ilosanoma.munfoorumi.com

Olen työssä ja vapaa-ajallanikin varsin paljon tekemisissä pienten lasten kanssa. Eräänä päivänä lapsi kiusasi pienempäänsä. Menin selvittelemään heidän välejään. Siinä sain minäkin vihaisia katseita ja pahoja sanoja osakseni.

Istuimme hetken hiljaa, me kaikki kolme. Sitten kehotin murjottavaa lasta pyytämään anteeksi tekemisiään ja sanojaan. Niinpä hän sai suustaan sanan: Anteeksi. Samalla hetkellä koko hänen olemuksensa muuttui, paha olo hävisi. Hän lähti silmät loistaen ja ilosta hyppien lelujensa pariin. Sain ihanan oppitunnin anteeksi-sanan vaikutuksesta.

Muistamme kertomuksen Etiopian kuningattaren hoviherrasta. Hän sai kuulla ilosanoman Jeesuksesta, Pelastajasta. Hän uskoi Jeesukseen ja Filippos kastoi hänet. Raamattu sanoo, että hän jatkoi matkaansa iloiten.

Kun ihminen saa syntinsä anteeksi, seuraa siitä väistämättä ilo. Siihen iloon yhtyvät myös enkelit taivaassa. Enkelien ilosta saamme lukea Luukkaan evankeliumin viidennessätoista luvusta.

Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan meidän syntiemme takia.Sitten Johannes Kastaja osoitti Jeesusta ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"(Joh. 1:29.) Sinulla ja minulla on mahdollisuus saada synnit anteeksi. Tämä on koko Raamatun pääsanoma.

Eräässä laulussa on sanottu näin: "Taivaaseen jos tahdot, katso Raamattuun, kätkeytyyhän Jeesus sanaan siunattuun. Siinä armo virtaa sieluun janoiseen, onnellinen mieli liittyy kiitokseen."

Millainen tämä maailma olisikaan, jos Jumalan Pyhä Henki saisi enemmän vaikuttaa meissä! Näin me uskaltaisimme myöntää sydämemme kovuuden ja ylpeyden.

Jospa vielä tulisi herätyksen aikoja, jolloin monet itkisivät syntejään, pyytäisivät niitä anteeksi ja saisivat kokea pienen lapsen tavoin riemullisen vapautuksen taakoista ja ilon.

Tätä armoa me rukoilemme perheisiimme ja läheistemme keskuuteen. Riemullista ilosanomaa Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta julistetaan ympäri maailmaa erilaisin menetelmin.

Kiitollisina kuulemme uutisia, kuinka ihmisiä eri kansoista ja kieliryhmistä tulee tuntemaan Herran Jeesuksen omana Vapahtajanaan ja Messiaanaan. Taivaassa on varmasti jatkuvat ilojuhlat.

Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.

On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.

Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.

Anteeksisaamisen iloa!
Meeri Auramo

hengellistä annetaan anteeksi nivalan keijo Laitan tämän laulun alkuun, koska se synnytti ajatuksia anteeksi annosta ja sen tärkeydestä, varsinkin uskovalle, mutta toki ihan kaikille.

Tuossa oli minusta kiva vertaus, mitä tapahtu kun saa pyydettyä anteeksi ja annettua anteeksi. Olen perhepäivähoitajana itsekin usein nähnyt miten lapsi helpommin suostuu pyytämään anteeksi, kuin mitä me aikuiset teemme. Me olemme niin loukattuja ja emme halua antaa, tai pyytää anteeksi. Kuinka lujassa voikin olla tunnustaa, että; "Minä sanoin/tein väärin ja olen anteeksi pyynnön velkaa toiselle!" Niin helppoa on laittaa aina syy toisen niskoille tavalla, tai toisella ja pestä kätensä kaikesta ja olla viattomina ja loukattuina, uhoen ettei koskaan anna sille toiselle anteeksi.

Sitä anteeksi antoa joutuu useinkin miettiin ja olenko minä anteeksi antava, olenko anteeksi pyynnön velkaa jollekin, olenko liian lihallinen ja herkkähipiäinen ja kenties suutun ihan pienestäkin, jne..

Minulle on usempikin ihminen sanonut ettei tule koskaan antamaan minulle jotakin asiaa anteeksi. Ja kun se sana satuttaa, tietäen, ettei ole ansainnut toisen vihaa ja anteeksi antamattomuutta, niin onhan sitä tosi vaikeaa niellä, saati ymmärtää. Ja kun sydän elää anteeksi antamattomuudessa, niin uskallan sanoa, että: koston kierre on valmis. Se on sellainen orvanpyörä, josta ei pääse ulos omin voimin, vaan tarvitsee siihen Jumalan apua.

Ja surullisinta minusta onkin se, kun ei itse pysty, tai edes halua nähdä toimivansa väärin, kun elää anteeksi antamattomuudessa. On sokeutunut sille asialle, mistä suuttui ja siksi ei näekään enään selvästi; oliko siitä asiasta edes aiheellista suuttua, uhoa toiselle; anteeksi antamattomuuttaan ja ruokkia sitä asiaa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kun puhumalla, sopimalla, se asia olisi saatu heti pois päiväjärjestyksestä ja sopu on aina paljon mukavampi, kuin kaunassa eläminen.

Anteeksi antamattomuus on kuin syöpä; se syö voimavarat, vie ilon elämisestä, kuluttaa sydäntämme ja saa kasvomme happamiksi niidenkin lähellä, joille emme ole kaunassa. Se ilmapiiri jää kuin leijuun ja jotenkin se kauna tulee ilmi puheissa, tulee panettelua, tms..

Mutta kun annamme anteeksi ja jos emme siihen pysty, niin pyydetään Herraa auttamaan ja muitakin rukoilemaan asian puolesta, jotta pystyisi pyytämään, sekä antamaan anteeksi ja niin kuin pieni lapsikin toimii, niin mekin saamme siinä hetkessä ilon ja vapauden tunteen ja tulee mieli hypähdellä ilosta, kun se asia ei enään vaivaa mieltä ja vie yöuniakin.. Olemmehan mekin lapsia, Isän Jumalan lapsia!