ilosanoma.munfoorumi.com

Aune Rimpeläinen

Herra on kehottanut minua innoittamaan Herran omia tarttumaan työhön hänen elopellollaan. Jeesus tulee pian. Jospa voisimme tehdä vielä jotakin.

Tullessamme uskoon Jumalalla on henkilökohtainen suunnitelma jokaista varten. Hän tietää, mitä hän voi tehdä sinusta, kun kasvat hänen koulussaan. Hän tahtoo, että voisit ottaa vastaan hänen alkuperäisen suunnitelmansa.

Uskallan kuitenkin väittää, että harvat ovat siihen päässeet. Jumala on kaikesta huolimatta armollinen, niin että hän hyväksyy vaihdetunkin uhrin (3 Moos. 27:9-10). Me emme enää uhraa eläimiä vaan voimme antaa itsemme Herralle uhriksi (Room. 12:1-2). Voimme antautua palvelemaan Herraa elävinä uhreina. Elävään sattuu. Herran palveleminen ei käy kivutta. Kokeneena sittenkin kehotan antautumaan hänelle. Silloin saat kokea hengellisesti siunattua elämää. Kannattaa jo nuorena luovuttaa koko elämä Jumalan käyttöön. Ei ole olemassa sen parempaa isäntää eikä turvallisempaa johtajaa kuin taivaallinen Isä.

Antautuminen

Ota aikaa. Viivy Herran edessä. Keskity vain rukoukseen. Sano Herralle:"Tässä olen, ota minut kokonaan, tällaisena kuin olen, ja muuta minua tahtosi mukaan. Pese verelläsi puhtaaksi ja pue minut voimaasi, Pyhän Hengen voimaan."

Kun Herra alkaa siunata, tunti tai kaksi vilahtaa äkkiä. Siunauksen tunne koskettaa koko olemusta. Ei yksikään hetki eikä kokonainen päiväkään Herran kasvojen edessä mene hukkaan (2 or. 3:18). Voin väittää, että jo siinä hetkessä saat kokea, miten ihana ja suloinen Herra sinulla on. Hän voi puhua sinulle siitä, mitä tulisit joskus tekemään hänelle.

Yleensä sen jälkeen tulee valmistusaika, koe aika. Jumala kokeilee palvelijaansa, onko meillä kestävyyttä ja luottamusta häneen kaikissa tilanteissa. Tämä aika voi olla pitempi tai lyhyempi, miten vain Herra sen näkee hyväksi. Ei kannata yrittää liian aikaisin mitään erikoista.

Sinun tulee odottaa, kunnes Herra sanoo;"Mene!" Mooses oli varoittava esimerkki (2 Moos. 2:11-14). Hän oli kasvanut suureksi ja lähti lihan kiivaudessa: "Olenhan faaraon tyttären poika. Minun kansani ei saa kärsiä."

Hän nitisti yhden egyptiläisen, ja siitä seurasi 40 vuoden pakomatka halpa-arvoisena lammaspaimenena.

Älä luovuta!

Valmistumisen aika voi olla kovaa työtä, sillä meillä on vannoutunut vihollinen, joka ei pidä siitä, että joku tosissaan palvelee Herraa. Löytyy tuhat estettä: "Eihän sinusta voi tulla mitään" "Ei sinusta ole niin arvokkaaseen työhön." Älä kuitenkaan luovuta (Luuk. 9:62). Tarraudu yhä lujemmin Jumalan Sanan lupauksiin ja usko, että Herrasi auttaa kaikessa (Room. 8:28).

Tärkeintä on, että rakastut Jeesukseen (Joh. 21:15-17). Kun Jeesus on meille rakas, viivymme mielellään hänen seurassaan. Jumala puhuu ihan ymmärrettävällä tavalla, kun vain kuuntelemme, mitä hän sanoo. On ihmeellistä kohdata Herra rukousalttarilla kahden kesken. Silloin syntyy pakonomainen halu päästä toisten uskovien joukkoon, Herran omien tykö. Jos Herra on puhunut jostakin tehtävästä seurakunnan keskellä, on hyvä kokeilla siipien kantavuutta. Ota vastaan tehtävä, jota tarjotaan, sillä siinä tulee ilmi kutsumuksesi.

