Lapsi hylkäsi vanhempansa

[rita4]

Kuulkaa, taivaat, kuuntele, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta. He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois.

Koko pää on sairas, koko sydän heikko. Jalkateristä päähän asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan ruhjeita ja kuhmuja ja vereksiä haavoja. Kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki. (Jea. 1:2, 4-6,21).

Vanhan testamentin läpi Jumalan Isän/aviomiehen sydän suri Hänen valitun kansansa kurittomuutta. Kerta toisensa jälkeen Hän anoi heitä tekemään parannuksen. Kun he kieltäytyivät, taivaallinen ajokoira tavoitteli heidän itsepäistä, syntiä tekevää sydäntään kivuliaalla kurinpidolla.

Uudessa testamentissa kuulemme Jeesuksen syytteen Hänen aikansa hengellisiä johtajia vastaan - niitä, jotka olivat kuuluisia paljosta paastoamisestaan ja rukoilemisestaan. "Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan," Hän sanoi, "mutta sen sydän on kaukana minusta." (Matt. 15:8).

Avaussanat

Jeesuksen avaussanat maanpäällisessä työssään eivät olleet "Paastotkaa ja rukoilkaa!" vaan "Kääntykää!" (Matt. 4:17).

Päätössanat

Ja kun taivaaseen noussut Herra Jeesus katsoi alas taivaan valtaistuimelta, Hänen viimeinen viestinsä seurakunnille ei ollut "Menkää ja julistakaa evankeliumia", vaan "Kääntykää!" Katumusta vaikka olevalla seurakunnalla ei ole mielenkiintoa eikä kykyä täyttää Herramme lähetyskäskyä.

Jatkosanat

Seitsemästä seurakunnasta ensimmäiselle Hän sanoi:" Olet tehnyt hengellisen aviorikoksen. Olet hylännyt ensirakkautesi. Tee parannus!" Toiselle Hän sanoi:"Sinulla on elävän maine, mutta oikeasti olet kuollut. Tee parannus!"

Ja Laodikean hyvinvoivalle ja itselleen tyytyväiselle seurakunnalle Hän sanoi:" Et ajattele tarvitsevasi mitään, mutta itse asiassa olet kurja ja alaston, säälittävä, sokea ja köyhä. Tee parannus!"

Loppusanat

Yhä tänäänkin Herra Jeesus anoo rakasta morsiantaan:" Ole palava ja tee parannus tai minä tulen luoksesi ja siirrän lampunjalkasi paikaltaan."

Nancy deMoss Wolgemuth
Airut/ Herald Int.

[rita4]

Mitä oma elämäsi todistaa?

Ennen Sana sai ihmiset vapisemaan. Entä nyt?

Pitäiskö sen yllättää, että tarkkaileva maailma hylkää Raamatun sanoman, kun kristittyjen oma elämä todistaa nin vähän, että se on totta ja antaa voimaa?

Ongelman ytimessä on tuo ovela, kuolettava ylpeyden synti - salakavala, sokaiseva ylpeys. Meillä on virheetön oppi ja tilastot ajan tasalla. Käsityksemme mukaan moraaliasiat ovat kunkin oma asia ja maineemme ja avustamisemme ovat melko hyvällä kannalla.

Tämä estää näkemästä todellista tilaamme ja tärkeää tarvettamme. Se saa meidät pelkäämään ihmisiä Jumalan sijaan. Vertaamme itseämme muihin ja se synnyttää kilpailuhenkistä, arvostelevaa henkeä. Meidän ylpeytemme tukahduttaa Jeesuksen elämän pois seurakunnasta.

Missä on kiireellisyys ja vakavuus, kun puhumme ihmisille ikuisuudesta ja heidän sielunsa tilasta? Missä on kiihkeys ja kauhu, kun puhummre Jumalan tuomiosta ja vihasta?

Entä missä on lempeys ja intohimo, kun puhumme Herramme Jeesuksen ihanuudesta, kauneudesta ja armosta? Ovatko mielemme olleet varattuja ilman, että sydäntämme on lumottu?

Missä sydämen polte, jonka hiili Herran alttarilta sytyttää? Missä ovat ne, jotka ovat olleet Jumalan kanssa, viipyneet Hänen läsnäolossaan, kunnes he ovat kuulleet Hänen Sanansa ja sitten laskeutuneet vuorelta Jumalan kirkkaus säteillen heidän kasvoistaan ja Jumalan voima heijastuen heidän sydämestään?

Missä ovat ne, jotka kieltäytyivät tyytymästä selitettävissä olevaan ja nykytilassa pysyvään hengelliseen työhön, ja odottavat näkevänsä helvetin murskattuna Jeesuksen jalkojen alle, kun he etenevät Hänen nimessään?

Nancy deMoss Wolgemuth
Airut/ Herald Int.