SAVESTA ASTIAKSI - VERTAUSKUVA USKOVASTA

[rita4]

SAVI ON PESTÄVÄ

Kun savivellimassa on pesty, se kelpaa valajan pöydälle. Savi jätetään asettumaan ja siitä tulee tiivis. Sitkistymisvaiheen jälkeen alkaa käsittely.

SAVI ON VAIVATTAVA

Savenvalajalla on pino möykkyjä. Vuorotellen ne vaivataan. Valaja löytää kivensiruja notkistuneesta savimassasta. Jos siruja jää seokseen, se repii valuvaiheessa astian kyljen auki.

Aikoina, joina olemme vaivattavina, löytyvät elämämme suurimmat viat. Tulee esiin itsekkyyden ja pyhittämättömyyden alueita, jotka muutoin piilottaisimme. Kun Jumalan käsi vaivaa meitä, toteutuu 2. Kun. 22:19, sekä Jer. 20:7: "Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut, sinä olet tarttunut minuun ja voittanut." Jumala vaivaa niitä, joita hän tahtoisi käyttää.

SAVI TULEE SUOSTUTTAA MUOTOONSA

Savi vaatii aikansa asettuakseen muotoon, mihin se tahdotaan suostuttaa. Syrjässä oleminen ei merkitse hylätyksi joutumista. Jumalan koulussa juuri odotusajat, se, miten uskova käyttää tavalliset arkihetket, tekevät hänestä sen uskovan, mikä hän on. Pesty ja vaivattu savi on kaunista. Siinä ei ole mitään vieraita aineksia; se on kuin maito tai silkki; se ei enää kapinoi sormissa. "Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme" (Jes. 64:8)

SAVENVALAJAN PÖYTÄ

Pyörivän pöydän salaisuus lienee siinä, että savenvalaja voi lähestyä astiaansa eri puolilta, ja vielä samanaikaisesti.

SUURET ASTIAT
TEHDÄÄN USEASSA VAIHEESSA

Savi ei kestä omaa painoaan. Ihminenkään harvoin kestää Jumalan siunauksia ylpistymättä. Eräs nykyajan epäjumala on hyväksytyksi tuleminen. Tästä syystä meille ei monesti uskota suurempia Jumalan siunauksia. Jos savenvalaja tekee kerralla korkean astian, se lysähtää heti, joutuessaan pöydälle.

Valaessaan korkeamman astian, hän luo ensin paljon ruukun aluspuolia. Ne ovat jäähyllä kunnes kovettuvat sen verran, että kykenevät kantamaan keskiosan. Keskiosan valamisen jälkeen seuraa jälleen jäähyvaihe. Vasta tämän päälle luodaan ylin osa.

KUIVAUSVAIHE ENNEN POLTTOA

Joudumme kokemaan kuivia aikoja, mutta savi sitkistyy juuri kuivuessaan.

SAVENVALAJAN POLTTOUUNI
Astia esilämmitetään

Jos lämpötila kohotetaan yhtäkkiä, räjähtää joku astioista turmellen muut. Esilämmitysvaiheessa saviastia menettää painoansa ja pienenee. Sama pieneneminen jatkuu polton aikana tiettyyn rajaan asti. Astian sisäinen rakenne muuttuu.

Parhaat astiat uunin pohjalle

Savenvalaja ei saa uunin yläosasta täysin hyvää työtä. Mutta sen alla olevat kelpaavat muistoesineiksi. Alimpana lämpö kohoaa eniten ja siellä valmistuvat myytäväksi kelpaavat.

Kuumennetaan lisää

Astiat käyvät tulipunaisiksi. Sitten ne alkavat hehkua kuin kuuma rauta. Tällöin vasta alkaa valaja todella nostaa lämpötilaa. Lopulta tullaan hetkeen, jolloin koko astia hehkuu kauttaaltaan. Se on täyttä valoa. Jos tämä hehku tulee astiaan, on varmaa, että astia on onnistunut.

Hän seuraa astiansa polttoa

Jumala tietää koko ajan, minkä verran kestämme elämänhellettä. Hän "näkee astioittensa läpi". Kun hän lopulta ottaa astiansa käteensä, tuo astia laulaa ja heläjää mestarinsa kädessä. Esra 5:5 toteaa: "Heidän yllänsä oli heidän Jumalansa silmä". Isän silmä seuraa lastensa elämää.

