Pohdimmeko maailmanpolitiikkaa, sotia ja kauheita terroritekoja vai olemmeko ilmanstonmuuttajia? Ehkä kaikkea tätä, mutta mitä me niistä näemme ja kuulemme?
Kun kerroin eräälle miehelle, että maailma on paha kaikkine väkivaltoineen, terroritekoineen ja seurakuntien maallistumisineen, hän sanoi: "Kiitos Herralle, Jeesus tulee pian", vaikka tällainen onkin kuin kielletty puheenaihe.
Jäin miettimään tätä ja ymmärsin, että näin tulee käymään. Vähän ennen taivaaseen astumistaan Jeesus neuvoi opetuslapsiaan seuraamaan ajan merkkejä: "Sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." (Matt. 24:12)
Aikaamme hallitsee antikristillinen henki. Jumalan omia vainotaan. Seurakunnat jopa itse vetävät Jumalan Sanan lokaan.
Hyväksymmekö me synnin ja maailman uskonnollisuuden? Monilla paikkakunilla on jo tapahtunut näin. Jo pitkään on oltu opetustoiminnassa lojaaleja. Nuorilla ja vanhoilla on ollut eri oppi ja eri elämä.
Seurakunnat taipuvat maallisten menojen alle, ettei väki häviäisi. Niinpä alkoholin käyttö on yleistä, samoin avioerot.
Tuli ihan ns
suru puseroon kun taas kerran ajattelin tätä aikaa ja miten uskovatkin ovat loitonneet totuuden puolustamisesta, sekä tahtovat elää; vain itselleen ja nauttia tästä maailman ajan tarjonasta, kuin se olisi ihan ok ja ei vaikuttaisi uskoomme. Mutta kyllä se vaikuttaa huonontavasti, jos oma minä on mennyt Herran Jeesuksen edelle tärkeydessä, samoin kuin Jumalan Sanan, Raamatun Sanan edelle tahtomisessa ja välinpitämättömyys Sanaa kohtaan on päässyt turmelemaan sydämen. Se tapahtuu niin salaisesti, ettei sitä välttämättä edes huomaa, muutoin kuin
ehkä siten, että; "Raamatun lukeminen ei kiinnosta, eikä liioin rukouselämäkään vahvistu, vaan kuivuu ja muuttuu kaiken sallivaksi, hyväksyy kaiken synninkin jolloin mikään ei kohta enää olekaan sellaiselle syntiä, paheita vain, mutta ei rikkomus Jumalaa vastaan.
Tuossa on veli sanonut kaiken sen mistä itsekin olen huolestunut ja murhemielin katselen seurakuntienkin kuolemista, kun niistä on tullut kaiken hyväksyviä, ja tuo kun nuoret ja vanhat kokoontuvat eri aikoihin tilaisuuksiinsa, ja heillä on ihan
eri opetukset, riippuen onko nuori, tai jo vanhempi uskova.
Nuorille sallitaan eri asiat (lepsuutta), kuin minkä me jo pisempään uskossa olevat olemme kokeneet ja käsittäneet jopa sopimattomaksi, kun haluaa palvella ja palvoa elävää Jumalaamme.
Missä
enää nuoret ja uudet uskovat saisivat raitista opetusta, sekä oppisivat sen tärkeän asian, eli;
Jumalan pelon, kun on tehnyt väärin, syntiä, loukannut lähimmäistään, tms.. Kun omantunnon pitäisi alkaa kolkuttaa, eikä olla paatunut ja tottelematon sydän, kun halutaankin vain fiiliksiä ja ihmeitä, mutta ei kestetä, tai kärsitä vainoa, pilkkaa, nuhdetta, ojentamista, ohjausta oikeaan suuntaan tms.. Vedetään maailman tavat seurakuntiin, jotta kaikilla ois mukavaa.
Mukavaa? Jos me haemme vain mukavaa oloa, niin sitten kantsii sitä mennä hakeen ihan muualta kuin seurakunnista, kirkoista, koska Jumalan Sana ja usko Jeesukseen kyllä tuo rauhan sydämeen ja ilon vaikeuksienkin keskellä, mutta vain kivaa olemista kun haetaan niin seurakunta ei minusta ole se paikka josta sitä pitää saada. Koska uskovan elämä on jatkuvaa koetusta ja nöyrtymistä Isän Jumalan tahtoon, sekä kuolemista itselleen kuin myöskin: maailman tarjonnallekin, itsensä, siis lihansa jokapäiväistä ristiinnaulitsemista, ei fiilisten hakemista, vaan alistumista Raamatun ilmoitetun Sanan alle tottelemaan; kuuliaisuudessa ja nöyryydessä, ei nöyristellen, vaan Nöyrtyen Jumalamme tahtoon! Sekä tietenkin
kaivaten saada oppia kasvaa Jumalan tahdon alle suostuen sekä oppia tuntemaan Herransa ja Vapahtajansa Jeesus Kristus yhä vain paremmin, syvemmin.. tahdommeko?
Minä ainakin tahdon, vaikka minua pidetäänkin lakihenkisenä tiukkapipona. Mutta mieluimmin sellainenkin, kuin lepsu ja kaiken salliva, syntiä ja toistenkin synnissä elämistä hyväksyvä, kun kuvitellaan ettei tarvitse muutttua, ei kuolla itselleen, ei luopua maailman rakastamisestakaan ja alkaa rakastaa vain yksin Herraa Jeesusta Sanan mukaan.. Toki me voimme kukin, minäkin elää kuin pellossa ja sallia mitä vain, katsoa sormien läpi ja lapsellisesti ajatella, että, kun kerran tulin uskoon, niin nyt on jo taivas maan päällä ja saan elää miten haluan ja olla välittämätä Pyhän Hengenkään varoituksista sydämessäni, tms.. Ei mua eikä ketään kukaan pakota elämään niin kuin Sana opettaa ja miten PH ohjaa ja opettaa, ei todellakaan, vapaus vain sanoisi nyt joku. Mutta minäpä en sanokaan niin, koska liika vapaus vie vain sellaiseen ajatteluun ja elämään, jossa jopa uskovaakin ohjaa pimeyden henki, eikä Jumalan Henki. Älkäämme eksykö rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa Jeesuksessa!
Rakastatko sinä Jeesusta Kristusta ja vielä sitä aitoa ja ihan oikeaa Jeesusta, vai onko sinulla nykyään jo se toinen ja kaiken salliva jeesus, joka
ei voi pelastaa sieluasi kadotukselta, vaikka hän tuntuukin niin mukavalta ja sallii sinun elää ja toimia, puhua oman mielesi mukaan ja niin kuin porukatkin suosittelee elämään uskoansa todeksi? Ja silloinhan sinulla on se toinen, eli
valhe evankeliumikin, joka
ei rakenna, vahvista uskoasi, vaan sallii syntiä, vihaa, rakkaudettomuutta, anteeksiantamattomuutta, kateutta, katkeruuden, ym väärää, joka vie vain sieluasi ja elämääsi poispäin ristiltä, eteenpäin ristin juurelta, vähentämään rukousta ja Raamatunkin tutkimistasi ym..
2. Kor. 11:3-4
Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.Luuk. 16:13 Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." Gal. 1:
6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.Valvokaa! Tämä kehotus johtaa meidät tutkimaan, olemmeko valmiita, kun Jeesus tulee. Eikö opetuksen tulisi johtaa syvemmälle Raamattuun ja oikeaan Jumalan pelkoon? On suurta armoa, kun Jumalan Sana vielä puhuu meille.
Kun seuraamme vain tätä päivää, olemme menettäneet hengellisen kaukonäön. Silloin pelko ja kauhu valtaavat jopa uskovat.
Jeesus oli "täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1:14). "Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta" (Joh. 1:17)
Meidän tulee olla armosta osallisia, mutta tulee myös kuulla Jumalaa enemmän kuin ihmistä. Jumalan ääni tulee erottaa muista äänistä. Sanan kautta kuulemme varmasti, mitä Jumala puhuu, esimerkiksi Ilm. 22:7 ja 22: 12-15.