Antautuminen

Ota aikaa. Viivy Herran edessä. Keskity vain rukoukseen. Sano Herralle:"Tässä olen, ota minut kokonaan, tällaisena kuin olen, ja muuta minua tahtosi mukaan. Pese verelläsi puhtaaksi ja pue minut voimaasi, Pyhän Hengen voimaan."

Kun Herra alkaa siunata, tunti tai kaksi vilahtaa äkkiä. Siunauksen tunne koskettaa koko olemusta. Ei yksikään hetki eikä kokonainen päiväkään Herran kasvojen edessä mene hukkaan (2 Kor. 3:18). Voin väittää, että jo siinä hetkessä saat kokea, miten ihana ja suloinen Herra sinulla on. Hän voi puhua sinulle siitä, mitä tulisit joskus tekemään hänelle.

Yleensä sen jälkeen tulee valmistusaika, koe aika. Jumala kokeilee palvelijaansa, onko meillä kestävyyttä ja luottamusta häneen kaikissa tilanteissa. Tämä aika voi olla pitempi tai lyhyempi, miten vain Herra sen näkee hyväksi. Ei kannata yrittää liian aikaisin mitään erikoista.

Olen joutunut miettimään juuri Jumalalle ja Hänen käyttöönsä autautumista ja sen hintaa. Se usein tuntuu aivan liian kovalta ja raskaaltakin, kun Herra koettelee ja katsoo; "Mitäs tekoa se minun tyttäreni, tai poikani on!" Toki Hän sen tietää jo kottelemattakin, mutta jotta voisimme valmistua Hänen käyttöönsä, käytettäväkseen, niin kyllähän siinä pakostakin hiontaa tulee tapahtumaan tavalla tai toisellakin ja rukousalttarista pitää tulla tärkeä paikka, sekä rakaskin paikka. Samoin Raamatun tutkimisestakin.

Mutta muista aina se totuus, ettei Jumala pakota sinua, niin kuin ei minuakaan yhtään mihinkään, vaan Hän antaa mahdollisuuden olla vastaanotamattakin tehtäväänsä, jonka Hän oli sunnitellut meille ja Hän antaa mahdollisuuden vastaanottaa sen, ohjaten ja opettaen meitä siihen valmistautumisessa, joka useimmiten taitaa alkaa rukousalttarin kuntoon laittamisellamme. Meidän pitää haluta ja opetella kääntymään kaikessa aina ensin Jeesuksemme puoleen ja etsiä Hänen kasvojaan, sekä tahtoaan, ja pysyä Sanan totuudessa.. niin ja varjella sydämemme vääriltä lihallislta asioilta, maailmaan rakastumiselta, sekä mieltymästä korvasyyhyyn, tai helppoon elämään uskovinakaan. Se myöskin edellyttää kurinalaisuuttakin, sen mukaan, suostummeko tehtäväänsä, vaiko emme. Mitään pakkoahan kun Ei ole, se on tärkeää aina kuitenkin myöskin muistaa ja ymmärtää. Ei pakkopullaa siis..

Ja jos ja kun sitten päätämme suostua tahtoonsa, käyttöönsä, olla astianaan ja äänitorvenaankin, niin se on aina, en sano usein, vaan rohkenen sanoa, että; se on Aina jollain tapaa myöskin kivualiastakin aikaa, kun Hän alkaa muokkaan meitä saviastioitaan ja särmiä hiotaan, ja astiasta saatetaan tehdä jopa aivan kuin uusi astia, jos vanha ei ollut sellainen jota olisi voinut käyttää. Se on lihamme tahdolle kuolemista päivittäin ja jopa hetkittäinkin ja ei aina ollenkaan niin mukavaltakaan tuntuvaa, vaan se vaatii toden totta läheisen suhteen Herraamme ja juoksemisen sinne Golgatalle verisen ristinsä puun juurelle polvistuun, jos vain on siihen mahdollisuus, mutta ainakin tulemaan eteensä, ja kertomaan Hänelle mikä painaa, satuttaa, kuin myöskin iloiset asiat ja toiveemmekin, ym.. Ja mielellään pyrkien kiittämään kaikesta. Oppia kiittämään myöskin vaikeista ja raskaistakin asioista, kas siinäpä onkin jo hyvä aloitus oppitunneillemme..

