Vanhimmisto, seurakunta ja Jumalan Sana
Lähetetty: 08.02.2018 20:52Tapani Kärnä
Kun Herran kutsumia ja asettamia vanhimpia valitaan eri seurakuntiin, hätäilyllä ei ole sijaa. On paastoten ja rukoillen odotettava, että Herra osoittaa, ketkä ovat hänen mielensä mukaisia vanhimpia.
Ratkaisevana ei ole henkilön yhteiskunnallinen asema, varallisuus tai oppineisuus. Ratkaisevinrta on se, että Herra on hänet voidellut ja valmistanut tähän vaativaan tehtävään. Ulkonainen kunnioitettu asema voi sen jälkeen olla paikallaan, kunhan se on täysin alistettu hengelliselle valmiudelle.
Vanhimmaksi ei myöskään tee kelvolliseksi ulkonaisten saavutusten puuttuminen. Taitamattomuus ja tietämättömyys eivät sinänsä ole hengellisyyden osoitus. Turhaa on siis tukeutua paloiteltuun toteamukseen:" Katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään." (1 Kor. 1:25-29)
Oman tökeryytensä pyhittäjät eivät nimittäin muista, että samassa yhteydessä on myös kirjoitettu sanat, jotka tekevät tyhjäksi omasta tyhmyydestä kerskaamisen:" Mutta hänessä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi niin kuin kirjoitettu on: 'Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"' (1 Kor. 1:30-31)
Kristus johtaa seurakuntaansa
Jos luemme Raamattua huolellisesti, käy ilmi, että Jumala on kutsunut jokaisen vanhimman omakohtaisesti tähän vaativaan tehtävään. Sen vuoksi vanhimmat tekevät virheen, jos he yhdistävät vaikutuksensa ja voimansa komiteaksi, seurakuntaa hallitsevaksi toimikunnaksi. Herra ei ole asettanut vanhimmistoa eli vanhimpia yhdeksi elimeksi tai vanhemmistoa ja diakoneja yhdeksi päättäväksi elimeksi. Tällainen käytäntö on Raamatun ulkopuolelta haettua vallan keskittämistä. Tällainen järjestelmä itsessään jo syrjäyttää Herran Jeesuksen seurakunnan johdosta. Tähän järjestelmään mieltyneet käyttävät mielellään sanoja:" Vanhimmisto on päättänyt." "Vanhimmiston kokouksessa tultiin siihen tulokseen."
Joustavan toimivuuden vuoksi on - varsinkin suuremmissa seurakunnissa - nähty tarpeelliseksi valita erilaisia toimikuntia, kuten musiikkitoimikunta, lapsityön toimikunta, ulkolähetystyön toimikunta, avustamistyön toimikunta, sielunhoitajien toimikunta, rakennustyön toimikunta, rukoushuoneyhdistyksen hallitus, sisälähetyksen toimikunta..
Ei näissä sinänsä liene mitään pahaa - sillä ehdolla, että Kristus ja hänen Sanansa tunnustetaan käytännössä kaikkien pohdintojen ylivalvojaksi. Nämä seurakunnan eri elimet eivät nimittäin ole Jumalan asettamia vaan ihmisten itsensä valitsemia.
Raamattu ratkaisee
Jokin toimikunta on saattanut alistaa oman ratkaisunsa "vanhimmiston päätettäväksi". Vanhimmisto puolestaan on saattanut esittää - varsinkin merkittävimmät asiat - koko seurakunnan ratkaistavaksi. Seurakunta on yhtynyt päätökseen.
Sitten saattaa nousta joku seurakunnan jäsen ja osoittaa Raamatun Sanalla, että tehty ratkaisu on seurakunnan Pään, Herran Jeesuksen, tahdon vastainen. Hän saattaa jopa osoittaa Kirjoituksista, mikä on Jumalan tahdon mukainen vaihtoehto. Silloin kaikkien asiaa pohtineiden komiteoiden ja yksilöiden tulee pysäyttää etenemisensä, käydä rukoillen uudestaan tutkimaan Jumalan tahtoa ja alistua siihen, minkä Herra on Sanassaan ilmoittanut. Seurakuntaa ei johdeta komiteoiden voimin vaan Jumalan Sanalla.
