Jumala kannustaa meitä

[rita4]

Richard Owen Roberts


Taivas odottaa, että meissä syntyisi herätyksen kaipuu. Se odottaa sellaista kaipuuta, jonka kannustimena olisivat Jumalan lupaukset, joissa hän pysyvästi tahtoo vaikuttaa kansansa elämässä. Hänen lupauksensa odottavat täyttymystä ja niihin luottaminen antaa innon rukoilla kestävästi. Kun kestävyys perustuu Jumalan haluun ilmestyä seurakunnassaan, riittää rukousvoima läpi elämän.

Seuraavassa käsitellään asioita, joiden kautta Jumalan voima pääsee kannustamaan meitä.

Jumala janoaa pyhyyttä

Hän haluaa lastensa olevan pyhiä, mutta seurakunta on kaukana siitä. Pietari sanoo: "Niin kuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte." (1 Pt 1:14.) Ihmetellään, miksi seurakunta on mukautunut ajallisiin tavoitteisiin ja himoihin. Vastaus siihen on hyvin yksinkertainen. Ajalliseen hyvinvointiin ja nautintoihin keskittyminen johtuu siitä, että se on edelleen monissa asioissa luonnollisessa tietämättömyyden tilassa.

Mutta Pietari jatkaa: "Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä." (1:15.) Tämän vuoksi on tärkeää, että rukoilemme herätystä. Seurakunta ei ole pyhä, mutta Jumala on; siksi meidän täytyy rukoilla, että tapahtuisi jotain, mikä tekee seurakunnasta pyhän.

Jumala haluaa pitää liittonsa.

Herra on liiton Jumala: "Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä, mutta kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet. Hän ei vitkastele, vaan kostaa sille, joka häntä vihaa." (5. Ms 7:9-10.) Jumala on tehnyt liiton omiensa kanssa, eikä sen vuoksi irrota otettaan heistä. Vaikka sukupolvet vaihtuvat, Jumala pitää kiinni lupauksestaan. Hän on uskollinen liitolle, jonka on tehnyt häneen uskovien kanssa.

Jumalan ikuinen rakkaus motivoi meitä.

Kun Jumala antaa rakkautensa koskettaa, hän ei tee sitä vain väliaikaisesti. Jeremia sanoo: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." (Jr 31:3.)

Jumala haluaa ihmisten tekevän parannuksen

Pietari sanoo: "Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen, vaan että kaikki tekevät parannuksen." (2 Pt 3:9.) Meidän tulee rukoilla eikä luovuttaa, ennen kuin Jumala vetää maailman parannukseen.

Jumala kaipaa läheistä yhteyttä ihmiseen

Kukaan ei varmaan uskalla väittää, että Jumala on yksinäinen, koska hän on itsessään täysin riittävä. Mutta silti hän haluaa saada ihmisen lähelleen ja iloitsee kun niin tapahtuu. Hän kehottaa meitä lähestymään itseään ja lupaa myös lähestyä meitä (Jk 4:8). Suloisimpia hetkiä ovat juuri nuo läheisyyden hetket.

Jumala haluaa tahrattoman morsiamen

Meidän Isämme haluaa Poikansa saavan puhtaan ja nuhteettoman morsiamen. Raamattu puhuu tästä hyvin selvästi Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa. Tämän pitäisi saada meitä lähestymään Herran armoistuinta luovuttamatta.

Jumala haluaa maailman oppivan tuntemaan ja rakastamaan häntä.

Älä anna itsesi tulla välinpitämättömäksi tämän asian suhteen, vaan ano, että hän tekee meidän kauttamme kansoista hänen opetuslapsiaan.

[rita4]

Jumala janoaa pyhyyttä

Hän haluaa lastensa olevan pyhiä, mutta seurakunta on kaukana siitä. Pietari sanoo: "Niin kuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte." (1 Pt 1:14.) Ihmetellään, miksi seurakunta on mukautunut ajallisiin tavoitteisiin ja himoihin. Vastaus siihen on hyvin yksinkertainen. Ajalliseen hyvinvointiin ja nautintoihin keskittyminen johtuu siitä, että se on edelleen monissa asioissa luonnollisessa tietämättömyyden tilassa.

Mutta Pietari jatkaa: "Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä." (1:15.) Tämän vuoksi on tärkeää, että rukoilemme herätystä. Seurakunta ei ole pyhä, mutta Jumala on; siksi meidän täytyy rukoilla, että tapahtuisi jotain, mikä tekee seurakunnasta pyhän.

