ilosanoma.munfoorumi.com

Mirjami Huhtilainen

"Autuaat ovat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin." (Ilm.22:14)

Jeesus puhui opetuslapsilleen maailmanlopun yleisistä enteistä, vääristä kristuksista, vainoista sekä tulemuksestaan.

Kun opetuslapset kyselivät Jeesukselta, milloin se tapahtuu ja mikä on sen merkki, Jeesus vastasi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta." (Matt. 24:4,5)

Kymmenen neitsyttä

"Silloin Jeesus puhui heille veratuksen kymmenestä neitsyestä. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.Kaikki neitsyet ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ja lamppunsa.

Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan."(Matt.25:1-13)

Ne neitsyet, joilla oli öljyä lampuissaan ja astioissaan, olivat valmiit, ja he menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin.

Tyhmät neitsyet huomasivat tilanteen, mutta he eivät voineet saada enää öljyä lamppuunsa. Vaikka he pyysivät ylkää avaamaan heille oven, ylkä vastasi:"Totisesti, minä sanon teille: Minä en tunne teitä."

Olenko minä valmis?

Usein tätä lukiessani ajattelen, olenko minä valmis? Miksi näin moni jää pois? Tämä on vakava vertaus. Kaikki olivat ainakin omasta mielestään matkalla taivaaseen. He olivat uudestisyntyneet, koska heillä oli öljyä lampussa. He söivät ja joivat ehtoollista omassa seurakunnassaan ja toimivat tehtävissään.

Kaikki oli päällisin puolin kunnossa, mutta jotakin ratkaisevaa oli pielessä. Jumala on vanhurskas ja oikeamukainen tuomari. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä, milloin teidän Herranne tulee, sanoo Jeesus.

Herra, tutki ja koettele minua. Jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut oikealle tielle, näin voimme rukoilla.

Missä on aarteesi?

Jeesus sanoi: "Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi."(Matt.6:21) Joku kysyi kerran Jeesukselta, onko niitä vähän, jotka pelastuvat. Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." (Luuk. 14:23,24)

Jeesus osoittaa selvästi, että meidän tulee valvoa omaa tilaamme. Onko sydämeni puhdas, onko Jeesus sydämessäni ensimmäinen ja tärkein?

Olemme pelastettuja yksin armosta uskon kautta, sillä hän on sovittanut syntimme verellään ristinpuulla. Hän rakastaa meitä ja on luvannut olla kanssamme loppuun asti, jos vain pysymme hänessä ja hänen Sanassaan.

Jeesuksen kautta olemme päässeet taivasten valtakunnan perillisiksi. Hän tahtoo, että rakastamme häntä koko sydämestämme.

Uninäky

Pyhäinpäivää edeltävänä yönä heräsin pelottavaan uninäkyyn: Katsoin avonaisesta ovesta ulos ja näin, kuinka tumma savupatsas, kuin vesitorni, nousi taivaalle jostakin kaukaa. Valtavat tummat kumpupilvet levisivät äkkiä peittäen koko taivaan. Nokihiutaleita alkoi leijua ilmassa.

Aloin vetää ovea kiinni, ja siihen heräsin. Se oli erittäin voimakas näky. Ajattelen sen kuvaavan äkkiä leviävää pimeyttä maailmassa tai vaikkapa sotaa.

Emme tiedä, millaisia aikoja meillä on edessämme. Jeesus on meidän Vapahtajamme ja turvakallio. Loistakoon taivaallinen valo ja kirkkaus tässä pimenevässä maailmassa meidän kauttamme.

Jeesus on voittanut

Sielunvihollinen on tuhansien juonten mestari, ja se yrittää monella tapaa eksyttää ja saada meidät pois taivaan tieltä.

Siksi meidän tulee vaeltaa hänen Sanansa valossa. Jeesus on tie ja totuus ja elämä.

Jeesus meni valmistamaan meille sijaa taivaaseen ja on luvannut hakea meidät luokseen. Niin me saamme aina olla hänen kanssaan.

Siellä ei ole enää kipua, sairautta eikä kuolemaa. Kaikki entinen on mennyt. Saamme vaeltaa turvallisella mielellä, sillä hän on voittanut jo pimeyden vallat.

Jeesus tulee pilvissä

Kun Jeesus oli antanut omilleen lähetyskäskyn, hänet kohotettiin ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Samalla tavalla kuin hän nousi pilvissä ylös taivaaseen, samalla tavalla hän tulee takaisin tuulissa ja pilvissä hakemaan omansa. (Apt. 2:9,11)

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." (1 Tess. 4: 16-18)

Lähde; Ristin Kansa lehti nro 5/2022

Mirjami Huhtilainen kirjoitti:Olenko minä valmis?

