” Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala.” Malk. 2: 16. KR 33/38.
Monia esineitä ja tavaroita tehdään aikanamme kertakäyttö tuotteiksi. Käytetään kerran ja heitetään jätteisiin. Ihmiset ovat alkaneet kokea tällaisen kulutuksen ongelmaksi. Jäteongelma alkaa olla ajassamme suuri vitsaus. Esineitä käytetään kerran ja heitetään pois, sama hylkääminen on levinnyt myös ihmissuhteisiin. Sosiaalisessa mediassa, otetaan kavereita, luvataan olla ystävä ja kaveri. Yksi poikkipuolinen sana, ja ystävä on delegoitu. Ihminen on esineen vertainen, ja leikitään tunteilla. Herkät ihmiset ottavat vakavasti tällaiset hylkäämiset, ja pahoittavat mielensä. He etenkin reagoivat voimakkaasti, joilla on ollut menneisyydessä hylkäämiskokemuksia.
Toinen ajassamme vallitseva ilmiö ovat avioerot. Jokainen avioliitto on ” onnenkauppaa.” Voidaan seurustella pitkään ja tutustua toisiinsa perusteellisesti. Rakastumisen huumassa, ihminen on ” sokea” toisen huonoille puolille. Rakastunut näkee rakastetun, vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Virheettömänä ja ihanana. Rakastunut ihminen alitajuisesti ”kätkee” huonot ominaisuudet itsestään. Pitää olla erittäin hyvä vaisto, nähdäkseen tämän ” kätketyn” puolen toisessa. Harvoinpa tätä tulee ajatelleeksi seurusteluaikana. Ollaan sokeita rakkaudesta.
Avioliitto solmitaan ja yhteiselämä alkaa. Kaksi täysin erilaisista perhetaustoista tulevaa ihmistä perustavat oman kodin. Molemmat tuovat lapsuudenkodin ominaisuuksia mukanaan yhteiseen kotiin. Myös aikaisemmat ihmissuhteet ovat hioneet jo ihmistä. Tämä hionta näkyy yhteisessä elämässä, ennemmin, tai myöhemmin. Elämän arvot voivat olla samanlaiset, kuitenkin niissä on vivahde eroja. Täysin kahta samalaista arvomaailmaa ei ole, vaikka päällisin puolin, näyttäisi olevan. Hengellinen tausta, on erilainen. Koska kristitty omaksuu vaikutteita siitä, ympäristöstä missä on elänyt. Monet uskovat, että kristityn uskovan kanssa, solmittu liitto on kestävällä pohjalla. Ihminen muuttuu ajan myötä, joten mikään, ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Vanhan polven kokeneet ovat sanoneet, ” siihen ne hinkuvat, ja siinä ne sitten vinkuvat.” Aina kaksi ihmistä tuo omat erilaiset ominaisuudet yhteiseen kotiin, ja näiden kanssa lähdetään elämän matkaa tekemään yhdessä. Avioliitto on solmittu Jumalan kasvojen edessä ja sukulaisten ja ystävien, todistaessa tapahtumaa. Papin aamen jälkeen lähdetään kirkosta ulos onnellisena.
Kuluu joitakin aikoja. Aviopari hiljalleen riisuu pois ” kätketyt” alitajuiset ominaisuudet. Arki on koittanut. Särmiä löytyy, eikä se virheetön puoliso, ollutkaan täysin virheetön. Nähdään arjen todellisuus. Jos joku väittää, että avioliitto on, vain pelkkää myötämäkeä, aina menee ihanasti, eikä koskaan riidellä. Uskallan väittää, nämä ihmiset valehtelevat, tai eivät ole terveitä. Elämän raadollisuus tulee esille, ja koetellaan, rakkauden vahvuus. Erimielisyys asioista, riidatkin kuuluvat ihmisyyteen. Asioista sovitaan ja pyydetään, puolin ja toisin anteeksi. Yhteinen elämä jatkuu. Kivi kiveä hioo, ihminen toistaan hioo.
Muoti asiaksi on tullut lähteä ongelmia karkuun. Aikansa kärsitään toisiaan, mutta kärsivällisyys loppuu. Nähdään toisaalla uusi ihastus, ja petetään puolisoa. Ihastus vieraaseen syttyy hetkessä, mutta vahinko kestää pitkään. Tässäkin tapauksessa pitäisi, päätyä sovintoon ja anteeksiantoon. Se olisi parasta kaikille, etenkin jos on vielä lapsi tai lapsia hankittu, he kärsivät erosta eniten. Kertakäyttö kulttuuri on pesiytynyt ihmissuhteisiin, avioliittoja purkaantuu tuon tuosta. Ongelmat eivät ratkea, vaan siirtyvät eteenpäin. Toinen liitto on monesti entisen kaltainen, sillä jälleen menee kaksi eri lähtökohdista olevaa yhteen. Kierre on loputon, jos tälle tielle lähdetään. Ihmistä ei voi vaihtaa, kuin vaatetta.
