Charles Stanley Kirjassaan; Kohtaamispaikalla
LUE PSALMI 131
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.Johjanneksen evankeliumi 11:41
Kun etsimme Jumalan johdatusta, meissä herää halu antaa koko elämämme hänelle. Oswald Chambers on sanonut, että hengellisen elämän pämäärä on senkaltainen samaistuminen Jeesukseen, että kuulen aina Jumalan äänen ja tiedän hänen aina kuulevan minun ääneni. Jos olen yhtä Kristuksen kanssa, kuulen Jumalaa ja antaudun kaiken aikaa kuuntelemaan. Jumala voi puhua liljankukan, puun tai Jumalan palvelijan kautta, mutta jos olen muiden asioiden valtaama, en kuule hänen puhettaan.
Chambersin mukaan kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi kuulla Jumalaa. Ongelmaksi muodostuu se, että olen suunnannut keskittymiseni vääriin kohteisiin. Jos ajatukseni pyörivät vain asioiden, palvelustehtävien ja vakaumusten ympärillä, Jumala voi sanoa mitä vain mutta en kuule hänen ääntään. Lapsen asenne on aina: "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." (1. Sam. 3:9) Jos en ole kehittänyt itsessäni senkaltaista nälkäisen kuulijan asennetta, kuulen Jumalan äänen vain ajoittain ja vietän suurimman osan elämästäni muiden asioiden valtaamana.
Teemme itse valinnan, etsimmekö Jumalaa ja kuulemmeko hänen ääntään vai kulutammeko elämämme touhottamalla kuumeisesti omissa voimissamme. Jumalan johdatus on aina selkeää. Tiellämme saattaa olla laaksoja ja kukkuloita, mutta vaihteleva maasto ei häiritse. Kun olemme viettäneet aikaa Herran kanssa, voimme tietää, että hän on lähellä. Kun avaat tänään hänen Sanansa, rukoile, että hän puhuisi suoraan sydämellesi.
Rakas taivaallinen Isä, tarvitsen oppaan matkalleni. Kiitos Sanastasi, joka on elämän tiekartta. Annan Sanasi tehdä työtä minussa.
