Pysy uskossa Herran armoon

[rita4]

Olavi Peltola

Mielestäni todelliset peruspiirteet ja -ohjeet Jumalan valtakunnan työstä tässä pahan vallassa olevassa maailmassa saadaan roomalaiskirjeen neljännen luvun lopusta ja viidennen alusta. Siinä meille paljastetaann Jumalan valtakunnan kasvun ja menestyksen salaisuus. Meidät viedään uskon isän Abrahamin seuraan.

Abraham opettaa meitä Jumalan maailman suunnitelmien edessä toivomaan, vaikka inhimillisesti katsoen toivoa ei olekaan ja uskomaan ja luottamaan yksin Jumalan sanaan (Room. 4:18). Hän opettaa meitä harjoittelemaan sitä uskoa, joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat. (4:17)

Siinä opitaan, että lupaus ja usko kuuluvat yhteen ja näin siksi, että kaikki olisi armoa ja armo saisi olla todellista armoa (4:16).

On pysyttävä horjumatta uskossa Herran armoon silloinkin kun koemme elinvoimamme vähitellen sammuvan ja kaiken kuihtuvan (Room. 4:19). Emme saa antaa valtaa epäuskolle emmekä epäillä Jumalan lupausta edessä olevasta varmasta voitosta. Me kuljemme aina riemuvoittoa kohden. Paras on aina edessäpäin. Usko Jumalan lupauksen totuudellisuuteen antaa voimaa pysyä varmana siitä, että Jumala tekee sen mitä hän on luvannut (4:21).Yhtä vain toivomme kaiken odotuksen keskellä, että Jumala arvioisi meidät vanhurskaiksi (4:22).

Ehkä vieläkin kirkkaammin Jumalan valtakunnan menestyksen salaisuus tulee esiin roomalaiskirjeen jatkossa. Jumalan valtakunta on ennen kaikkea vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä (Room. 14:17).

Jotta jaksamme, on rauha Jumalan kanssa mitä tärkein. Se on mahdollista vain silloin, kun suostumme elämään ja tekemään työtä uskon vanhurskauden pohjalta (Room. 5:1) ja kun pidämme lujasti kiinni siitä armon lupauksesta, että pian pääsemme Jumalan kirkkauteen (5:2). Silloin emme pelkää ahdistuksia, jotka tulevat meitä vastaan. Ne ovat vain siunaukseksi, sillä ”ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä” (5:3).

Herraan sidottu toivo ei vie tyhjyyteen

Mitään emme sen kipeämmin tarvitse Jumalan valtakunnan työssä kuin kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Juuri kärsivällisyydellä kestämme ne monet koettelemukset, jotka kohtaavat meitä (5:4). Mitään emme voita, jos päästämme oman hermostuneisuutemme valtaan. Ja kun huomaamme miten Herra auttaa lävitse mielettömien tilanteittenkin, toivo ja toivon mukana myös kiitollinen ilo valtaa sisimpämme (5:4). Ja varmaa on, ettei Herraan sidottu toivo koskaan vie meitä tyhjyyteen (5:5). Hänen lunastusrakkautensa meitä kohtaan kannattelee.

”Kuin ryijyn kutomista nurjalta puolelta”

Usein työmme Jumalan valtakunnassa on kuin ryijyn kutomista nurjalta puolelta. Emme ehkä näe työmme tuloksena elämämme kangaspuissa muuta kuin sotkuun menneitä kuvioita ja lankoja. Koemme tekevämme hullun töitä ja saavamme aikaan vain pilalle menneitä tuloksia.

Ehkä täällä ajassa vain hetkeksi Jumala paljastaa meille varsinaisen elämäntyömme tulokset ja elämämme mielekkyyden. Sen jälkeen on jälleen suostuttava vaeltamaan ja tekemään työtä vain sakenevassa pimeydessä ja vain uskossa Jumalan sanan lupauksiin.

”Opeta valvomaan
ja armoon juurtumaan,
uskomaan näkemättä
ja muuta pyytämättä
kuin olla lunastettu,
kuolemaas istutettu.”
(Virsi 308:5).