Usein tätä lukiessani ajattelen, olenko minä valmis? Miksi näin moni jää pois? Tämä on vakava vertaus. Kaikki olivat ainakin omasta mielestään matkalla taivaaseen. He olivat uudestisyntyneet, koska heillä oli öljyä lampussa. He söivät ja joivat ehtoollista omassa seurakunnassaan ja toimivat tehtävissään.

Kaikki oli päällisin puolin kunnossa, mutta jotakin ratkaisevaa oli pielessä. Jumala on vanhurskas ja oikeamukainen tuomari. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä, milloin teidän Herranne tulee, sanoo Jeesus.

Herra, tutki ja koettele minua. Jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut oikealle tielle, näin voimme rukoilla.

Minua puhuttelee siskon kirjoitus kokonaisuudessaan, mutta aloitan tuolla, koska haluaisin kuin herätellä, ensin itseäni miettiin mikä on minun sydämeni oikea tila Herran edessä? Ja sitten pyytää sinuakin rakas kanssamatkaajani miettimään sitä, mikä on sinun sydämesi oikea tila Herran Jeesuksen edessä tänä päivänä?

Olemmeko me jo niin turtuneet, sekä kuin tottuneet siihen tuttuun ja turvalliseen ajatukseen, toimintaan elämässämme, ettemme edes koe tarvetta pyytää Jumalaa paljastamaan meille ..jos tiemme ei olisikaan oikea Hänen edessään ja olismme kuin nuo 5 tyhmää neitsyttä, joilla ei ollutkaan öljyä enää lampuissaan. Sanon; enää, koska mitä todennäköisemmin hekin olivat uudestisyntyneet elävään uskoon ja saaneet jopa Pyhän Hengen lahjan sydämiinsä. Ehkä he olivat lähteneet innoissaan, palavina uskossaan kasvamaan ja eteenpäin, mutta sitten ajan oloon olivatkin turtuneet ja tottuneet siihen tuttuun ja turvalliseltakin tuntuvaan rutiiniin uskossaan, srk elämässään, jne.. Ja ei enää oltukaan valvottu omaa uskon tilaa,noh, ehkä muiden uskontilaa on kyllä arvosteltu, mutta itseä onkin mahdollisesti pidetty lähellä Herraa elävinä "oikeina ja puhtainakin uskovina?"

Kuinka helppoa onkaan katsoa sitä toista siskoa tai veljeä ja sanoa oman mielipiteensä hänen uskostaan ja jopa moittia, arvostella, mutta... itseä pidetään hurskaana ja puhtaana, taivaskelpoisena sellaisenaan jo senkin takia, miten on elänyt tai touhunnut ehkä seurakunnassa jossain tehtävässäkin tms..Olenhan käynyt uskollisesti kokouksissa, ja ehtoollisellakin olen pyrkinyt aina käymään ja luenhan minä Raamattuakin ja rukoilen, jopa toistenkin puolesta, tms.. Näinhän me itse kukin helposti ajattelemme itsestämme kun mietimme omaa uskontilaamme, vai mitäpä tuumaat ystäväiseni; onko se noin?

On hyvä jos on pysynyt srk yhteys, uskovien yhteys, mutta riittääkö se? Pidätkö tärkeämpänä temppeliä, jossa käyt, ja et arvosta niitä, jotka eivät mahdollisesti vain yksinkertaisesti pääse kokouksiin ihan todellisen syynkin takia? Mutta he ehkä pyrkivät korvaamaan sen, kun ei pääse kokouksiin, niin lukemalla Raamattua, rukoilemalla, ja kuntelemalla saarnoja netistä, tms.. Mutta riittääkö sekään pitämään minua tai sinua ystäväiseni uskossa palavana ja lähellä Herraa elävänä? Olisi ihana asia, tosi hyvä, jos olisi edes yksikin uskova veli tai sisko, jonka kanssa voisi yhdessä lukea Raamattua ja rukoilla, jutella uskon asioista ja purkaa samalla sydäntäänkin ja esittää esirukousta puolestaan..Onko niitä jotka ovat enää tänä aikana halukkaita tai valmiita jakamaan toisen huolia ja elämää ja rohkaisemaan sekä vahvistamaan sitä toista uskonkasvussaan, asioissaan, tms.. Onko se oma napa ja oma elämä vain tärkeintä? Kysyn vain..

1. Pietarin kirje 1:
16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
18 tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
21 jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.

22 Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

24 Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee,
25 mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

Sit tuli, nousi sydämelleni tämäkin Raamatunpaikka;

2. Moos. 12:22-24
Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua. Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään. Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi.

Olen nääs koko päivän meittinyt tämän aamun tapahtumaa, kun olin mennyt vielä takaisin nukkumaan kun olin ollut pystyssä aamutunneilla, rukoilemassa ja luin Raamattuani.. Olin aika väsynyt kun on pojan kanssa tehhty talon kunnostustöitä, mutta ..minut herätettiin heti kohta kun olin nukahtanut ja sydämelläni, vai pitäiskö sanoa päässäni alkoi soida tuttu laulu.. Ja se tapahtui 3 eri kertaa, minut herätettiin ja heti kun avasin silmäni se laulu alkoi soida mielessäni, joka ainoa kerta..

