Jos Herra Suo!
jHs Ceta Lehtniemi
Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.” (Jaak.4:10-15)
Nämä ovat hämmästyttävän teräviä ja jopa kovalta kuulostavia sanoja. Ne ovat osuneet kohdalleni joitain kertoja elämässäni hyvin syvällisellä tavalla. On ollut tilanteita, joissa olen pyytämällä pyytänyt päästä pois jostakin ja johonkin, minkä olen jo ollut tietävinäni, että se olisi parhaakseni. Itsestäni on tuntunut, että on oikea aika. Kuitenkin oikea aika tulikin vasta ajan perästä ja toisenlaisena. Omat ajatukseni eivät olleet Jumalan ajatusten mukaiset.
On ollut myös aivan toisenlaisia tilanteita. En olisi voinut edes aavistaa, millaiset siirrot ja muutokset olisivat edessäni. Jotain otettiin pois äkisti. Näitä tilanteita voi olla meillä hyvin erilaisia. Samoin on käynyt niin, että jotain annettiinkin odottamatta, ja tämä muutti asioita. Moni on kokenut myös tämän.
Näin saatetaan muuttaa Jumalan johdatuksessa esim. hengelliset yhteydet. Ei ole lainkaan itsestään selvää sekään keiden kanssa ja kuinka kauan minäkään teen hengellistä matkaa. Opettelen kiitollisuutta, ja opettelen sanomaan sydämessäni ”jos Herra suo”. Tämähän on totuttu lyhentämään jHs. On armoa, jos saan vielä puhua, tai jos kirjoitukseni julkaistaan. Ei ole mitään itsestään selvää olemassakaan.
Ihminen on taipuvainen etsimään syytä, jos kaikki ei mene oman tahdon ja päätöksen mukaisesti. Ehkä juuri tällöin voimme herkästi sortua myös panettelemiseen. Vain Jumala näkee ja tietää. Sen vuoksi on hyvä muistaa, että armo Kristuksen sovitustyössä on valtava asia, joka muuttaa koko iankaikkisuutemme. Jospa minäkin voisin heittää asiat hyvän Jumalan huomaan myös silloin, kun ne eivät mene omien suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaan.
Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi? Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.” (Jaak.4:10-15)
Nämä ovat hämmästyttävän teräviä ja jopa kovalta kuulostavia sanoja. Ne ovat osuneet kohdalleni joitain kertoja elämässäni hyvin syvällisellä tavalla. On ollut tilanteita, joissa olen pyytämällä pyytänyt päästä pois jostakin ja johonkin, minkä olen jo ollut tietävinäni, että se olisi parhaakseni. Itsestäni on tuntunut, että on oikea aika. Kuitenkin oikea aika tulikin vasta ajan perästä ja toisenlaisena. Omat ajatukseni eivät olleet Jumalan ajatusten mukaiset.
On ollut myös aivan toisenlaisia tilanteita. En olisi voinut edes aavistaa, millaiset siirrot ja muutokset olisivat edessäni. Jotain otettiin pois äkisti. Näitä tilanteita voi olla meillä hyvin erilaisia. Samoin on käynyt niin, että jotain annettiinkin odottamatta, ja tämä muutti asioita. Moni on kokenut myös tämän.
Näin saatetaan muuttaa Jumalan johdatuksessa esim. hengelliset yhteydet. Ei ole lainkaan itsestään selvää sekään keiden kanssa ja kuinka kauan minäkään teen hengellistä matkaa. Opettelen kiitollisuutta, ja opettelen sanomaan sydämessäni ”jos Herra suo”. Tämähän on totuttu lyhentämään jHs. On armoa, jos saan vielä puhua, tai jos kirjoitukseni julkaistaan. Ei ole mitään itsestään selvää olemassakaan.
Ihminen on taipuvainen etsimään syytä, jos kaikki ei mene oman tahdon ja päätöksen mukaisesti. Ehkä juuri tällöin voimme herkästi sortua myös panettelemiseen. Vain Jumala näkee ja tietää. Sen vuoksi on hyvä muistaa, että armo Kristuksen sovitustyössä on valtava asia, joka muuttaa koko iankaikkisuutemme. Jospa minäkin voisin heittää asiat hyvän Jumalan huomaan myös silloin, kun ne eivät mene omien suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaan.