ilosanoma.munfoorumi.com

Itkekää paimentenne puolesta!


Nämä luopuneet paimenet olivat niin kääriytyneitä omiin unelmiinsa, että he korvasivat todellisen Sanan tulen ja voitelun omien sydäntensä petoksella. Samanlaisia unelmoijia ja suunnittelijoita on monia meidänkin saarnatuoleissamme tänä päivänä. Pappeja, jotka kiertelevät sanomassa, minulla on uni. Jumala sanoi, Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta.'... Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? (Jeremia 23:25-29).

Itsekeskeiset paimenet aiheuttavat luopumusta!

Jeremian mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, miksi Jumalan kansa oli langennut sellaiseen luopuneeseen tilaan. Herran Sana tuli hänelle, sanoen, Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille... (Jeremia 50:6).

Jumalan kansa oli horroksessa, eksyneenä, vaeltaen ympäriinsä ilman suuntaa. He eivät edes tienneet, kuinka kauas he olivat eksyneet vanhoilta poluiltaan. He ...unhottivat lepopaikkansa (Jeremia 50:6). Jeremia sanoi, Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä... (Jeremia 50:7). Tämä viittaa saatanan riivaajavoimiin. Mikä kuvaus nykyajan Jumalan huoneen olosuhteista! Valtavat joukot lampaita ovat luopumassa, he ovat eksyksissä, eivätkä edes itse tiedä sitä. Helvetin voimat ahdistavat heitä, ryöstävät heidän elämänsä, sekoittavat heidän lapsensa, tuovat sekaannusta ja riitaa heidän koteihinsa ja avioliittoonsa. He eivät edes tunne niitä vanhanaikaisia alttareita, joissa ihmiset katuen itkivät. He eivät ole kuulleet tulista sanomaa paimenilta, joiden sydämet ovat särkyneet. Heillä ei ole mitään tietoa muinaisista poluista.

Jumala syyttää niitä itsekeskeisiä paimenia luopumuksesta kristittyjen keskuudessa. Heidän paimenensa ovat johtaneet heidät harhaan... he ovat laittaneet heidät kääntymään... On ehdottomasti mahdotonta sivuuttaa tämä pistävä syytös, koska itse Jumala puhuu.

Jesaja näki kauhistuttavan näyn. Jumalan kansan keskuudessa riivaajien voimat ryöstivät laumaa, aiheuttaen hävitystä. Ei ollut muureja, ei huolestuneita paimenia, ei ketään sanomassa, Nyt riittää! Saatana oli saamassa tilaa. Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki (Jesaja 56:9). Profeetta yksinkertaisesti kuvaili kauheaa tilannetta Jumalan kansan keskuudessa. Läpi koko Raamatun, pedot viittaavat saatanan voimiin.

Tuhoajalla ei ollut vastusta, joten se pääsi kulkemaan ympäriinsä tuhotakseen. Miksi? Koska paimenista oli tullut sokeita! Vartijat unelmoivat ja ajoivat takaa omia ahneita suunnitelmiaan. Jesaja sanoi, Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään. Ja niillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni (Jesaja 56:10,11).

Jesaja oli surullinen, koska Herran kansaa ryöstettiin ja vihollisen voimat ottivat heitä vangeiksi. ...tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja vankihuoneisiin kätketyt; he ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: Anna takaisin! (Jesaja 42:22).

Missä kaikki paimenet olivat? Missä olivat Jumalan palvelijat, kun kaikki tämä hävitys tapahtui? Ei heistä ollut minkäänlaista apua, he kompuroivat sokeina, kuuroina ja järjettöminä ympäriinsä. Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetin? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija? (Jesaja 42:19).

Jeremia lisäsi, Minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra (Jeremia 23:32).

Hesekiel vahvisti sen kauhean totuuden siitä, että ahneet, itseään palvelevat paimenet aiheuttivat sekaannuksen ja avuttomuuden Jumalan kansan keskuuteen. Hän sanoi, ...Ne ovat hajaantuneet, paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.

Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani... (Hesekiel 34:5-8).

D. Wilkerson

mira kirjoitti:Itsekeskeiset paimenet aiheuttavat luopumusta!

Jeremian mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, miksi Jumalan kansa oli langennut sellaiseen luopuneeseen tilaan. Herran Sana tuli hänelle, sanoen, Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille... (Jeremia 50:6).

