Kukaan ei välitä minusta!

[rita4]

Jari Rankinen

Luen eilisen sunnuntain evankeliumin: Mark 9,17-29.

Isällä oli riivattu poika. Paha henki viskoi poikaa milloin mihinkin ja yritti tappaa lapsen. Isä oli etsinyt apua, mutta riivaaja ei ollut jättänyt poikaa. Millainen tuska isällä olikaan. Ja eiköhän ollut sekin tunne, ettei kukaan välitä. Sitten isä parahti Jeesukselle: "Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."" Jeesus sanoi sanan. Ja poika oli riivaajasta vapaa.

En tiedä, mitä tuskaa on sinun sydämessäsi. Ehkä on tuskaa lapsista. Ehkä viinanpiru pitää lastasi otteessaan. Tai on sairautta. Tai ei ole työtä. Tai on se tuska, että lapsesi eivät kulje uskontietä. Tai kotona aviopuolisoiden kesken on niin vaikeaa. Mutta tämän tiedän: Että Jeesus välittää. Hän on kiinnostunut juuri sinusta ja sinun asioista. Sinä olet hänelle tärkeä. Ja sen tiedän, että hän voi auttaa. Hän on tänäkin päivänä se sama, josta eilisen sunnuntain evankeliumissa kerrottiin. Käänny hänen puoleensa ja rukoile häntä avuksi. Äläkä ajattele: Se minun asiani on nyt niin pieni; se kuitenkin painaa sinua. Tai että se minun vaikeuteni on niin suuri. Mikään ei ole Jeesukselle mahdotonta, ei se sinun vaikeutesikaan, on se millainen tahansa.

"Teillä ei ole, sentähden ettette ano." Niin Jumalan sana sanoo. Olemmeko rukoilleet? Vai olemmeko etsineet apua kyllä kaikesta muusta, mutta rukous on unohtunut. Minun täytyy häpeäkseni tunnustaa, että rukoilen niin vähän. Ei ole muka aikaa ja tuntuu, että muu tuo paremmin avun. Ja niin sitten olemme jääneet apua vaille. Raamattu käskee rukoilla hartaasti. Että ei vain joskus vähän rukoillakin - kun ei enää muuta keksitä - vaan että varsinkin rukoillaan, rukoukseen keskitytään ja siihen käytetään aikaa. "Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Niin Jumalan sana lupaa. Niin, rukoile sen tuskasi kanssa.

Olen viime aikoina yrittänyt opetella vanhaa läksyä. Sen läksyn tahdon jättää sinullekin. Se on tämä: Rukous on sitoutumista siihen, mitä rukoilen. Se tarkoittaa, ettei rukous ole vain sitä, että kerron asiani Jumalalle ja sitten voin unohtaa sen. Ja niin sysään vastuun Jumalalle ja itse vetäydyn siitä vastuusta, että minun pitäisi tehdä asian eteen jotakin. Jos rukous on todellista rukousta, sitoudun rukoukseen niin, että lupaudun omalta osaltani toimimaan niin, että rukous toteutuu. Ja pyydän siihen vakavasti Jumalalta tahtoa ja voimaa. Jos rukoilen, että Jumala auttaisi sitä yksinäistä ihmistä ja poistaisi hänen yksinäisyyttään, ja jos sitoudun rukoukseen, menen sen ihmisen luokse ja annan hänelle aikaani ja otan hänet mukaani sinne, missä on toisia ihmisiä. Tai jos todella rukoilen, että se läheinen ihminen pääsisi uskontielle, sitoudun rukoukseeni niin, että tuon hänelle Jumalan sanan, jolla Jumala voi synnyttää uskon. Kutsun häntä sinne, missä Jumalan sana on, tai puhun hänen kanssaan ainakin joskus näistä uskonasioista.

Niin, rukoile ja sitoudu siihen, mitä rukoilet. Ja Jeesus auttaa sinua - auttaa, jaksoit uskoa sitä tai et.

Se isä sai sen avun, jota hän pyysi. Ehkä sinulle ei ole tapahtunut niin. Vasta eräs äiti kertoi, että he rukoilivat paljon lapsensa kanssa, että Jumala parantaisi lapselle rakkaan ukin, joka oli sairas. Mutta ukki ei parantunut. Se oli lapselle vaikea tilanne: Miksi Jumala ei auttanutkaan? Eikö hän kuulekaan rukouksia? Tai eikö hän välitä meidän rukouksistamme? Ehkä se on kipeä kysymys sinullekin juuri nyt: Miksi Jumala ei paranna minua? Tai sitä ystävää syöpäosastolla? Tai miksi hän ei korjaa kuntoon sitä vaikeaa tilannetta perheessä, vaikka on paljon rukoiltu?