Puolison kuolema, on Raamatun Sanan mukaan, ainut pätevä syy avioerolle. Jos toinen puolisoista on luonteelta kestämättömän vaikea, tai laiminlyö avioliittolain määräämät velvollisuudet, tai uhkaa henkeä ja terveyttä, silloin erilleen muutto on aiheellista. Avioero ei ole perustelua tällaisessakaan tapauksessa. Jos avioliitto on solmittu niin, ettei toinen osapuoli ole tiennyt, jotakin erityisen oleellista toisesta, esimerkiksi vakava psyykkinen sairaus on salattu seurusteluaikana. Joka johtaa myöhemmin suuriin ongelmiin yhteisessä elämässä, kyse on käsittääkseni rikoksesta, silloin avioero tulee aiheelliseksi. Näissäkin tapauksissa kaikki vaihtoehdot pitää punnita tarkkaan, ennen lopullista eroamista.
Uskovat kristityt eroavat avioliitosta. Painotan erityisesti kristityille, uskoa tunnustaville, ettei ole Jumalan näkökulmasta katsottuna ero oikea ratkaisu. Etenkin kristittyjen pitää kyetä selvittämään ongelmat, ilman eroa. Jos muuta ratkaisua ei löydy kuin yhteisen elämän purkaminen, ei uuteen avioliittoon saa mennä. Tämä on Jumalan Sanan säädös. Ainoastaan, puolison pettäminen, on ainut peruste avioerolle, jos ei pystytä tekemään sovintoa, eikä antamaan anteeksi. Jumalan armon avulla, voidaan tällainen liitto korjata. Jumalalle on kaikki mahdollista, Hän voi korjata ihmissuhteet, jos nöyrrymme Hänen hoidettavakseen.
Nykyisin näkee rikottavan Jumalan Sanaa kirkkain silmin, seurakunnan pastoreiden ja johtajien erotessa avioliitosta. Eikä yksin se, että pariskunta eroaa. Tehdään aviorikos ja rikotaan Jumalan käskyä, älä tee huorin. Kaksi avioliittoa purkaantuu, ja näistä kahdesta liitosta, muodostetaan uusi liitto. Tällainen on Jumalan silmissä kauhistus, koska seurakunnan johtajat ja opettajat, ovat esikuvina ihmisille. Tällaisissa liitoissa elävät julistavat ja opettavat jopa julkisuudessa ihmisiä. He ovat pahennukseksi kaikille. Mihin on kadonnut omantunnon ääni? Mihin on kadonnut häveliäisyys? Minne on kadonnut Jumalan pelko?
Jeesus Kristus opettaa Matteuksen Evankeliumissa.
” Ja sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Mutta minä sanon teille; joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.” Matt. 19 5 – 6, 9. KR 33/38.
Seurakuntien, johtajat elävät synnillisessä elämässä. Julkisesti häpäisevät Jumalan Sanan totuuksia. Näillä opettajilla on suuri vastuu kerran Jumalan kasvojen edessä. Opettajilla on muutenkin suurempi vastuu sanoistaan, kuin heillä, jotka eivät opeta. Jokaisesta teosta, ja sanasta meidän on tehtävä tili tuomiopäivänä. Koskee evankelistoja ja rivikristittyjä, kaikille on Jumalan Sana ainoa totuus. Avioeroon ja huoruuden synteihin langenneiden, opettajien ja pastoreiden pitäisi, istua seurakunnan viimeisellä penkkirivillä, kuulijan paikalla.
He ovat rikkoneet apostoli Paavalin ohjeen.
” Varma on tämä sana; jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolelta olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi, eikä perkelee paulaan. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksi kielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.” 1. Tim. 3. 1-9. KR 33/38.