Meillä jokaisella on ihan oma tapa miten toimimme, ja niin pitääkin olla, koska olemmehan Kristus ruumista ja jokaisella jäsenellä siinä on ihan omanlainen tehtävänsä, kuin myöskin persoonamme ja elämämme mukaan annettu oppiaikakin ja hionta, jotta voisimme kerran sitten alkaa lähteä työhönsäkin elovainioille, kokeilla siipiämme ja kuitenkin olla samalla täysin Herramme hyvässä hoidossa ja Henkensä ohjauksessa.. Varsinkin nyt, jos koska on hyvä jaksaa viipyä Herran edessä, puhuttelussa. Suostua... jopa särkymäänkin, ja kaivata sitä yhteyttä, minkä Pyhä Henki vaikuttaa meissä, jotta etsisimme niitä asioita ja elämän tapaa, mikä on juuri meille tarkoitettu ja suunniteltukin siellä Isän luona jo aikojen alussa, ennen kuin olimme edes syntyneetkään..

Minä olen aina ollut aika lyhyt pinnainen ja jaksaa sit vain olla rukouksesa pisempäänkin on usein tuottanut minulle ongelmaa, kun ei muka malttais viipyä, ja vain olla ihan hiljaakin edessään odottaen puhettaan, jne.. Olen ollut tiukastikin kiinni tässä elämässä, yllättävänkin tiukasti ja sen menossa, tarjonnassakin ym.. Lapseni ovat olleet minulle jopa tärkeämpiä, kuin mitä Jeesus oli ja monta monta muutakin asiaa.. Ja kun sitten Jumala alkoi hioa minua, opettaa minua, kurittaakin minua; omapäistä ja usein uhmakastakin lastaan, niin onhan siinä ollutkin Hänellä työmaata kerrakseen, huh! Ja on yhä ja tulee aina ja loppuun asti olemaankin minussa työmaata Hänelle ihan tarpeeksi.

Mutta koko ajan saan kuin huomata miten Hän ottaa minut pöydälleen ja alkaa hioa ja muuttaa minua tahtonsa mukaiseksi, tai ainakin lähimain..(jos en kauheesti lyö koko ajan vain hanttin, koska väkisin Hän ei tee mitään, ei pakota minua suostumaan, vaan valinta on aina loppupeleissä minulla itselläni, niin kuin sinullakin se on..) Ja olen joutunut kuin tajuaan sen tosiseikan, että; se asia ja ne asiat mitkä kuin satuttavat eniten ja vievät juoksemaan rukousalttarille itkemäänkin, niin ne asiat ovat selvästikin kuitenkin niin mahtavasti Isän hoidossa, tiedossa siis se miten Hän sen tekee ja vaikka sattuu välillä tosi kovaakin, niin Hän rakkaudessaan hoitaa samalla, että kestän sen kaiken ja selviän siitä, paranenkin ja toivottavasti hiukan muutun ja puhdistunkin samalla.

