Pitäkää huolta toisistanne ettei kukaan hukkaa armoa

[rita4]

"Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan." Matt. 22:11-12.

Kaikki itseriittoiset ihmiset, kaikki itsevanhurskaat ihmiset, kaikki itse pyhittyneet ihmiset, kaikki ne, joiden kelvollisuus lepää jonkun muun kuin Jeesuksen veren ja hänen ansioidensa varassa, ovat niitä ihmisiä, jotka menevät taivaalliseen juhlaan eivätkä koe tarvitsevansa häävaatteita.

Ketkä eivät tarvitse häävaatteita?

Kaikki, jotka yrittävät kerätä pyhyyttä kirjoista, kokemuksista ja erilaisista hengellisistä harjoituksista, kaikki, jotka käyttävät elämänsä tehdäkseen niitä ja näitä asioita ja joita puoli maailmaa sitten palvoo, ovat niitä ihmisiä, jotka eivät mielestään tarvitse häävaatteita.

Kun heille maailmassa tarjotaan taivaallisia häävaatteita, kun heille täällä kerrotaan Jeesuksen verestä ja lahjavanhurskaudesta ja siitä, että tämä on se vaate ja jalokivi ja kunnia, joka Jumala edessä tarvitaan, niin he ajattelevat: Nämä ovat lapsellisia yksityiskohtia. He sanovat, että tietävät paremmin, he ovat kokeneet nämä asiat eri tavalla. He ovat joko päässeet elämässään tätä paljon pitemmälle tai heillä on parempi ymmärrys näistä asioista. He tulevat maailmasta Jumalan valtaistuimen eteen näin itsevarmoina, näin sokeina ja olematta tämän raittiimpia.

Heiltä kysytään, miksi he tulevat sisälle vaikka heillä ei ole häävaatteita.

Silloin he eivät tiedä mitä sanoa.

He ovat usein kuulleet tämän: "Sinut ajetaan ulos ennen kaikkia syntisiä pyhiä etkä sinä saa osaksesi sääliä niin kuin muu luomakunta, vaan sinut hylätään."

Tätä Vapahtaja tarkoitti kun hän sanoi: "Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja."

Matt. 22:14. Kutsuun liittyy aina syy.

Joku kutsutaan mutta hän ei tule vaan ilmoittaa olevansa estynyt. Toinen kutsuttu tulee,mutta hän ei tule niin kuin on määrä tulla. Hän tulee ylpeänä ja itsevarmana. Hän mieluummin toisi jotakin mukanaan kuin ottaisi mitään vastaan.

"Pitäkää huoli siitä", sanoo apostoli, "ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa" - kerjäläisen armoa.

Naaman oli hukata armon Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman melkein hukkasi armon. Hän oli mahtava mies mutta hän sairasti spitaalia. Kun hän meni profeetta Elian luokse saamaan apua, hän otti mukaansa "kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua". Hän ehkä ajatteli, että profeetta näkisi vaivaa, suorittaisi joitakin seremonioita tai kävisi syvällisiä keskusteluja hänen kanssaan. Mutta kun Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen Elisan talon oven eteen, Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: "Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi: Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve."

Voi, hän ajatteli ja sanoi: "Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini.Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!" Ja Naaman kääntyi takaisin ja lähti pois. "Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: 'Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!'

Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas." 2. Kun. 5:1-14.

Terveet selviävät ilman parantajaa

Vapahtaja sanoo: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." Matt. 9:12.

Joka ei tarvitse mitään, ei saa mitään.

Joka ei ole köyhä, ei tule rikkaaksi.

Jolla ei ole surua, ei saa lohdutusta.

Joka ei ole sairas, ei tule terveeksi.

Joka ei ole kadonnut, sitä ei Jumalan

Karitsa etsi eikä löydä.

Joka ei ole alaston, joka ei koe alastomuuttaan

eikä halua vaatteita, ei niitä saakaan.

Tämä on murheellista, mutta totta. Ja

tässä on taivaasta ulos joutumisen ja hylätyksi

tulemisen salaisuus. Kaikki ylpeät

henget, jotka eivät halua kumartua, jotka

eivät halua taipua tomuun, kaikki ne, jotka

eivät ole hengessään köyhiä, ne, jotka

eivät halua olla sairaita, kaikki ne, jotka

eivät halua kulkea samaa tietä, jota muut

köyhät syntiset ja kerjäläiset kulkevat matkalla

taivaaseen, saattavat kyllä päästä

sisälle - mutta vain tullakseen julkisesti heitetyksi ulos

Kirj.?

[rita4]

Uusi Taivas, Uusi Maa - Marika.wmv

Aloitankin tällä laululla. Onko sinun sydämesi jo pesty puhtaaksi Jeesuksen kalliissa veressään? Vain häpeätkö Jeesustasi ja tai et tunne edes tarvitsevasi Häntä, Hänen anteeksiantoaan ja parannustakaan, jossa tulisit pieneksi ja heikoksi, paljon Herraasi tarvitsevaksi? Ajattelet ehkä omilla hyvillä töilläsi, ansioillasi kyllä pääseväsi kerran taivaan kotiin, jonka takia et halua/tunne tarvetta muutokseen, siis muuttumista Kristuksen Jeesuksen kuvan kaltaisuutta kohden, verraten siihen miten nyt elät nykyistä elämääsi. Ehkäpä olet jo uskossa, mutta uskosi on laimeanpuoleista, tai jopa ylpeää: itsesi yliyrittämistä, jonain suurena ja mahtavana muiden edessä olemista, tms? En tiedä, koska en tunne sinua. Mutta on yksi joka näkee, kuulee, sekä tuntee sinut ja hän on Jeesus Kristus, Poika Jumalan. Hänen edessään et voi olla muuta kuin se saviastia, jonka Hän on kerran luonut, valmistanut; vain tomua.. Ja Hän sanoo kerran viimeisen sanan sinullekin, kun Hän tulee takaisin noutamaan Omiaan taivaan kotiin; Hääjuhlaansa. Onko se sana hyvä ja positiivinen, vaiko sinut itkuun ja parkuun saattava?

