Marina Tolvanen kirjoitti:Tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.(Room.12:2)
Kuinka tärkeää onkaan tänä aikana, jossa uskovina elämme, tutkia, mikä on Jumalan tahto. Raamattu kehottaa meitä siihen. "Tutkikaa, mikä on otollista Herralle." (Ef. 5:10) "Ymmärtäkää, mikä Herran tahto on." (Ef. 5:17)
Jumalan tahto on monessa kohtaa hämärtynyt meidän aikanamme. Maassamme vallitsee hengellinen ja moraalinen rappiotila, joten on hyvä pysähtyä ja tutkia, mikä todella on Jumalan tahto kohdallamme.

Niin juuri;
tutkiaksemme: mikä on Herramme tahto! Ja miten helposti me sitten kuitenkin vain ajattelemme sen meidän oman ajatuksemmekin mukaisesti siitä, mikä sitten lopulta kuitenkin olikin
vain sitä: ihmisen omaa tahtoa sekä ajatusta, luuloakin, että se olisi myöskin Jumalankin tahto, vaikka ei olisikaan?!

Niinpä, kuinka helposti mennään harhaan, ja eksytään, sekä aletaan pitää Jumalan tahtona sellaistakin, joka ei sitä kuitenkaan ole. Koska tahdotaan olla kaiken suvaitsevia, niin ettei kukaan vain loukkaannu; totuuteen, tai halutaan ehkäpä vain haluammekin ruokkia lihaamme, ja uskotella, että;
"Tämä asia, tai tuo teko, tms olisikin Jumlankin tahto kohdallani, elämässäni..."
Me löydämme Isän tahdon vain Raamatuistamme, ei siis mistään ulkopuolisesta lähteestä, kirjasta, tai jonkun opettamanakaan, koska siinä on aina ns. astian makua, meissä jokaisessa, olipa sitten kysymyksessä miten hyvä puhuja, opettaja, tms tahansa. Koska täydellisiä ei ole, eikä niittä tule.. Jeesus Kristus oli ja on yksin täydellinen ihminen, sekä täydellinen Jumala!
Niin rakkaat; Mikä on otollista Jumalallemme? Laitan pari Raamatun jaetta tästä asiasta meille tähän:
Room. 12:
1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.Ja tämäkin:
1. Tim. 2:
1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.Minusta noissa Raamatunkohdissa on selvästi jo sanottu, mikä on Jumalan tahto meitä itsekutakin omaansa kohtaan. Rukoileminen ja esirukoukset ovat tärkeitä. Ja kun annetaan itsemme Jumalan käyttöön ja tahdomme olla ja elää puhdistettuina astioina, joita sitten Herra sitten saa ja voi käyttää
tahtonsa mukaan, niin se kyllä minusta ainakin vaatii
joka päiväistä: verilähteellä, Golgatalla käyntiä, sekä myöskin syntiensä tunnustamista, ja anteeksi pyytämistä. Sekä myös kuin halua luopua niistä synneistään, tai vääristä ajatuksistaan, teoistaan, ym... Sillä ilman verellä pesua sydämiimme, sekä puhdistaumista; ei Jumala voi meitä työssään käyttää, ei ainakaan niin hyvin kuin mitä Hän tahtoisi tehdä..
On väärin ajatella, että: se ei merkkaa niin paljoa, teemmekö parannusta vaiko emme.. Sillä, kyllä sillä on
Suuri merkitys, niin meidän omaan uskonelämäämme, kuin myöskin siihen kuinka voimallisia sitten olemme Herramme käytössä tuolla arjessammekin ja muutenkin..