Avioliitto ja perhe on maallisen yhteiskunnan kulmakivi. Miten se ei voisi olla hengellisen elämän tärkeimpiä peruspilareita? Jeesus korosti perheen merkitystä, ja avioliiton puhtautta. Kristus piti huorin tekemistä syntinä, mistä pitää tehdä parannus. Syntinen nainen kaivolla, sai kohdata Jeesuksen. Jeesus käski naisen tuomaan miehensä kaivolle, tämä tunnisti, ettei hänellä ole miestä. Nainen oli rehellinen. Jeesus sanoi, ” oikein sinä sanoit, viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Jeesuksen Sanat olivat kohti käyvät, mutta rakkaudelliset. Jeesuksen sanoista ei löydy syyllistämistä, vaan Hän rakkauden Hengessä, Hän sanoo totuuden.
” Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minulle juoda”. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ”Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?” Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?”
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Nainen sanoi hänelle: ”Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa”. Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, kutsu miehesi ja tule tänne”. Nainen vastasi ja sanoi: ”Ei minulla ole miestä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä sanoit: ’Ei minulla ole miestä’, 18 sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.” Joh. 4. 5- 19.KR 33/38.
Kaikki Jumalan tahdon vastainen elämä on syntiä, ei yksin avioero. Raamattu tuo tämän hyvin selkeästi esille, niin ettei sitä voida muuttaa. Evankeliumi Jumalan Sana on kokonaan totuutta, vaikka tässä ajassa se laimennetaan. Raamattua, ei ole kirjoitettu ihmisen mielenmukaiseksi, se on Pyhää Jumalan Sanaa. Sitä ei pidä mennä peukaloimaan, ” minun maun mukaiseksi.”
Vesitetty Jumalan Sana johtaa koko yhteiskunnan rappeutumiseen. Laittomuuden päästessä valtaan, kylmenee rakkaus Kristukseen ja Hänen sanaansa. Laittomuus tuo tullessaan voimattoman uskon. Koska ei uskota Raamatun Sanaan kaikilta osin, jää paholaiselle rako, mistä pääsee uskovan kristityn elämään sisälle. Koska Jumalan Sanan kirjoitukset, ovat meille opetukseksi, ojennukseksi, nuhteeksi, ja lohdutukseksi. Sana kasvattaa meitä sisäisesti. Sana antaa meille hengellistä näkökykyä, joka auttaa meitä, ettemme lankea syntisiin taipumuksiin.
Pyhän Hengen voiman puute, tekee voimattomia kristittyjä. Aikuiset pitkään uskossa olleet elävät vielä lapsen kengissä. Nämä hengelliset lapset, eivät ole oppineet tuntemaan kirjoituksia, eivätkä Jumalan voimaa. Heillä on nimikristityn sielu, joka tuntee kirjoitukset pään tiedolla, mutta heillä ei ole Kristuksen sisäistä tuntemusta. Pyhän Hengen voiman kokemus on päivitettävä ajoittain. Liian helposti ihminen etääntyy Jumalasta, ja seurauksena on synnillisten taipumusten aktivoituminen. Hengellisesti penseä, välinpitämätön kristitty, on kuvottava kristitty Jumalan silmissä, kuin puolilämmin vesi, jota ei voi oksentamatta juoda.
” Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” Ilm. 3: 15. KR 33/38. Herra Jeesus Kristus sanoi nämä sanat Laodikean seurakunnalle. Samat sanat Hän sanoo jokaiselle penseälle seuraajalleen.
Meissä on syntiin taipuvainen luonne ja sielumme on asuu vielä syntiin taipuvassa kehossamme. Uskova on armahdettu syntinen, eikä vielä lähelläkään täydellistä. Tarvitsemme armoa, armon päälle, säilyttääksemme itsemme puhtaana. Kenellekään meistä ei ole aihetta kerskaamiseen. Jokaista vaanii paholainen saadakseen pois Jumalan yhteydestä. On valvottava itseämme ja vaellustamme, ettemme joudu kiusauksiin. Kiusaukset voitamme Jumalan Sanalla, jotenka kiusausta ei tarvitse päästään toteutumaan. Pyhän Hengen avulla kuoletamme lihan teot. Ilman Pyhän Hengen antamaa voimaa, emme kukaan kestä puhtaana. Synnillä on suuri valta meihin. Olemme Adamin ja Eevan jälkeläisiä, heiltä olemme saaneet perintönä perisynnin, joka kiusaa meitä siihen saakka, kunnes olemme kirkkaudessa.
Jeesus Kristus tuli ja teki tyhjäksi paholaisen teot. Tarvitsemme vain yhä läheisempää tutustumista Kristukseen. Jumalan Sana on uskon kilpi, joka torjuu kaikki pahan palavat nuolet. Mitä runsaammin tutkimme Sanaa, sitä vanhemmaksi uskonkilpi tulee.
” Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi. Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” 1. Joh. 5. 17 – 20. KR 33/38.
