Isän tuska ja murhe
Lähetetty: 15.05.2017 22:28Sak. 7:
9 "Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne,
10 leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.
11 Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi.
12 Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus.
13 Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot.
Sananl. 29:18-20
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia. Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele. Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Laitoin nuo Raamatunpaikat, jotka nostettiin sydämelleni tätä kirjoitustani varten.
Olen rukoillut paljon ja pitkään vanhimman poikani puolesta, joka on täysin kääntänyt minulle selkänsä ja sydämensä. Kun sitä jälleen aamusella rukoilin ja sanoin Herralle; "Miten hän voikin elää ja toimia, puhua, käyttäytyä niin?? Niin: Valtava tuska, murhemieli mitä nyt vain äidin sydämessä voikin olla taas täytti siinä hetkessä sydämeni ja se vaan tuntui niin oudolta, kun rakkauteni ei kelpaa hänelle, eikä huolenpitoni. Vaan kaikki muut kelpaavat hänelle ja ..
Silloin koin jotain, joka sai minut hetkeksi aikaa ihan hämilleni ja tajusin, mikä yhteys on äidin sydämellä lastaan kohtaan, kuin mikä on myöskin; Isän Jumalan sydämellä omiaan kohtaan. Ja se tuska voi olla yhtä suuri, kun ihmisen lapsi haluaa olla tottelematon ja kääntää kuin selkänsä sille avulle ja rakkaudelle, ohjaukselle, jota äiti haluaa antaa lapselleen, kuin myöskin mitä Jumalakin haluaa antaa ja osoittaa omalle lapselleen, niin siinä on valtava yhtäläisyys. Onkohan kukaan oikein koskaan sitä sen tarkemmin ajatellutkaan? En ainakaan minä ole..
Mutta siinä tajusin ja ymmärsinkin ehkä edes jotakin siitä Valtavasta Jumalan rakkaudesta; omiaan kohtaan ja myöskin vielä maailmassakin kulkevia lapsiaan kohtaan, jotka eivät ole vielä suostuneet ottamaan Poikaansa Jeesusta Kristusta elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi, Pelastajakseen. Se oli hyvin liikuttavaa ja puhutteli minua vielä pitkään senkin jälkeen ja puhuu yhä vain sydämelleni. Kuinka Isä, Jumala suree ja itkee niin usein: uppiniskaisten ja maailmaankin, tai ylpeyteen, omavanhurskauteen tms kiinni jääneiden lastensa takia seurakunnissa. Oletko koskaan pysähtynyt sitä ajattelemaan? Minut ainakin pysäytettiin tänään sitä miettiin oikein kunnolla. Mutta ilman syytöstä ketään kohtaan, koska itsekin olen hyvin heikko ja vajaa, eikä minulla ole varaa, eikä edes oikeutta osoittaa ketään toista kuin sormella, Ei! Vaan kyllä se sormi osoittaa minua ja minuun, ei muihin..
Kun ajattelin omaa lastani ja hänen tylyäkin ja rakkaudetonta, ylpeää ym käyttäytymistään minua kohtaan ja kuinka en kelpaa hänelle äidiksi, niin samoin liian moni uskoon jo tullut ihminen toimii myöskin itseään Jumalaakin kohtaan. He eivät välttämättä, tai sanoisinko, että he tuskin sitä itse edes ymmärtävätkään, että: kaikki muu onkin tullut tärkeämmäksi ja rakkaammaksi, kuin palvella ja totella Jumalaa, sekä elää: herkällä, aralla sydämellä, omantuntonsa säilyttäen; Isän edessä ja siten saada olla käytössäänkin silloin. Onko tultu jo niin koviksi, ettei Jumalan varoitukset ja puheet enää kolahda, vaan pilkataankin vain niitä, jotka ovat olleet varoittajina Isän Jumalan tahdon mukaisesti heille. On lähdetty lihan tahdon tielle, jossa ei edes voi kuunnella Isän: Hengen ääntä, koska silloin se laittaisi: parannuksen paikalle ja kääntymään takaisin ristin juurelle, alkulähteelle...
Näin kuin hengen silmin, miten uskovat ja seurakunnatkin ovat kääntäneet selkänsä ja kasvonsakin jopa Jumalan tahdolle ja Sanalle ja lähteneet toimimaan sielunvihollisen juonien ja eksyttäjien mukaan, jossa liha kyllä viihtyy, mutta Herran Henki joutuu lopulta lähtemään kokonaan pois ja kuinka suuri murhe ja tuska se silloin onkaan Isän sydämelle, kun lapsensa eivät tahdo nöyrtyä, totella, seurata/totella Sanaa ja pysyä kaidalla tiellä, ristin evankeliumissa kiinni. Hän itkee ja murehtii. Kun hän on ojentanut käsiään heitä kohden pelastaakseen heidän sielunsa väärästä, ja nyt he kieltäytyvät enää kuuntelemasta Häntä ainoaa, joka puhuu vielä heidän sydämileen ja pyytää; "Kääntykää takaisin, tulkaa lähelleni, katsokaa Poikani haavoja, naulan reikiä, jotka hän kärsi teidän syntienne tähden, jotta tekin kerran olisitte luonani taivaassa!"
Joel 2:
12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.