Kohta alkaa Karitsan häät. Oletko kutsuttujen joukossa ja onko sinulla jo hääpuku valmiina, jonka sait, kun uudestisynnyit Elävään uskoon, otit Jeesuksen Kristuksen sydämeesi asumaan, sekä pyysit ja sait aivan kaikki syntisi anteeksi nimessään ja ristinsä veren voittovoimassa. Mutta Jos sinulla ei ole hääpukua, siis: verellään puhdistettua pukua, niin et pääse Karitsan häihinkään, vaikka olisit kuinka hyvä ja viisas, ymmärtäväinen, laupias samarialainen,uskonnollinen, kirkon töitä tekevä, tai siellä harrastava ihminen, tai mikä muu vain tahansa, mutta sinulla ei ole kuitenkaan; veren ristin merkkiä otsassasi: merkkinä, että Jeesus Kristus omistaa sinut. Tarvitaan mielenmuutos. Tarvitaan synnintunto, katumus. Tarvitaan suostuminen elämään jokainen elämänsä päivä parannuksessa ja ristinsä juurella rukouksessa viipyen, sekä Sanaansa tutkien, Herramme tahtoa etsien, uskoenkin. Tarvitaan anteeksiantavaa sydäntä, sekä rakkautta jopa vihamiehiäänkin kohtaan siinä määrin, että siunaa heitäkin, jos ei muuta voi, tai ei muuta osaakkaan..

Moni aivan liian moni maailmassa, sekä maailman tapoja seuraten yhä elävä uskoo kirkkoon kuulumisellaan, tai vauvakasteellaan, konfirmaatiollaan, kirkkokuoroon, kirkkovaltuustoon tms kuulumalla, tai uhrautumalla ihmisten hyväksi kuitenkaan ilman uudestisyntymän ihmettä, niin he uskovat pääsevänsä taivaan kotiin, sekä Karitsan häihinkin mukaan. Voiih!

Mutta sinne eivät pääse kuin vain yksin ja ainoastaan; uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat pesseet sydämensä puvun puhtaaksi: tulemalla verisen Golgatan ristin juurelle katuen, nöyrtyen, tahtoen kuolla itselleen, sekä maailmalle, muuttua ja tulla uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Tahdotko muuttua? Tahdotko tulla pieneksi jälleen ja antaa Herrasi vain olla suuri ja kaikkivoipa? Tahdotko turvata kaikessa ja kaikissa asioissasi vain yksin Jeesukseen? Tahdotko...???

Olemmeko rinnallakulkijoita, joilla on halu, sekä tarve elää rinnallakulkijana, olkapäänä, korvana, rohkaisijana, ym? Välitämmekö oikeasti, ja sydämestämme; toisistakin ja siks haluamme tulla niin alas kuin on tarvis, jotta kukaan ei jäisi matkalle, tai jäisi pois Karsitsan häistäkään? Se kuitenkin on Herrammekin tahto, että me Herran omat kannamme huolta toisistamme ja välitämme jokaisesta ihmisestä Jumalan luomana, sekä Jumalan kuvana, ja jos emme pysty tulemaan jonkun kanssa ns toimeen, juttuun, niin me voimme ainakin rukouksin muistaa sellaistakin ihmistä. Ei karttaen, ei pahaa puhuen, ei valhetellen toisen päälle keksittyjä valheita syytäen, syyttäen, jotta muutkin häntä karttaisvat ja inhoaisivat, tms, Tai jopa, jotta saisi mustamaalattua sellainen ihmisen josta ei tykkää, tai jolle on kade, tms. Ei niin, vaan: Jumalalta viisautta ja voimaa pyytäen, rakastaen ja anteeksiantaenkin, kärsien ja vain siunaten sittenkin..

Miksi on niin vaikeaa antaa anteeksi ja vaikeaa rakastaa erilaillakin ajattelevaa ja toimivaa? Miksi on niin vaikeaa uskoa, että: Jumala voi käyttää sellaistakin, josta itse ei pidä, tai jota ei pidä enää edes Herran omanakaan, tms..? Näitä usein itsekin pohdin omaa tapaani ajatella ja toimia ajatellessani, siis mennen itseeni.. Menetkö sinä rakas ystäväni koskaan itseesi ja halutko tulla verisen ristin juurelle: Golgatalle, jotta Jumala voi ja saisi läpivalaista sinutkin ja näyttää; missä on parantamisen varaa, tarvetta muutokseen, tms?

Laitan vielä lopuksi parikin laulua mitä nousi sydämelleni; Kun joku on lähellä Jeesusta

Rene Golgatan veressä voima on

Veren voimassa