Se laulu oli tämä: Tarja Pihlajamaa - 03 Vain verellä pestyihin sydämiin

Se on puhutellut minua ja miksi se minulle annettiin. Ymmärrän kyllä miten arvokasta ja tärkeää on parannuksen teko uskovalle, jokaisena armon päivänään ja verensä pesu sydämiimme. Olemmeko väsyneet tai jopa turhautuneet elämäämme tai kun emme enää jaksa tai halua elää lähellä ristiään, verensä pesua?

Ymmärrämmekö sittenkään miten lähellä Jeesuksen tulo on??? Ymmärränkö minä? Ymmärrätkö sinä rakas kanssamatkaajani sitä? Vai pitäiskö sanoa; välitämmekö siitä, ja olemmeko valmiita kun Hän saapuu tuulissa ja pilvissä noutamaan Omiaan taivaan juhliin; Karitsan hääjuhlaan mukaan?! Haluammeko edes taivaaseen, vai onko tämä elämä täällä mieluisampaa, kuin se elämä kerran siellä taivaassa, jossa tämä kaikki raihnaisuus ja vaikeudet, huolet ym ovat poissa?!

Eletään niin täysillä sitä elämää, jota nyt juuri on elämässämme, että emme pysähdykään enää ja hiljenny Herran edessä, polvistu ristinsä juurelle puhdistautumaan, suostuen muutokseen ja elämään... jopa kestämään asioita, niin kuin se, ne on Herramme tahto elämässämme, eikä enää meidän oma järkeilymme ja tahtomme.. Suostutko kuolemaan lihasi tahdolle, sekä tämän maailman tarjonnalle, kiireelle tehä kaikkea ja saada kaikkea, ym..? Onko siis Jumalasi tahto kuitenkin parempi sinulle, kuin se sinun oma tahtosi?

Rukoilen, että haluat elää lähellä ristiään ja verensä pesua sydämeesi, anteeksi pyytämistä Jeesukselta ja syntien anteeksi saamista Herralta Jeesukselta, sekä sitä yli ymmärryksenkin käyvää: taivaallista rauhaa sydämeesi, joka laskeutuu kaiken kiireen ja huolen päälle, kun sydän on puhtaaksi pesty verellään.. Tulee nöyrä kiitosmieli sydämeen ja haluamme vain kiittää ekä ylistää Jumalaamme kaikesta ja kun; Pyhä Henki yhä puhuu ja muistuttaa sydämillemme siitä, mikä on tärkeintä elämässämme ja mikä sitä ei niinkään ole, vaikka sitä ehkä saatammekin itse pitää tärkeänä..

Mikä on sinulle rakas ystäväni tärkeintä ja rakkainta elämässäsi tänä armon päivänäsi? Mieti sitä, ja jos PH kehottaa sinua, niin mene ristinsä [Jeesuksen jalkojen juureen] juurelle pyytämään syntejäsi anteeksi Herraltasi ja tunnusta ne salatutkin synnit ja heikkoudet, väärän menot, sanat, käytös toista ihmistä kohtaan tms..Ole rehellinen ja avoin niin saat kokea miten taakat otetaan pois ja tulee se ihana taivaskaipuukin sekä kiitosmieli taivaaseen!!

Kiitellään Herraa Jumalaamme, sillä Hän on hyvä ja Hän rakastaa sinua ja minua, vaikka emme varmasti ois edes useinkaan rakkautaan ansaitsevia, mutta se mikä on anteeksi pyydetty ja anteeksi saatu, niin sitä ei enää ole, eikä sitä saa enää muistella, vaan eteenpäin kaitaa tietä Jeesuksen kädessä kiinni kätemme ja jos kompastummekin niin hän kyllä nostaa pystyyn ja armahtaa meitä. Hän Jeesus Kristus on Rakkaus!!

Mirjami Huhtilainen kirjoitti:Missä on aarteesi?

Jeesus sanoi: "Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi."(Matt.6:21) Joku kysyi kerran Jeesukselta, onko niitä vähän, jotka pelastuvat. Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." (Luuk. 14:23,24)

Jeesus osoittaa selvästi, että meidän tulee valvoa omaa tilaamme. Onko sydämeni puhdas, onko Jeesus sydämessäni ensimmäinen ja tärkein?

Olemme pelastettuja yksin armosta uskon kautta, sillä hän on sovittanut syntimme verellään ristinpuulla. Hän rakastaa meitä ja on luvannut olla kanssamme loppuun asti, jos vain pysymme hänessä ja hänen Sanassaan.

Jeesuksen kautta olemme päässeet taivasten valtakunnan perillisiksi. Hän tahtoo, että rakastamme häntä koko sydämestämme.