15 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.
16 Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.
17 Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"
9 "Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne,
10 leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.
11 Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi.
12 Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus.
13 Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot.
Sananl. 29:18-20
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia. Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele. Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Laitoin nuo Raamatunpaikat, jotka nostettiin sydämelleni tätä kirjoitustani varten.
Olen rukoillut paljon ja pitkään vanhimman poikani puolesta, joka on täysin kääntänyt minulle selkänsä ja sydämensä. Kun sitä jälleen aamusella rukoilin ja sanoin Herralle; "Miten hän voikin elää ja toimia, puhua, käyttäytyä niin?? Niin: Valtava tuska, murhemieli mitä nyt vain äidin sydämessä voikin olla taas täytti siinä hetkessä sydämeni ja se vaan tuntui niin oudolta, kun rakkauteni ei kelpaa hänelle, eikä huolenpitoni. Vaan kaikki muut kelpaavat hänelle ja ..
Silloin koin jotain, joka sai minut hetkeksi aikaa ihan hämilleni ja tajusin, mikä yhteys on äidin sydämellä lastaan kohtaan, kuin mikä on myöskin; Isän Jumalan sydämellä omiaan kohtaan. Ja se tuska voi olla yhtä suuri, kun ihmisen lapsi haluaa olla tottelematon ja kääntää kuin selkänsä sille avulle ja rakkaudelle, ohjaukselle, jota äiti haluaa antaa lapselleen, kuin myöskin mitä Jumalakin haluaa antaa ja osoittaa omalle lapselleen, niin siinä on valtava yhtäläisyys. Onkohan kukaan oikein koskaan sitä sen tarkemmin ajatellutkaan? En ainakaan minä ole..
Mutta siinä tajusin ja ymmärsinkin ehkä edes jotakin siitä Valtavasta Jumalan rakkaudesta; omiaan kohtaan ja myöskin vielä maailmassakin kulkevia lapsiaan kohtaan, jotka eivät ole vielä suostuneet ottamaan Poikaansa Jeesusta Kristusta elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi, Pelastajakseen. Se oli hyvin liikuttavaa ja puhutteli minua vielä pitkään senkin jälkeen ja puhuu yhä vain sydämelleni. Kuinka Isä, Jumala suree ja itkee niin usein: uppiniskaisten ja maailmaankin, tai ylpeyteen, omavanhurskauteen tms kiinni jääneiden lastensa takia seurakunnissa. Oletko koskaan pysähtynyt sitä ajattelemaan? Minut ainakin pysäytettiin tänään sitä miettiin oikein kunnolla. Mutta ilman syytöstä ketään kohtaan, koska itsekin olen hyvin heikko ja vajaa, eikä minulla ole varaa, eikä edes oikeutta osoittaa ketään toista kuin sormella, Ei! Vaan kyllä se sormi osoittaa minua ja minuun, ei muihin..
Kun ajattelin omaa lastani ja hänen tylyäkin ja rakkaudetonta, ylpeää ym käyttäytymistään minua kohtaan ja kuinka en kelpaa hänelle äidiksi, niin samoin liian moni uskoon jo tullut ihminen toimii myöskin itseään Jumalaakin kohtaan. He eivät välttämättä, tai sanoisinko, että he tuskin sitä itse edes ymmärtävätkään, että: kaikki muu onkin tullut tärkeämmäksi ja rakkaammaksi, kuin palvella ja totella Jumalaa, sekä elää: herkällä, aralla sydämellä, omantuntonsa säilyttäen; Isän edessä ja siten saada olla käytössäänkin silloin. Onko tultu jo niin koviksi, ettei Jumalan varoitukset ja puheet enää kolahda, vaan pilkataankin vain niitä, jotka ovat olleet varoittajina Isän Jumalan tahdon mukaisesti heille. On lähdetty lihan tahdon tielle, jossa ei edes voi kuunnella Isän: Hengen ääntä, koska silloin se laittaisi: parannuksen paikalle ja kääntymään takaisin ristin juurelle, alkulähteelle...
Näin kuin hengen silmin, miten uskovat ja seurakunnatkin ovat kääntäneet selkänsä ja kasvonsakin jopa Jumalan tahdolle ja Sanalle ja lähteneet toimimaan sielunvihollisen juonien ja eksyttäjien mukaan, jossa liha kyllä viihtyy, mutta Herran Henki joutuu lopulta lähtemään kokonaan pois ja kuinka suuri murhe ja tuska se silloin onkaan Isän sydämelle, kun lapsensa eivät tahdo nöyrtyä, totella, seurata/totella Sanaa ja pysyä kaidalla tiellä, ristin evankeliumissa kiinni. Hän itkee ja murehtii. Kun hän on ojentanut käsiään heitä kohden pelastaakseen heidän sielunsa väärästä, ja nyt he kieltäytyvät enää kuuntelemasta Häntä ainoaa, joka puhuu vielä heidän sydämileen ja pyytää; "Kääntykää takaisin, tulkaa lähelleni, katsokaa Poikani haavoja, naulan reikiä, jotka hän kärsi teidän syntienne tähden, jotta tekin kerran olisitte luonani taivaassa!"
Joel 2:
12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.
15 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.
16 Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.
17 Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"