Johdatus

[rita4]

Pentti Erkkilä

Uskovan elämässä on Jumalan johdatus erittäin tärkeää. Se voi tapahtua monella tavalla. "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni." (Ps. 119:105) Jos löydät Sanasta selkeän ohjeen, noudata sitä, vaikka se ei miellyttäisikään. Tottelemattomuudesta seuraa aina ikävyyksiä. "Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta." (1 Sam. 15: 23)

"Jeesus vastasi ja sanoi heille; 'Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.'"( Matt. 22:29) Kirjoitukset, joihin Jeesus viittasi, ovat meidän tuntemamme Vanha testamentti. Se oli Jeesuksen Raamattu. Johtuvatko aikamme monet eksymiset pois Jumalan tahdosta siitä, että emme tunne Vanhaa testamenttia?

Vihollinen tuntee Kirjoitukset ja uskoo ne mutta ei noudata niitä. "Onko Jumala todella sanonut" tai onko hän todella juuri sitä tarkoittanut? Voimme uskoa, että minkä Jumala on sanonut, sen hän on myös tarkoittanut.

Jumala johdattaa myös elämän olosuhteiden ja tilanteiden kautta. Sain uskovilta vanhemmiltani neuvon pyytää Jumalaa sulkemaan tiet, joita ei minun pidä kulkea ja vastaavasti avaamaan oikeat ovet. Tämä on toiminut ja toimii edelleen. Aina ei se ovi, josta mieluimmin olisin mennyt, ollut auki. En ole uskaltanut jättää menemättä ovesta, jonka Jumala on avannut, en silloinkaan, kun se on näyttänyt vastenmieliseltä.

Kun elämässä tulee tilanne, jota en ole itse järjestänyt, on hyvä tietää, että en ole mukavalta näyttäneeltä oman tahdon tiellä vaan Kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksessa. Hänellä on silloin vastuu.

Jumala on antanut meille myös terveen ymmärryksen, jonka käyttö on suotavaa. Se ei koskaan johdata meitä itseämme vanhingoittavaan ja siloin myös Jumalan tahdon vastaiseen. Elämämme tiellä on runsaasti tienhaaroja, joissa meitä houkutellaan poikkeamaan. Yleinen houkutin on sosiaalinen paine: "Kun kaikki muutkin", "se on nykyaikaa", "ei se ole vaarallista".

Jos kovasti haluamme ja suorastaan kärtämme Jumalalta sellaista, mitä hän ei meille ainakaan sillä tavoin ja sillä hetkellä anna, on viisainta jättää Jumala rauhaan.

4 Moos. 22-24 kertoo profeetta Bileamista, joka kysyi Jumalan johdatusta. Vastaus ei kuitenkaan miestä miellyttänyt, joten hän kysyi uudestaan. Jumala antoi Bileamille luvan lähteä oman tahdon tielle. Sillä tiellä saamme itse vastata seurauksista. Joosua kertoo Bileamin saaneen myöhemmin surmansa miekalla midianilaisten joukossa.

Kun rukoilemme Jumalaa johdattamaan meitä, on viisasta asennoitua, että "tapahtukoon sinun tahtosi." Ei Jumala ole - onneksi - minkäänlainen kaikkien toiveittemme toteuttaja. "Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä."

Jos tänään harmittelet sitä, että Jumala ei antanut sinulle pyytämääsi, todennäköisesti vielä kiität siitä, että et sitä saanut. Hänellä oli sinulle jotain parempaa kuin se, mitä pyysit. Jos menit väkisin ovesta, jonka Jumala sulki, koet kerran katkeraa katumusta.