Alleviivasin nuo kohdat, joita tahtoisin oikein kuin koroittaa sinun rakas lukijani silmissä ja sydämessä.

Niin, kuinka valitettavaa onkaan se, että: seurakunta ei halua tosissaan elää pyhää elämää, vaan on kääntynyt kuin takaisin siihen elämän malliin, jota se harjoitti jo ennen uskoontuloaankin. Seurakunta taitaakin nykyään enempikin tavoitella kunkin omaa parasta ja mielitekoja, siis lihallisuutta.. kuin seurakunnan totuudessa pysymistä, vaikka vain pienenä, mutta palavana ryhmänä.

Kuinka usein kuuulee sanottavan, tai yleensäkin puhuttavan miten; "meidän srk ei enää tulee juuri koskaan uusia jäseniä." Tai "miten pitäisi saada uskomattomat heräämään, tulemaan uskoon siis: pelastumaan ja sen kautta tulemaan seurakuntaankin." Koitetaan vaikka millä jo ihan maailmallisellakin ja korvasyyhyyn puhetta/toimintaa, juttuja, joilla koitetaan houkutella porukkaa sinne mukaan.. Mutta ei, ei vain tule, kuin yksi ehkä silloin ja toinen tällöin; ei siis mitään valtavaa herätystä.

Missä on vika? Mitä Herra sanoo Sanassaan nyt vaikkapa Paavalin kautta? Room. 12:1-3 Jeesuksen nimessä!
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Niin kuin tuo otsikkommekin on, niin ihan oikeasti; Jumala haluaa kanustaa meitä.. mihin? Pyhitykseen/pyhyyteen. Ja jos me mieluilemme vain lihallemme helppoa ja mukavaa, kaiken sallivaa elämää, toimintaa, niin miten siinä voisi muka pyhittyä, pysyä pyhänä ja puhtaana? Ei mitenkään! Vaan kaikki mitä haetaan maailmasta (egyptin aarteet, tavat) niin nehän vain sotkee ja pilaa kaiken hyvän, mihin olimme jo päässeet uskon kasvussamme.

Ei saa puhua synnistä, ei parannuksenteosta, ei Jumalan pelostakaan, ei nuhdella synnissä elävää ja rohkaista häntä jättämään synnillinen elämä, ei saa kyseenalaistaa väärää opetusta ja opettajaa, kun ne on muka voideltuja Jumalan pyhiä, vaikka opettavatkin täysin metsään menevää ja toki lihalle mieluisaa, mutta ei Jumalan tahdon mukaista totuutta. Ollaan niin kamalan herkkähipiäisiksi tultu. Mutta mitä Raamattu sanoo; 1. Kor. 10:13

12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

14 Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.

15 Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.

16 Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?

17 Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.

18 Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset?

19 Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin?

20 Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.

21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

22 Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?

23 "Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.

24 Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.

Tässä on aika hyvin juuri se mistä tahdon puhuakin juuri nyt. Toki monikin asia on luvallistakin, mutta jos se ei rakenna sinun, tai minun uskoamme, niin se on turhuutta. Meidän tulee uskovina rakentaa kaikki Kristus kalliolle ja silloin perusta on luja. Mutta jos etsimme mitä vain maailmasta ja menemme mukaan maailman touhuihin ja tapoihin, illat istumme telkan edessä ahmien roskaruokaa, niin onhan jo kumma jos usko siinä säilyy, saati kasvaa.

Kyllä meidän rakkaat pitää ensin päättää palata sinne verisen ristin juurelle tekemään parannusta, samoin koko seurakunnankin. Ja sitten vasta voimme alkaa kasvaa ja odottaa siunauksiakin, muutosta. Ja se mistä vielä kuin tahdon sanoa, josta on Jumala sydämelleni kuin puhunut, niin se on tämä: Älkäämme etsikö koko ajan srk,n kasvamista ja kaivata niitä uusia uhraajia. Vaan tyytykäämme osaamme, vaikka olla pienenä seurakuntana, jossa kokoontuu Sanan ääreen uskollisia ja kuuliaisia, muukalaisiksi maailmassa itsensä tuntevia Herran omia, joille on tärkeintä: palvella Jumalaa, ei ihmistä, parhaintakaan. Rohkaisuksi tähän ajatukseeni ja tuontiini laitan tämän ihanan Raamatun kohdan kuin vahvistamaan juuri sinua, joka olet seurakunnassa päättämässä asioista, olet vastuunkantajana siellä, tms..

Luuk. 12:
31 Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.

32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.

34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.

35 Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;

36 ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.

37 Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.