Jumalan kansa oli horroksessa, eksyneenä, vaeltaen ympäriinsä ilman suuntaa. He eivät edes tienneet, kuinka kauas he olivat eksyneet vanhoilta poluiltaan. He ...unhottivat lepopaikkansa (Jeremia 50:6). Jeremia sanoi, Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä... (Jeremia 50:7). Tämä viittaa saatanan riivaajavoimiin. Mikä kuvaus nykyajan Jumalan huoneen olosuhteista! Valtavat joukot lampaita ovat luopumassa, he ovat eksyksissä, eivätkä edes itse tiedä sitä. Helvetin voimat ahdistavat heitä, ryöstävät heidän elämänsä, sekoittavat heidän lapsensa, tuovat sekaannusta ja riitaa heidän koteihinsa ja avioliittoonsa. He eivät edes tunne niitä vanhanaikaisia alttareita, joissa ihmiset katuen itkivät. He eivät ole kuulleet tulista sanomaa paimenilta, joiden sydämet ovat särkyneet. Heillä ei ole mitään tietoa muinaisista poluista.

Jumala syyttää niitä itsekeskeisiä paimenia luopumuksesta kristittyjen keskuudessa. Heidän paimenensa ovat johtaneet heidät harhaan... he ovat laittaneet heidät kääntymään... On ehdottomasti mahdotonta sivuuttaa tämä pistävä syytös, koska itse Jumala puhuu.

Tässä kuin jälleen mietiskelen paimenien tehtävää, sekä vastuuta lampaidensa opastamiseen tai yleensäkin totuuteen Sanan mukaan johdattamisessa. Onko heitä: Sanassa ja totuudessa vaeltavia/ pitäytyviä paimenia, jotka kuin ymmärtävät vastuunsa ennenkaikkea; Herran edessä ollen: työstään, omasta elämästään ja puheistaan esimerkkinä muillekin ollen? Vai onko jo; maailma, kunnian tai maineen pyyntö saanut heidätkin eksytettyä harhaan, sekä olemaan välinpitämättömiä työtehtävästään, jonka ovat saaneet Jumalalta?

Minä en nyt ajattele yhtäkään paimenta henk koht, ei. Vaan noin yleisesti ottaen, kaikkia joille on uskottu paimenuuden virka. Ja siihenhän kuuluu myöskin vanhemmistonkin vastuu ja tehtävät, siis paimenuuteen. Tuo Raamatunpaikka nousi sydämelleni ja mietin sitä miten se onkin niin mahtava ja samalla varoittavakin.. Löytyykö tuolla sydämen laadulla eläviä paimenia vielä meidän ajastamme? Vai onko jo laiskuus palvella, olla käytössään/käytettävissään tai jopa lepsuus Sanaa kohtaankin saanut heidät kaikki luovuttamaan kilvoittelunsa uskossaan, sekä tehtävässäänkin???

Ps. 101:
1 Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.
2 Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.
3 En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua.
4 Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.
5 Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä.
6 Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani.
7 Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.
8 Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

Ei tarvitse olla mikään ihmeidentekijä, etteikö piankin huomioisi miten seurakuntien paimenet ovat kuin työntekijät tehtaissa, kun ei enää halutakaan nähdä vaivaa ja kilvoitella, kuolla lihansa tahdollekaan, maailman tarjonnalle, tai vain olla se paimen, joka ohjaa laumansa susienkin keskeltä, varjellen laumaansa, kulkien edellä; vieden heidät kaikki turvallisesti kotitietä perille asti. Miksi minusta tuntuu, että väsymys ja haluttomuus palvella on voimissaan ja halu uhrautua, nähdä vaivaa taas on kadonnut ja kaikesta pitää aina saada palkka, mitään ei enää tehdä ns ilmaiseksi, kuin Herralle, vaan niin kuin itselleen, hyötyen siitä, tai saaden kiitosta ja mainetta, kunniaa, olla jotakin, vaikka ei kukaan ole toistaan parempi, eikä pyhempi, hurskaampikaan, oli sitten virkanimike mikä tahansa. Vaan me kaikki Herran omat olemme täysin samanarvoisia, samalla viivalla/ tasolla; Jumalan silmien edessä ollen, seisten. 1. Kor. 12:4