Olen alkanut iloita kun herään öisin unen pöpperöisenäkin usein, niin koen kuin kehotusta lähteä rukoileen. Ja niin minä kömmin ylös sängystä ja kipittelen keittiöön, jossa saan polvistua ristinsä juurelle, pyytää syntejäni anteeksi ja verensä puhdistusta, muutosta, uudistamaan uskoani jne..Ja kas vain siinä äkkiä saattaa kestääkin tunti, tai 1½,kin. Ja kun siinä juttelen Hänelle, ja siunaan Israelia, siunaan ja rukoilen niiden puolesta joita nousee sydämelleni, ja joskus vain odotan puhettaan, olen vain hiljaa, joka on minulle pälpättäjälle usein melko vaikeaakin, mutta kuitenkin, siinä on hyvä olla ja turvallista, koska Hän ymmärtää minua ja tietää kaikesta totuudenkin sekä auttaa minua selviämään monista eri asioista jotka mieltäni raskauttavat ja voi miten siunattua on siitä Raamatun lukemisen jälkeen lähteä takaisin petiin, kun on saanut kokea miten Herra otti taas kerran kaikki taakkani kantaakseen, ja rauhoitti levottoman ja usein itkuisenkin sydämeni rauhallaan ja voimallaan.

Joku ehkä nyt saattaa ajatella, että koroitan tai kehun, mainostan itseäni ja uskoani, ja se on hyvin valitettavaa jos niin ajattelet, koska se ei ole alkuunkan totta. Rohkenen vain sanoa avoimesti sen mikä on totta ja miten sen koen tai ajattelen, tunnenkin. Siinä ei ole tippaakaan ylpeyttä, paremmuuden tunnetta, tms ehei, päinvastoin. Voi kuinka usein koen alamittaisuutta ja kelvottomuuttakin, kyvyttömyyttä olla Herrani käytössä, kun rohkeuskin usein puuttuu täysin ja sanat sekoaa, ajatus karkaa puhuessani jo johonkin muuhun aiheeseen ja lause, ajatus jää kesken, tms.. Älä rakas ystäväni edes ajattele, että yritän kehua itseäni, tai olla jokin parempi tai pyhempikin, koska sitä ihan kauhistun, jos sitä yrittäisin olla.

Minulla ei ole mitään ansioita sanoakseni yhtään mitään, mutta puhun vain siitä missä elän ja miten koen, sekä ymmärrän Herran tahdosta, ym..Ja koska Hän antoi sydämeeni tämän palon ja halun ja ohjaa minua Henkensä kautta, niin tahdonkin olla enempikin vain tsemppaamassa toisia etsimään Herran tahtoa, pysymään parannuksessakin ja olemaan käytettävissään, jos ei muuta niin siinä kaikkein tärkeimmässä työtehtävässä, elikkäs: ESIRUKOILIJANA! Sen parempaa tehtävää tai virkaa ei ole eikä tule; Rukoilla toisten puolesta ja se arvostetaan korkealle taivaassakin. Siis, jos ei ihmiset sitä osaakkaan arvostaa, niin minä ainakin tiedän miten tärkeää on kun joku rukoilee minun tai jonkun muun puolesta sydämellään.

Älä luovuta!

Valmistumisen aika voi olla kovaa työtä, sillä meillä on vannoutunut vihollinen, joka ei pidä siitä, että joku tosissaan palvelee Herraa. Löytyy tuhat estettä: "Eihän sinusta voi tulla mitään" "Ei sinusta ole niin arvokkaaseen työhön." Älä kuitenkaan luovuta (Luuk. 9:62). Tarraudu yhä lujemmin Jumalan Sanan lupauksiin ja usko, että Herrasi auttaa kaikessa (Room. 8:28).

Tärkeintä on, että rakastut Jeesukseen (Joh. 21:15-17). Kun Jeesus on meille rakas, viivymme mielellään hänen seurassaan. Jumala puhuu ihan ymmärrettävällä tavalla, kun vain kuuntelemme, mitä hän sanoo. On ihmeellistä kohdata Herra rukousalttarilla kahden kesken. Silloin syntyy pakonomainen halu päästä toisten uskovien joukkoon, Herran omien tykö. Jos Herra on puhunut jostakin tehtävästä seurakunnan keskellä, on hyvä kokeilla siipien kantavuutta. Ota vastaan tehtävä, jota tarjotaan, sillä siinä tulee ilmi kutsumuksesi.