Pentti Niininen
"Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta."
Uppiniskaista uhmaako? Siltä näyttää. Apostolit ovat ensi näkemältä kuin parvi pahankurisia poikia, joilta on kielletty jokin näille mieleinen puuha. Heti tilaisuuden tullen he kiiruhtavat rikkomaan kiellon. Heitä kuritetaan tottelemattomuudesta, mutta ennen pitkään he ovat jälleen kielletyssä puuhassa.
Sitkeää toimintaa
He osoittautuvat uhmailevan uppiniskaisiksi. Juutalaiset kielsivät kieltämällä apostoleja puhumasta Jeesuksen nimeen, ja kieltoa tehostettiin pieksämällä. Sittenkään he eivät lakanneet. Jo seuraavana päivänä olivat piestyt miehet opettamnassa pyhäkössä.
He ulottavat opetustoimintansa koteihinkin. He toimivat määärtietoisesti ja sitkeästi. Opetuksen ja julistuksen sisältönä on kielletty sanoma, evankeliumi Kristuksesta Jeesuksesta. Mikä on uppiniskaista uhmaa, ellei tämä?
Alamainen Jumalalle ja esivallalle
Apostolien toiminta ei tietenkään johdu poikamaisesta halusta uhmata määräyksiä. Heidän periaattensa on: "Jokainen olkoon alamainen esivallalle" (Room. 13:1). Mutta heidän alamaisuudenosoituksellaan on eräs raja: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä" (Apt. 5:29).
Tästä periaatteesta he pitivät tinkimättä kiinni. Vainokaan ei saa heitä väistymään vartiopaikaltaan. Jumalan tahto panee heidät uhmailemaan hengellistenkin viranomaisten antamaa kieltoa.
Suunpieksentää
Moniakaan meistä ei liene piesty sen takia, että olemme puhuneet Jeesuksesta. Ehkäpä jossakin kodissa kielteisellä kannalla oleva isä on kadottanut tasapainonsa niin, että on ottanut avukseen kättä pitempää, kun poika tai tytär on yrittänyt puhua Jeesuksesta. Enemmän on kuitenkin Jeesuksen todistajien hiljentämiseksi käytetty "suunpieksentää."
Heitä on piesty ivasanojen kipeästi sattuvalla ruoskalla. Pilkkaavien tovereiden käytös on sisältänyt kiellon: "Älä puhu Jeesuksesta." Lähiympäristön harjoittama painostus on tehostanut samaa kieltoa. Yleinen mielipide on leimannut hyvien tapojen vastaiseksi ottaa puheeksi hengelliset asiat muun keskustelun lomassa.
Älä hellitä!
Jos myönnetäänkin sopivaksi sanan puhuminen julkisissa jumalanpalveluksissa, sitä ei salittaisi tavallisessa keskusteluissa eikä arkisissa asioissa. Henkilökohtainen puhe synnistä ja syntisten Vapahtajasta herättää pahennusta.
Jos tämä puhe lisäksi kuuluu nuoren huulilta, se leimataan sairaaloisuudeksi. Omasta sydämestä saattaa nousta kieltoja: Älä missään tapauksessa puhu Jeesuksesta. Häpäiset itsesi. Joudut pilkan kohteeksi. Turmelet tulevaisuutesi.
Apostolien esimerkki kuitenkin sanoo: Älä hellitä! Älä lakkaa! Älä häpeä todistusta Herrastamme. Astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla (2 Tim. 4:2).
Keskellä elämää
Tämä päivä tarvitsee tulisieluisia evankelistoja. Olemme menettäneet ne, joilla oli sanoma Herralta. Jokainen pyrkii opettajiksi eikä muista, miten suuri vastuu on olla väärissä valjaissa.
Ketä me kohta opetamme, jos emme saa kokea uutta voimakasta herätyksen aikaa? Tämä tehtävä ei vain kuulu papeille ja seurakunnan työntekijöille. Jokainen uudestisyntynyt uskova kristitty on pappi, joka ei saa lakata puhumasta Jeesuksesta.
Sinulla, uskova isä ja äiti, on verraton tilaisuus joka päivä puhua suuresta Jeesuksesta. Sinulla, uskova nuori, on arvokas tehtävä viedä hyvä sanoma ikätovereittesi kuuluville. Keskellä jokapäiväisen elämän kiireistä touhua "opettakaamme ja neuvokaamme toinen toistamme kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla" (Kol. 3:16).