Onko jo niin, että lauma onkin nukahtanut, eksynytkin väärän voiton ja rauhan perässä kulkemiseen, jolloin usko onkin enää vain kuin jokin kaukainen muisto, muistikuva siitä, kuinka alussa oli intoa ja rohkeuttakin, voimaa saatiin taivaasta ja ohjeita oikeaan suuntaan menemisessä ja väärän kiertämisessä, ym, niin siihen kaikkeen saatiin neuvo ja apu Pyhältä Hengeltä. Mutta miten on nyt/nykyään? Kansa käy kokouksissa vain tavan vuoksi. Mutta parannussaarnoja ei saa pitää, eikä kehottaa kuolettamaan maalliset jäsenensä, lihan tahdon, niin ettei enää olisikaan halua palata egyptiinsä takaisin, jossa kyllä oli Jumala, mutta ei vielä Jeesusta Kristusta sydämen ja elämänsä oppaana, pelastajana. Kaivataan tavallaan sitä aikaa ja ehkä jopa tiedostamatta, muistamatta edes sitä: millaista muka vapautta oli elää siellä menneessä, egyptissään..Ja siksi ei enää haluta panostaa puhtaana pysymiseensä, tai Sanassa pysymiseenkään, tms tärkeään. Alttarit sammaloituvat, tai niissä käydään vain pyytämässä siunauksia, parantumisia, mutta ei ole synnintuntoa, joka laittaisi paranukseen ja nöyrtymiseenkään..Maailma saa voiton, siis saatana saa voiton.. Pelottavaa!

Niinpä, Jumalan kansa ei enää huomaa, ei välitä edes, kun on niin mukavaa elää lepsua ja kaiken sallivaa elämää ja ajatella Jumalankin sen kaiken kuin hyväksyvän, sekä siunaavankin, vaikka sydän ei enää murehdi omaa väärään menoaan, tai synnissä, maailman tarjonnassa, sekä lepsuudessa elämistään. On tultu kuin sokeiksi ja kuuroiksi, laiskoiksi ja kotialttaritkin ovat sammaloituneet. On vain pyyntöjä, mutta ei taida enää juurikaan olla lampaillakaan halua muuttumiseen ja tulla koetelluksi uskossaan, elämässään, sekä; kestää se kaikki; Herran avulla.. Nythän on tullut Pyhä Henki niin sanotusti kuin Jeesuksen tilalle ja ylistys rukouksen tilalle seurakunnissa. Ja kuitenkaan ei Herran Henki halua olla Jeesuksen tilalla tai rukoiltavanakaan, vaan Hän tahtoo ainoastaan: kirkastaa ja koroittaa Kristusta Jeesusta, ei itseään palvottavan.

Lopeta siis jo PH kutsuminen, koska Hänhän on JO sinussa, jos olet jo uudestisyntynyt uskova. Kuuntele sen sijaan; Mitä Pyhä Henki haluaa sinulle puhua, miten Hän tahtoisi ohjata/vetää/kutsua sinua: rukoukseen sekä parannukseen, lihasi tahdon kuolettamiseen, jotta Jeesus Kristus saa tilaa sinussa ja Hän saa ansaitsemansa paikan sinunkin sydämessäsi, sekä elämässäsi.

Onko sinun seurakuntasi, kirkkosi paimen sellainen, jolla on huoli laumastaan ja joka tahtoo pelastaa sen saatanan eksytyksiltä, sekä susien ym raatelemiselta, ja lopulta syömiseltä: kuolemalta? Vai onko hän, ovatko he sellaisia joille on samantekevää miten lampaat elävät, toimivat, mihin ovat kiintyneet, eksyneet, tms.. Kunhan vain heitä ei vaivata, moitita, tai heillä on itsellään mukavaa ja helppoa ja kukaan ei kyseenalaista heidän puheitaan, elämäänsä, uskoaankaan..Vaan vain ollaan tyytyväiisä, ilman huolta, totuudessa pysymistä, tms..

Paimenille on annettu Suuri vastuu! Rukoillaan heidän puolestaan! Ja koska me kaikki silti olemme vain vajavaisia ihmisiä, oli virkanimike sitten mikä tahansa, tai vaikkei olekaan mitään virkaa, niin ohjataan rakkaudellisesti toinen toisiamme Jumalan Sanan ja tahdon tekemiseen ja siinä elämiseen, niin että kaikki voisimme olla kerran perillä taivaassa ja niin; ettei yksikään jäisi tielle, pois Karitsan häistäkään. Se vaatii kilvoittelua ja uskollisuutta Sanalle, sekä herkkää korvaa ja sydäntä, rukouskamioissa viipymistä, lihan tahdon kuolemista.. Se sama pätee niin paimenille, kuin lampaillekin.

Niin ettei kukaan olisi sitten Jeesuksen saapuessa noutamaan omiaan, niitä, jotka huutavat Herralleen näin ja joutuvatkin jäämään tänne vaivaan ja tuskaan..;

Matt. 7;
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.