JOKAPÄIVÄINEN PUHDISTUS

Valmis, käyttökelpoinen astiakin joutuu kokemaan jokapäiväisen puhdistuksen. Astian tulee olla puhdas, jotta sitä voisi käyttää. Ajan mittaan vedestä laskeutuu hienoinen sakka astian pohjalle ja reunat liettyvät. Tähän viittaa Jer. 48: "Surutonna on Mooab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä; ei sitä ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole pakkosiirtolaisuuteen vaeltanut. Sen tähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut."

Meidän on koettava puhdistus kaikista synneistämme. "Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä" (Ps.32:1- 2) Tällaiset puhdistautuneet astiat voivat välittää raikasta, puhdasta vettä, joka tulee heissä "sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään."

RIKOTTU ASTIA

Savi voi särkyä joko uunissa tai käytössä, mutta sitä ei hylätä. Rikki menneet astiat rusennetaan, mikä on tarkkaa ja tärkeää työtä. Nämä siilataan ja lopputuloksena on kuiva savijauhe, jonka rakeet ovat samansuuruisia. Rikki menneestä ja uudelleen rusennetusta savesta tulevat parhaat astiat. Särkymisen arvo on siinä, että Jumala saa kunnian. Rikki menneiden ruukkujen murska on parasta rakennusainesta. Kokenut valaja ymmärsi sellaisen saven arvon. Mitä useammin savi on poltettu ja rusennettu, sitä parempaa siitä tulee.

VANHA SAVIMURSKA SEKOITETAAN
UUTEEN SEOKSEEN

Tulitiilet ovat kokeneet aiemminkin tulikäsittelyn, ja siksi tulitiili kestää uunin kuumimmissa kohdissa murtumatta. Purettuaan vanhan polttouuninsa savenvalaja käyttää hylyt ja muut savitiilestä tehdyt sisäosat uudelleen. Hän sekoittaa parhaaseen saveensa ne, jotka ovat kokeneet jo kenties 60-100 polttokertaa.

Perheen isäntäkin ottaa varastostansa esiin "uutta ja vanhaa" (Mat.13:52). Mutta vanha joutuu kokemaan murentamisen ennen kuin se liitetään uusiin yhteyksiinsä. Aiempaa johdatusta ei panna täysin syrjään, tapahtuu vain särkeminen ja seulominen. Sen jälkeen Jumalan uudet suunnitelmat voivat toteutua.

Emme saisi olla niin uudenaikaisia, että hylkäämme kaiken vanhan, emmekä niin vanhanaikaisia, että kiellämme kaiken uuden. Tarvitsemme luotettavia ja kestäviä Jumalan lapsia, joille voi uskoa tehtäviä, ja jotka eivät petä vastatuulessa. Kun hengellinen suhteellisuudentajumme nyrjähtää ja luulemme olevamme korvaamattomia, on aika jälleen rikkoa astiamme.

Savenvalajan sanoma voi muodostua siunaukseksi, jos taivumme tottelemaan Jumalan ääntä. Hän tahtoo tehdä meistä siunauksen astioita. Todeksi jää silti: "Tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä."

Noora Silanen
Otteet Risto Santalan kirjasesta:
Savesta astiaksi

[rita4]

SAVI TULEE SUOSTUTTAA MUOTOONSA

Savi vaatii aikansa asettuakseen muotoon, mihin se tahdotaan suostuttaa. Syrjässä oleminen ei merkitse hylätyksi joutumista. Jumalan koulussa juuri odotusajat, se, miten uskova käyttää tavalliset arkihetket, tekevät hänestä sen uskovan, mikä hän on. Pesty ja vaivattu savi on kaunista. Siinä ei ole mitään vieraita aineksia; se on kuin maito tai silkki; se ei enää kapinoi sormissa. "Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme" (Jes. 64:8)

Oletko ajatellut syvällisemmin, kuin pysähtynyt miettimään savea, josta Raamattukin puhuu ja savenvalajan huoneesta. Me olemme vain savi Savenvalajan käsissä. Hän tekee meistä astioita kunkin omaan käyttöönsä sopivia. Kaikista ei siis tehdä samanlaisia, tai samannäköisiä, vaan jokainen erotttuu toisestaan tavalla tai toisella. Ja jos astia meneekin rikki, niin Herra ottaa kaikki, pienetkin murut talteen ja alkaa ajallaan tehdä jälleen uutta astiaa rikkimenneestä, ja ehkä nyt jo tulee lujempaa tekoa oleva, joka kestää jo kolhujakin.