Herran tahdon ilmoittajalla en suinkaan tarkoita niitä, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet. En tarkoita niitä, jotka ovat nähneet petosta ja kuitenkin sanovat: " Näin sanoo Herra," vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt ja vaikka Herra ei ole puhunut. Hesekielin kirjan 13. luku on tähdellistä luettavaa vielä tänäänkin.
Herran tahdon ilmoittajalla tarkoitan sellaista uskovaa, joka on viipynyt Raamattunsa ääressä, saanut siitä Pyhän Hengen opastamana tiedon kirkkaasta totuudesta ja uskaltaa tuoda sen esiin Herran avaamana ja innoitamana hetkenä. Muiden tehtävänä on suunnata korvansa Herran puoleen ja tarkistaa, onko annettu sanoma Herrasta.
"Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot."(1Kor. 14:29)
Paavalin kehottama arvostelu ei saa kohdistua profeetan henkilön heikkouksiin tai hänen ilmaisutapaansa vaan sanoman sisältöön. Jos puhujana on ollut Herran Henki, koko seurakunta saa sanoman. Silloin seurakunnan johtaminen ei tapahdu innoitetunkaan yksilön voimasta, vaan johtajana on tahtonsa ilmoittanut Herra Jeesus Kristus.
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki seurakunnille sanoo." (Ilm. 2:7,11, 17, 29;3:6, 13, 22)
Pyhä Henki ja me
Hengen puheen seurakunnalle saa tosin selville vähemmänkin dramaattisesti. Jokainen asianosainen tutkii omakohtaisesti vaikuttimensa ja Raamatun muuttumattomat periaatteet. Silloin Herran Henki saa jatkuvasti ohjailla seurakunnan toimintaa. Silloin ei tarvitse törmätä edellä kuvatun kaltaisiin ristiriitatilanteisiin.
Vanhimmat toki pohtivat keskenään, miten seurakuntaa on hoidettava. He rukoilevat ja tutkivat Sanaa yhdessä. Siitä antaa esimerkin Apt. 15: 1-29. Seurakunnan rauhaa Kristuksessa häiritsivät pahimman kerran muutamat lainkiivailijat. Asia oli niin vakava, että paikalla olevat sananjulistajat ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan sitä. Kun oli paljon väitelty ja kuultu viisauden sanoja, ei suinkaan seurakunnalle esitetty: "Vanhimmisto on päättänyt.."
Sen sijaan Totuus ilmoittaa:"Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana." (Apt. 15:22) "Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi ..." (Apt. 15:28) Pyhä Henki ei ollut puhunut pelkästään vanhimmille ja apostoleille vaan koko seurakunnalle! Jos häntä kuultaisiin tällä tavoin vielä tänäänkin, moni turha komitean kokous jäisi pitämättä ja Herra puuttuisi välittömämmin seurakuntien elämään ja toimintaan.
Jos seurakunnan hoitaminen tapahtuu johtokunnan päätösten varassa, on turha odottaa, että Pyhä Henki puhuisi seurakunnalle. Silloin moni herkkä ja Pyhän Hengen asiantuntevaa johdatusta vaativa asia hoidetaan byrokraattisesti, armahduksen mieltä vailla. Silloin vanhimmiston tai seurakunnan maineen säilyttäminen on tärkeämpää kuin raadollisen ihmisen hoitaminen takaisin Herran yhteyteen.
Kovuus tulee rakkauden tilalle tai vääristely ja pehmoileva "rakkaus" tulee Jumalan parantavan rakkauden tilalle. Jotta vältyttäisiin tällaiselta ihmisryhmän vallan käytöltä, Herra on järjestänyt niin, että kukin vanhin on omakohtaisesti tilivelvollinen kutsumuksestaan ja tekemisistään seurakunnan Paimenelle, Herralle Jeesukselle. Kukaan vanhin ei voi mennä vanhimmiston päätösten ja valtaa pitävän ryhmän selän taakse. Seurakunnan Paimen on kerran kysyvä: "Miten sinä hoidit minun seurakuntaani?"
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 2/2018
Kun Herran kutsumia ja asettamia vanhimpia valitaan eri seurakuntiin, hätäilyllä ei ole sijaa. On paastoten ja rukoillen odotettava, että Herra osoittaa, ketkä ovat hänen mielensä mukaisia vanhimpia.
Ratkaisevana ei ole henkilön yhteiskunnallinen asema, varallisuus tai oppineisuus. Ratkaisevinrta on se, että Herra on hänet voidellut ja valmistanut tähän vaativaan tehtävään. Ulkonainen kunnioitettu asema voi sen jälkeen olla paikallaan, kunhan se on täysin alistettu hengelliselle valmiudelle.
Vanhimmaksi ei myöskään tee kelvolliseksi ulkonaisten saavutusten puuttuminen. Taitamattomuus ja tietämättömyys eivät sinänsä ole hengellisyyden osoitus. Turhaa on siis tukeutua paloiteltuun toteamukseen:" Katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään." (1 Kor. 1:25-29)
Oman tökeryytensä pyhittäjät eivät nimittäin muista, että samassa yhteydessä on myös kirjoitettu sanat, jotka tekevät tyhjäksi omasta tyhmyydestä kerskaamisen:" Mutta hänessä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi niin kuin kirjoitettu on: 'Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra"' (1 Kor. 1:30-31)
Kristus johtaa seurakuntaansa
Jos luemme Raamattua huolellisesti, käy ilmi, että Jumala on kutsunut jokaisen vanhimman omakohtaisesti tähän vaativaan tehtävään. Sen vuoksi vanhimmat tekevät virheen, jos he yhdistävät vaikutuksensa ja voimansa komiteaksi, seurakuntaa hallitsevaksi toimikunnaksi. Herra ei ole asettanut vanhimmistoa eli vanhimpia yhdeksi elimeksi tai vanhemmistoa ja diakoneja yhdeksi päättäväksi elimeksi. Tällainen käytäntö on Raamatun ulkopuolelta haettua vallan keskittämistä. Tällainen järjestelmä itsessään jo syrjäyttää Herran Jeesuksen seurakunnan johdosta. Tähän järjestelmään mieltyneet käyttävät mielellään sanoja:" Vanhimmisto on päättänyt." "Vanhimmiston kokouksessa tultiin siihen tulokseen."
Joustavan toimivuuden vuoksi on - varsinkin suuremmissa seurakunnissa - nähty tarpeelliseksi valita erilaisia toimikuntia, kuten musiikkitoimikunta, lapsityön toimikunta, ulkolähetystyön toimikunta, avustamistyön toimikunta, sielunhoitajien toimikunta, rakennustyön toimikunta, rukoushuoneyhdistyksen hallitus, sisälähetyksen toimikunta..
Ei näissä sinänsä liene mitään pahaa - sillä ehdolla, että Kristus ja hänen Sanansa tunnustetaan käytännössä kaikkien pohdintojen ylivalvojaksi. Nämä seurakunnan eri elimet eivät nimittäin ole Jumalan asettamia vaan ihmisten itsensä valitsemia.
Raamattu ratkaisee
Jokin toimikunta on saattanut alistaa oman ratkaisunsa "vanhimmiston päätettäväksi". Vanhimmisto puolestaan on saattanut esittää - varsinkin merkittävimmät asiat - koko seurakunnan ratkaistavaksi. Seurakunta on yhtynyt päätökseen.
Sitten saattaa nousta joku seurakunnan jäsen ja osoittaa Raamatun Sanalla, että tehty ratkaisu on seurakunnan Pään, Herran Jeesuksen, tahdon vastainen. Hän saattaa jopa osoittaa Kirjoituksista, mikä on Jumalan tahdon mukainen vaihtoehto. Silloin kaikkien asiaa pohtineiden komiteoiden ja yksilöiden tulee pysäyttää etenemisensä, käydä rukoillen uudestaan tutkimaan Jumalan tahtoa ja alistua siihen, minkä Herra on Sanassaan ilmoittanut. Seurakuntaa ei johdeta komiteoiden voimin vaan Jumalan Sanalla.