Parannus on tänä päivänä hyljeksitty sana, mutta se apu ja voima minkä siitä saamme, kun elämme parannuksessa ja kuoletamme lihamme tahtoa ja alistamme ajatuksemme Jumalan Sanalle, sekä Hänen tahdolleen, niin siinä on kuule ihanan suuri apu ja voima, aivankuin salaisuus, siihen miten selviämme, tai kestämme..
Marina Tolvanen kirjoitti:Puku
Me, jotka olemme Kristukseen kastetut, olemme pukeneet päällemme Kristuksen (Gal.3:27). Saako Kristus itse olla pukunamme?
Ef. 4:24 kehottaa meitä pukemaan yllemme uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Olemme "pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojan kuvan mukaan" (Kol.3:10).
[color=#0080FF]Kol.3:12-14 kertoo, mihin meidän tulisi pukeutua:
1. sydämeliseen armahtavaisuuteen
2. ystävällisyyteen
3. nöyryyteen
4. sävyisyyteen
5. pitkämielisyyteen
sekä kärsiä toinen toistamme ja antaa toisillemme anteeksi, jos on moitetta toista vastaan.Tämä kaikki pysyy elämässämme, kun puemme yllemme vaatteen, jolla sidomme tämän puvun päällemme. Rakkaus on täydellisyyden side (jae 14).
Muistakaamme, että ruumiimme on Jumalan temppeli (
1.Kor.3:16-17 ja
6:19-20).[/color]
Raamatun Sanan mukainen upotuskaste on hyvän omantunnon pyytämistä ja siksi se on
tärkeä askel uskossamme. Mutta se
ei ole pelastava teko. Niin kuin Jeesuksin meni Johanneksen kastettavaksi, niin meidänkin tulee seurata tässäkin kohtaa Jeesuksen tapaa toimia.
Kun tulimme uskoon, niin uudestisynnyimme Elävään uskoon, jonka saimme Jumalaltamme lahjana ja me aloimme muuttumaan, ja se muutoshan alkaa näkyä sitä selvemmin. mitä pisempään vaellamme uskontiellämme Jeesustamme seuraten. Muutos on ainakin siinä, miten suhtaudumme erilaisiin asioihin, erilaisiin ihmisiin, Ja tietenkin miten suhtaudumme; Jumalan Sanaan. Syntyykö halua rukoilla, jne..
Raamattu on paras oppaamme, josta sitten Pyhä Henki meitä ohjaa ja neuvoo, avaa Sanaa sydämellemme ja varoittaakin tarvittaessa.. Älkäämme sulkeko hengellisiä, eikä fyysiäkään korviamme: Herran Hengen puheelta, koska silloin, jos emem tahdo totella, kuunnella, alistua Hänen tahtoonsa, niin silloin on se vaara, että: meitä saattaakin alkaa ohjaamaan ihan toinen henki, väärä voima, joka ei olekaan enää Jumalan Henki, siis; jos emme kärsi esim. nuhteita, ojentamista, varoituksia, oikeaan opettamista.. Jumala on luvannut pitää omistaan huolta, mutta on hyvä kuitenkin aina ymmärtää se totuus; Ettei Hän pakota ketään mihinkään, vaan se valinta jää aina ihmiselle itselleen. Mitä uskoo, tai ketä uskoo.
Eli; jos me rakastamme lihaamme enemmän kuin Mestariamme Jeesusta Kristusta ja nousemme jopa Isän Jumalan tahtoa vastaan, niin silloin samalla lähdemme tottelemattomuuden tielle, jossa ei ole hyvä olla eikä tule siunuksiakaan. En suosittele.. Niin ja kuinka monet julistajat ja pastorit
jo opettavat valitettavasti; lihansa ruokkimista, korvasyyhy saarnojaan pitävät, ettei kukaan vain loukkaannu
häneen, mutta:
se on vaarallista, koska kaikesta ja kaikkien on kerran tehtävä tili teoistaan, sekä opettamisestaankin; sän edessä.
Mitä vastaa Hänelle silloin sellainen, joka opetti: Kaiken sallivaa ja hyväksyvää, ilman parannuksenteon kehotusta olevia saarnojaan ja porukat meni perässä, ja uskoi, tottakai, kun se oli niin
"rakkaudellista ja mukavaa puhetta!" 
Minä en ainakaan uskalla edes ajatellakaan että jättäisin
tärkeimmän Sanasta pois, vain saadakseni sillä tavalla ystäviä, kun olen niin
"mukava tyyppi", siis, kun en puhu totuutta, vaan ...kaikkea muuta, joka ei kasvata kenenkään uskoa, päinvastoin ja taivaskin jo alkaa hämärtyä, kun siitä ei puhuta, niin kuin Sana kehottaa, että;
"Ilman parannusta ei ole tulevaisuuttakaan!, siis taivastakaan!"Vaikka kaikki kääntäisivät minulle selkänsä, niin siltikään
en ala puhua korvasyyhyyn: mukavia, kaiken sallivia, ilman kehotusta parannuksentekoon; päivittäin;
Ei kiitos!
Me olemme rakkaat sisaret ja veljet saaneet uuden puvun yllemme puettavaksi uudestisyntymisemme hetkellä. Puetaan se päällemme ja pidetään myöskin pukumme puhtaana. Sydän olkoon verellä puhtaaksi vihmottuna
päivittäin pahasta omastatunnosta sekä vääristä ajatuksista, ym..
Kol.3:12-14 Tuossa onkin opettelua ja sillä koskaanhan me emme valitettavasti tule täällä ajassa valmiiksi, mutta sydämen halu
pyrkiä siihen onkin se
tärkein asia kohdallamme.
Todellakin muistakaamme, että ruumiimme on
Jumalan temppeli ja siksi pitäkäämme siitä huolta ja tietenkin; puhtaana se.
Marina Tolvanen kirjoitti:Jeesus, pyhityksemme
[color=#0080FF]Jeesus Kristus on pyhityksemme, ja vain Hänessä on meilä kaikki se, mitä tarvitsemme elämän tiellä.Luopumuksen ajan keskellä on tärkeää antaa Jumalan tahdon vaikuttaa elämässämme. Eläkäämme Jumalan kunniaksi, ei itsellemme mieliksi (
1.Kor.10:31,
Fil.1:11).
Jumalan armoa ja rauhaa meille kaikille Jeesuksessa Kristuksessa.
Maranata- Herramme tulee! (
Ef. 2:8)[/color]