Kysymyksiin on vastaus: Emme tiedä. Emme tiedä Jumalasta, hänen tarkoituksistaan ja hänen suunnitelmistaan kaikkea. Jumala on suurempi kuin meidän ajatuksemme. Ja siksi emme tiedä, miksi hän ei tee sitä, mitä meidän mielestämme hänen pitäisi tehdä. Tai miksi hän toimii niin kummallisesti tai niin, että se tuntuu meistä niin pahalta. Niin, emme tiedä - tämän tajuaminen on todellista elävän Jumalan tuntemista. Opettele tätä. Ja opeta tätä sille lapsellekin, joka on pettynyt Jumalaan. Ja hän oppii tuntemaan todellista Jumalaa.

Ystävälläni oli vuosia kauppa. Sitten tulivat nämä vaikeat vuodet ja ystäväni teki konkurssin. Siinä menivät kaikki, omat ja lainatut. Muutama viikko konkurssin jälkeen entinen kauppias kohtasi kadulla tutun, joka sanoi: Ei se sinun uskosi Jeesukseen ollutkaan todellista uskoa, koska sinulle kävi näin. On niitä, jotka ajattelevat näin ja jotka sanovatkin näin. Näitä puheita voit kuulla senkin ihmisen suusta, josta et niitä odottaisi. Meissä jokaisessa asuvat nämä ajatukset: Jumala, joka pystyy mihin tahansa, järjestää rakkaimmille lapsilleen hyvän elämän. Heistä hän välittää. Minun elämäni ei ole sellaista ja se johtuu siitä, että olen niin huono, uskoni ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla, olen kaukana Jumalasta tai olen tehnyt jonkin erityisen raskaan synnin. Ja varsinkin se, jota elämä on lyönyt, ottaa nämä ajatukset niin todesta. Mutta näin se ei ole. Näin Jumalan sana ei opeta. Jumala ei laita meitä paremmuusjärjestykseen tai mittaa uskomme ja auta sitten niitä, jotka ovat listan kärjessä. Muistathan Paavalin. Hän oli Jumalalle rakas ja tärkeä apostoli, hänen uskonsa oli palavaa eikä hänen tunnollaan ollut mitään erityisiä syntejä, ja kuitenkin hänen elämänsä oli sairautta, vainoa, tuskaa ja murhetta. Niin, väärin teet, jos ajattelet näin. Karkean synnin teet, jos sanot näin sille, joka sairastaa tai jolla on vaikeuksia lastensa kanssa. Ja jos näin olet sanonut, oikein teet, jos menet ja pyydät puheitasi anteeksi.

Sen sijaan että moitit ja etsit syyllistä, mene sen ihmisen luo, jolla nyt on tuskaa. Mene, vaikka siinä on vaikea olla etkä ehkä osaa sanoa hänelle mitään lohduttavaa. Se auttaa, että joku on lähellä. Ja jos jotakin sanot, sano: Jumala ei ole sinua jättänyt. Hän välittää sinusta ja haluaa olla sinun kanssasi tässä pimeydessäkin. Niin, onko näitä ihmisiä tuttaviesi joukossa? Etkö voisi mennä sen ihmisen luokse tänä iltana.

Niin, emme tiedä, miksi Jumala toimii niin kuin hän toimii. Mutta sen tiedämme, että hän on hyvä ja vain hyvä. Hän ajattelee parastasi. Hän tekee ihmeen, jos se on sinulle parasta. Ja jättää tekemättä, jos on parempi niin. Ei tätä ole helppo uskoa, varsinkaan silloin, kun on tuska on kova. Silti niin on. Jumalan sana vakuuttaa: "Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa." Kaikki - ne vaikeimmatkin asiat, nekin, joissa Jumala ei tunnu auttavan. Oppisimmepa ajattelemaan näin. Ja oppisimmepa luottamaan tähän.

Sinä olet jaksanut sen murheesi kanssa tähän asti. Se on ollut Jumalan apua. Se on merkki siitä, että Jumala välittää sinusta. Usein Jumala tekeekin niin, ettei hän ota sitä vaikeutta pois, mutta hän antaa voimaa elää sen kanssa. Olet saanut tätä voimaa. Ethän ole ollut avusta kiittämätön.

