankin rakastuneet, jne... Niin heistä on tehty ns rakkaudettomia, tiukkapipoja, lakihenkisiä, ilkeitä, kaiken kivan vihamiehiäkin, mutta vain niiden mielestä, jotka eivät tahdo alistua Jumalan tahdon/Sanan alle tottelemaan, nöyrtymään, kuolemaan itselleen, sekä maailman tarjonnallekin.

Oletko sinä vartija joko uskallat seistä omalla paikallasi johon Herra Jeesus on sinut asettanut pitämään huolta muista?

Onko sinulla oma rukouskammiosi johon tahdot kuin mennä vetäytymään joka päivä; jutteleen rukouksessa Jeesuksellesi ja pyytäen veren pesuaan syntiesi ylle, sekä voimaa jaksaa, osata elää oikein Herran tahdon mukaan tämän pahan ja rakkaudettomankin maailman keskellä, jotta olisit sitten kerran ylösotossakin mukana ja et jäisi tänne itkemään, kun näetkin muiden ja varsinkin niiden pääsevän ylösottoon, joista ajattelit nurjasti ja pidit jonain sopimattomana tms. Ja kas vain, jäitkin itse pois Karitsan häistä, koska rakastit itseäsi, maailmaa, ja menit kaikkien käsien alle siunattavaksi, sekä rukoiltavaksi, tai olit tullut kovaksi ja ylpeäksi oman asemasi tähden tai osaamisesi, esillä olosikin tähden, tms?

Kuinka voisin tökkästä sinua niin, että se Herättäisi sinut miettiin omaa uskoasi (ei toisten) ja elämääsi, suhdettasi Herraan Jeesukseen ja oletko: vartija, vai se joka pilkkaa vartioita ja lopulta joutuu tajuaan itse olleesikin väärässä ja taivas ei silloin odotakaan vaan...

En halua mollata, syyttää sinua, ei se ei ole ollenkaan tarkoitukseni, päinvastoin. Koska koen, että minun pitäisi saada sinut hereille nykyisestä tavastasi elää uskovana ja alkaa jo kiiireestikin miettiin, tutkiin Raamatustakin, kyseleen Herralta; "Olenko oikealla tiellä, olenko ollut oikeestikin sinulle Herra kuuliainen ja nöyrä, hyvä palvelija, jolla on Hätä hukkuvista sieluista, sekä harhaan menneistä uskovista, jotka tämän maailman herra on niin sokaissut valheillaan ja väärällä rakkaudella, kaiken sallimisellaan, niin ettei he edes enää tajua kulkevansa väärään suuntaan, poispäin sinusta Jeesus Kristus!"

Minulla ei ole itselläni mitään itseni koroittamisen tarvetta, päinvastoin; tunnen ja tiedostan kyllä vajavaisuuteeni, raadollisuuteni, heikkouteni ja kuinka helposti ihminen, vahvinkin voi mennä harhaan, niin minä kuin kuka muukin tahansa. Sillä kyllä mun ainakin on mentävä montakin kertaa päivässä ja joskus ihan sinne rukouskammioonkin pitkäksikin aikaa rukoukseen, kun tulee kaikenlaista ja näen miten minua koitetaan pimeydestä murtaa ja kyllähän sen Herra salliikin; koetellakseen, mutta kyllä minun itseni on ainakin oltava kuin hereillä, valvottava sydämeni tilaa: kaiken keskellä ja ei niinkään kuin luullen, että se miten nyt elän, toimin, puhunkin, toimin.. Niin onko se jo tarpeeksi hyvää, tai oikeanlaista; niin en tiedä? Kyllä minun on ainakin oltava verisen Golgatan keskimmäisen ristinpuun juurella polvillani päivittäin ja usein monestikin päivässä, jotta jaksaisin ja en kuuntelisi sielunvihollisen valheita, tai seuraisi miten joku toinen uskova puhuu, toimii ja siihen kuin ihastuisi, ja menisi mukaan koettelematta sitä aina ensin rukouksen kautta, jne..

Minä olen jo tämän yli 28 uskossa olo vuosieni jälkeen aivan varma siitä totuudesta, ettei me koskaan voida kuin heittäytyä virran vietäväksi, lepsuuteen, välinpitämättömyyteen, vähentää rukoustamme tai Raamatun lukemistammekaa. Emme voi, Emmekä edes saa lopettaa Herran kasvojen/tahdon etsimistä, koska jos niin teemme, niin aivan takuulla me olemme kohta hihhuloimassa jonkun mennarin tms new age, tms vastaavan katselussa, kokouksessa, virrassa, opetuksesa, käsien alla hakemassa sitä pimeyden voimaa, joka nyt on todella voimallisesti liikkeellä. Miksi? No tiedäthän sinä jo sen, vai etkö tiedä? Saatanalla on kamala kiire saada mahdollisimman paljon porukkaa omaan kelkkaansa; pois Jeesuksen seuraamisesta ja siksi se on tekeytynytkin toiseksi jeesukseksi ja julistaa porukoille "rakkauden ja sallivuuden" hengessä toista evankeliumia, joka ei viekkään taivaaseen vaan kadotukseen, jotka sen kelkkaan lähtevät, kun eivät tarkista lähdettä, ym.. Älä eksy!

Valvomaton joutuu yllätetyksi ja perikatoon (Ilm. 3:3, Matt. 24:43). Raamatun vakava ilmoitus on: "Yljän viipyessä he kaikki nukkuivat." (Matt. 25:5) Onko yhdenkin hetken valvominen meille ylivoimainen asia? Nyt jos koska on hierottava unet pois hengellisiltä silmiltämme ja käytävä uudestaan puhdistuslähteellä, Golgatan sovinto-ja uudistusvirrassa. Ettemme vain joutuisi häpeään, kun meidät tavataan nukkumasta.

Sanommeko elävämme mutta silti olemme kuolleita? Tekoja on paljon, mutta mitkä niistä kestävät Kaikkivaltiaan kasvojen edessä? Puheita ja mielipiteitä riittää, mutta mitkä niistä ovat lähteneet Jumalamme Sanan lähteestä? Nimiä on ajassa paljon, mutta on vain yksi nimi, jonka edessä kaikkien polvien pitää notkistuman, ja se on Jeesus Kristus! Kun Joona oli pakomatkalla, poissa Herran tahdosta, unenlahjat olivat mahtavat. Hän nukkui raskaasti ja sikeästi (Joona1:5).