Herran tahdon ilmoittajalla en suinkaan tarkoita niitä, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet. En tarkoita niitä, jotka ovat nähneet petosta ja kuitenkin sanovat: " Näin sanoo Herra," vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt ja vaikka Herra ei ole puhunut. Hesekielin kirjan 13. luku on tähdellistä luettavaa vielä tänäänkin.
Herran tahdon ilmoittajalla tarkoitan sellaista uskovaa, joka on viipynyt Raamattunsa ääressä, saanut siitä Pyhän Hengen opastamana tiedon kirkkaasta totuudesta ja uskaltaa tuoda sen esiin Herran avaamana ja innoitamana hetkenä. Muiden tehtävänä on suunnata korvansa Herran puoleen ja tarkistaa, onko annettu sanoma Herrasta.
"Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot."(1Kor. 14:29)
Paavalin kehottama arvostelu ei saa kohdistua profeetan henkilön heikkouksiin tai hänen ilmaisutapaansa vaan sanoman sisältöön. Jos puhujana on ollut Herran Henki, koko seurakunta saa sanoman. Silloin seurakunnan johtaminen ei tapahdu innoitetunkaan yksilön voimasta, vaan johtajana on tahtonsa ilmoittanut Herra Jeesus Kristus.
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä henki seurakunnille sanoo." (Ilm. 2:7,11, 17, 29;3:6, 13, 22)
Pyhä Henki ja me
Hengen puheen seurakunnalle saa tosin selville vähemmänkin dramaattisesti. Jokainen asianosainen tutkii omakohtaisesti vaikuttimensa ja Raamatun muuttumattomat periaatteet. Silloin Herran Henki saa jatkuvasti ohjailla seurakunnan toimintaa. Silloin ei tarvitse törmätä edellä kuvatun kaltaisiin ristiriitatilanteisiin.
Vanhimmat toki pohtivat keskenään, miten seurakuntaa on hoidettava. He rukoilevat ja tutkivat Sanaa yhdessä. Siitä antaa esimerkin Apt. 15: 1-29. Seurakunnan rauhaa Kristuksessa häiritsivät pahimman kerran muutamat lainkiivailijat. Asia oli niin vakava, että paikalla olevat sananjulistajat ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan sitä. Kun oli paljon väitelty ja kuultu viisauden sanoja, ei suinkaan seurakunnalle esitetty: "Vanhimmisto on päättänyt.."
Sen sijaan Totuus ilmoittaa:"Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana." (Apt. 15:22) "Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi ..." (Apt. 15:28) Pyhä Henki ei ollut puhunut pelkästään vanhimmille ja apostoleille vaan koko seurakunnalle! Jos häntä kuultaisiin tällä tavoin vielä tänäänkin, moni turha komitean kokous jäisi pitämättä ja Herra puuttuisi välittömämmin seurakuntien elämään ja toimintaan.
Jos seurakunnan hoitaminen tapahtuu johtokunnan päätösten varassa, on turha odottaa, että Pyhä Henki puhuisi seurakunnalle. Silloin moni herkkä ja Pyhän Hengen asiantuntevaa johdatusta vaativa asia hoidetaan byrokraattisesti, armahduksen mieltä vailla. Silloin vanhimmiston tai seurakunnan maineen säilyttäminen on tärkeämpää kuin raadollisen ihmisen hoitaminen takaisin Herran yhteyteen.
Kovuus tulee rakkauden tilalle tai vääristely ja pehmoileva "rakkaus" tulee Jumalan parantavan rakkauden tilalle. Jotta vältyttäisiin tällaiselta ihmisryhmän vallan käytöltä, Herra on järjestänyt niin, että kukin vanhin on omakohtaisesti tilivelvollinen kutsumuksestaan ja tekemisistään seurakunnan Paimenelle, Herralle Jeesukselle. Kukaan vanhin ei voi mennä vanhimmiston päätösten ja valtaa pitävän ryhmän selän taakse. Seurakunnan Paimen on kerran kysyvä: "Miten sinä hoidit minun seurakuntaani?"
Lähde: Ristin Kansa lehti nro 2/2018