Kun ihminen uudestisyntyy, niin silloin aletaan valmistaa vasta astiaa Herran käyttöön sopivaksi. Se astia saattaa olla kovin heiveröinen ja elämä on voinut tuoda siihen asioita, halkemia, joissa pitää olla hyvinkin varovainen, jottei se hajoa. Siksi sen astian pitää antaa sopeutua ensin muotoonsa ja antaa vahvistuakin uskossaan, jottei vielä vauva-asteella olevaa uutta luomusta heti laiteta kuumaan uuniin ja siellä se sitten halkeaa..Ja voi mennä aivan pieniksi muruiksi, rikki. Herra ei vaadi ja laita heti ahjoon, mutta me kanssamatkaajat voimme tehdä sen: innokkuudessamme, tai ymmärtämättömyydessämme.

Ja todellakin, joskus valaja voikin nostaa astian kuin syrjään, ajaksi, mutta ei hän ole hylännyt teostaan, vaan sen aika on nyt olla sivussa ja odottaa siellä hyllyllä oikeaa hetkeä, milloin se taas otetaan alas hyllyltä ja sitä aletaan valmistaa uutta, tulevaa tehtävää varten, jossa mahdollisesti tarvitaan erilaista intoa, uutta voimaa ja ymmärtämystä, hillitympää oloa ja toisen huomioimista, tai mitä vain muuta, mitä ei vielä aikaisemmin taitanut tai..

Voisin ajatella miten Valaja aina käy kuitenkin sen hyllyllekin asetetun astiansa luona ja juttelee sille rauhoittavasti ja rakkaudella ja kertoo salaisuuksia, mitä on edessä ja miksi pitää nyt vain jaksaa kärsivällisesti odottaa hetkeä, jolloin on taas aika lähteä astiaksi Herramme työhön. Hän ehkä antaa astialle jonkin merkin, mistä voi nähdä milloin uusi hionta alkaa uutta tehtävää varten ja mitä hän odottaa astialtaan sinä aikana, kun ei ole varsinaisesti työkentällä ja ..Ehkä pitää vielä paljonkin tapahtua ennenkuin se hetki koittaa ja siinä odottaessa hän juttelee, mitä on olla astiana Isän Jumalan tahdonkin mukaan ja mistä mahdollisesti pitää jopa luopua ja mitä kohdata, kestää, kärsiä ennen uutta tehtäväänsä. Ja samalla hän kuin koettelee tämän astiansa halua suostua, nöyrtyä, kuunnella ääntään ja jaksaa vain odottaa hiljaa, lähtemättä itse tekemään jotain, minkä aika ei ole vielä, tai ehkä koskaan tule olemaankaan.Herra sen vain yksin tietää.

Hän pesee meidät ja me suostumme puhdistettaviksi (toivottavasti). Hän myöskin vaivaa meitä ja katsoo miten me suostumme siihen, vai kapinoimmeko vastaan, koska vaivaaminen sattuu, ja lihan tahdon on kuoltava ensin..

SUURET ASTIAT
TEHDÄÄN USEASSA VAIHEESSA

Savi ei kestä omaa painoaan. Ihminenkään harvoin kestää Jumalan siunauksia ylpistymättä. Eräs nykyajan epäjumala on hyväksytyksi tuleminen. Tästä syystä meille ei monesti uskota suurempia Jumalan siunauksia. Jos savenvalaja tekee kerralla korkean astian, se lysähtää heti, joutuessaan pöydälle.

Valaessaan korkeamman astian, hän luo ensin paljon ruukun aluspuolia. Ne ovat jäähyllä kunnes kovettuvat sen verran, että kykenevät kantamaan keskiosan. Keskiosan valamisen jälkeen seuraa jälleen jäähyvaihe. Vasta tämän päälle luodaan ylin osa.

KUIVAUSVAIHE ENNEN POLTTOA

Joudumme kokemaan kuivia aikoja, mutta savi sitkistyy juuri kuivuessaan.
....................................................................................................................

JOKAPÄIVÄINEN PUHDISTUS

Valmis, käyttökelpoinen astiakin joutuu kokemaan jokapäiväisen puhdistuksen. Astian tulee olla puhdas, jotta sitä voisi käyttää. Ajan mittaan vedestä laskeutuu hienoinen sakka astian pohjalle ja reunat liettyvät. Tähän viittaa Jer. 48: "Surutonna on Mooab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä; ei sitä ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole pakkosiirtolaisuuteen vaeltanut. Sen tähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut."

Meidän on koettava puhdistus kaikista synneistämme. "Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä" (Ps.32:1- 2) Tällaiset puhdistautuneet astiat voivat välittää raikasta, puhdasta vettä, joka tulee heissä "sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään."