Kristuksen Tuomioistuin ja Suuri Valkea Valtaistuin

[rita4]

William MacDonald

Kristuksen tuomioistuin

Kun tarkastellaan Kristuksen tuomioistuinta, meidän ei tulisi nähdä sitä rikosoikeudenkäyntinä vaan pikemminkin palkitsemistilaisuutena. Herra Jeesus ei aseta uskovia syyllisiksi ja tuomitse heitä, vaan Hän jakaa palkintoja! Kyseessä ei ole oikeusistunto vaan menneiden asioiden kertaaminen ja uskovien palkitseminen.

Kaikki uskovat joutuvat tämän tuomioistuimen eteen, jota myös kutsutaan kreikankielessä nimellä Bema. ’Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan (tai Kristuksen) tuomioistuimen eteen’ (Room. 14:10).

On selvää, että tämä suuri tapahtuma käydään läpi taivaassa sen jälkeen, kun tempaus on tapahtunut. Uskovat ovat saaneet tuolloin kirkastetut ruumiit.

Jumalan pyhien suorittamat palvelut arvioidaan tuomioistuimen edessä: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2 Kor. 5:10). Toiset palkitaan ja toiset joutuvat kärsimään vahinkoa:
”niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon...” (1 Kor. 3:13-15).

Jakeen 15 loppuosasta käy selvästi ilmi, että tämän tuomioistuimen edessä olevan ihmisen pelastumista ei aseteta koskaan kyseenalaiseksi: ”...mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi”

Suuren valkean valtaistuimen tuomio

Johannes näki ’suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat’ (Ilm. 20:11). Valtaistuin on suuri johtuen Hänestä, joka sillä istuu ja niistä asioista, jotka ovat käsiteltävinä. Valtaistuimen valkoinen väri merkitsee julistettavan tuomion puhtautta. Tuomio julistetaan ikuisuudessa sen jälkeen, kun meidän tuntemamme maailma on hajonnut valtavassa kuumuudessa (2 Piet. 3:10).

’Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä...’ (Ilm. 20:12). Näillä tarkoitetaan kaikkina aikoina eläneitä kadotukseen joutuneita kuolleita. He seisovat tuomiolla, koska eivät uskoneet eläessään Herraan Jeesukseen.

Epäusko on suuri, raskauttava synti. ’mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen’ (Joh. 3:18). ’mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä’ (Joh. 3:36).

Tämän jälkeen avataan kaksi kirjaa, joiden perusteella päätetään tuomion aste: ’...ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan’ (Ilm. 20:12).

Kadotukseen joutuvien kohtalo sinetöidään sen perusteella, että heidän nimiään ei ole kirjoitettu elämän kirjaan. Toisin sanoen he eivät eläessään koskaan katuneet ja uskoneet Kristukseen omana Pelastajanaan. Myös helvetissä on eri asteisia rangaistuksia vastaavasti kuin taivaassa on eri asteisia palkintoja. Ihmisten tekojen perusteella päätetään heidän rangaistuksensa määrä. Paatunut raiskaaja esimerkiksi saa kovemman tuomion kuin siivosti käyttäytynyt naapuri, joka ei varsin kunniallistaelämää (mutta joka ei valitettavasti koskaan tullut uskoon).

Yksikään uskova ei joudu suuren valkean valtaistuimen eteen tuomittavaksi. Siellä ovat vain ne, jotka ylenkatsoen hylkäsivät Jumalan armotarjouksen ja joiden nimiä ei sen vuoksi kirjoitettua Karitsan elämän kirjaan.