Se on käsittämätöntä, mutta niin on, että juuri niissä vaikeuksissa oppii tuntemaan Jumalan armoa. Ja niissä oppii tuntemaan sitä yhä syvemmin. Ne vaikeudet avaavat meidän muuten niin kuurot korvamme ja kovan sydämemme. Monet kertovat: Siellä sodassa tai kun ei ollut mitään varmuutta perheen toimeentulosta, selvisi, että minäkin tarvitsen Jumalan armoa ja että se armo riittää minullekin. Tai tämä asia tuli entistä kirkkaamaksi. Niin, ehkä tämän takia Jumala on sallinut sinullekin sen, mitä hän on sallinut. Hän puhuttelee sinua, vetää sinua luokseen ja tahtoo opettaa sinulle sitä tärkeintä. Olethan kuullut vaikeuksissasi tämän Jumalan äänen.

Raamattu sanoo, että vaikeudet on kuin tuli, joka puhdistaa kultaa. Vaikeudet polttavat pois uskostamme turhat hienoudet, jotka joutavatkin palaa. Ja jäljelle jää yksinkertainen luottamus Jumalan valtavaan armoon, joka loistaa Golgatan ristiltä. Ja tästä syystä Raamattu neuvoo kiittämään Jumalaa siitä tuskasta - niin vaikeaa kuin se onkin.

Tai ehkä Jumala on antanut niitä vaikeuksia sen takia, että ilman niitä sinusta tulisi kova ihminen - sellainen, että jostakin ylhäältä katsot vaikeuksissa taistelevia, et niin välitä heistä ja sinun lähelläsi tuskassa olevan on paha olla. Niin, ethän ole tällainen ihminen. Ehkä Jumala on antanut sinulle murhetta sitä varten, että olisit niitä, joita lyöty ihminen uskaltaa lähestyä. Ja että olisit niitä, jotka osaavat ohjata lyötyä tuntemaan hyvää Jumalaa. Ja siksi sinä uskovainen ihminen, joka olet vaikeuksissa, olet tärkeä ihminen.

Se isä sai terveen pojan. Mutta on jotakin vielä tärkeämpää?

Tämä aika huutaa meille, että tässä elämässä on kaikki. Tämä vaikuttaa meihin ja sitten mekin olemme niin kiinni tässä elämässä, että etsimme apua vain tämän elämän asioihin ja olemme katkeria, jos emme sitä saa. Näin ei ole. Tämä elämä on lyhyt. Ja sitten on loputon ikuisuus. Se alkaa niin, että seisomme Jumalan edessä ja Jumala tekee meille kysymyksen. Pääsitkö murheistasi - sitä Jumala ei kysy. Hän kysyy: Omistatko syntien anteeksisaamisen? Mitä siihen vastaan, se ratkaisee. Vaikka elämäni olisi ollut miten hienoa, mutta olen Jumalan edessä ilman syntien anteeksiantamusta, joudun sinne, missä itketään ja kiristellään hampaita. Jos on ollut vaikeaa enkä ole saanut pyytämääni apua, mutta syntien anteeksiantamus on minun, pääsen sinne, missä ei ole mitään murhetta, ei itkua, eikä sairautta ja olen siellä ikuisesti. Näin kerran tapahtuu - vaikka se tuntuu ehkä niin vieraalta ja kaukaiselta ajatukselta.

Niin, rukoile syntien anteeksisaamista Jeesukselta. Ja siihen rukoukseen hän vastaa yhdellä tietyllä tavalla: "Ole rohkealla mielellä, sinun syntisi on annettu anteeksi." Niin syntiesi Sovittaja sanoo sinulle. Ja sinä saat anteeksi kaiken mahdollisen. Saat, vaikka tuntisit itsesi niin pahaksi ja paatuneeksi; niin että tämä anteeksiantamuksen sanakaan ei kosketa niin kuin joskus ennen. Saat syntisi anteeksi, vaikka sinusta ei edes tuntuisi siltä, että saat anteeksi. Saat syntisi anteeksi Jeesuksen kuoleman takia. Sinun ei tarvitse ollenkaan katsoa itseäsi. Saat katsoa yksin ristiinnaulittuun Herraan - hän on tehnyt puoleasti kaiken. Ja tässä on pelastus sinulle sitä päivää varten, jona seisot Jumalan edessä. Tässä on taivas ja ikuinen elämä. Niin, ei minusta kukaan välitä. Välittää. Jeesus välittää niin paljon, että hän tahtoo sinut taivaaseen. Hän välittää sinusta niin paljon, että hän suostui kuolemaan puolestasi.

Tämä kaikki on sinun, jos tämä vain kelpaa sinulle. Kelpaahan se. Ajattele, mitä sinä omistat. Sinun omanasi on niin valtavaa, että sen rinnalla ne pahimmatkin asiat tässä elämässä ovat sittenkin pieniä asioita. Ei tämä tarkoita, että unohda vaikeudet. Mutta tästä saat voimaa kohdata ne vaikeimmatkin asiat.