Meillä ihmisillä on määrätyt ajatustapamme. Olemme muovanneet näkemyksemme ja mielipiteemme erilaisista asioista. Ajatustemme muovautumiseen vaikuttavat kasvuympäristömme ja arvomaailmamme lisäksi koulutus. Jos joku tulee suoraan sanomaan, että ajatuksesi on täysin väärä ja nurinkurinen, synnyttää se usein voimakkaan vastareaktion. Joskus asianomainen henkilö on kuitenkin hiljaa. Hän poistuu miettivä ilme kasvoillaan.
Sanotaan että; niin monta kuin on ihmistä, niin on yhtä monta tapaa ajatella ja toimiakin. Ja minusta se on ihan oikein sanottu. Uskon myöskin vahvasti siihen, että yksi osa ajattelustamme ja toiminnastamme syntyy sen myötä, miten meidät on kasvatettu ja mitkä arvot ovat olleet tärkeimpinä perheessä, kotonamme. Itse ainakin huomaan usein peilaavani asioita sen mukaan, miten minun lapsuuden kodissani elettiin, toimittiin, ajateltiin ja mitä arvoja kunnioitettiin. Sitä on sitten aikuisena jo ollessamme aika vaikeaa saada toisten mielipiteiden kautta muuttumaan, mitä pidämme oikeana ja sopivana.. Vai mitäpä tuumaat ystäväiseni?
Miten Jumala tahtoo meidän ajattelevan, mikä on Hänelle otollista, se selviää ainoastaan lukemalla ja tutkimalla Jumalan Sanaa. Aktiivinen Sanan äärellä käyminen edesauttaa asiassa, ja se, mitä Jumala on avannut toisille, avartaa ja auttaa meitä omassa muutos prosessissamme ja sanan mukaisten valintojen tekemisessä. Kaikki tulee koetella, arvioida Jumalan Sanalla.
Jos emme lue/tutki/kuuntele Jumalan Sanaa, niin kovimpa jää silloin hämärän peittoon se mikä on Isän tahto meitä itseämme ja yleensäkin ihmisiä ja asioita kohtaan. Me vain saatamme päätellä, mikä on Jumalan tahtoa ja mikä ihmisen tahtoa, mutta selvyyden siitä saa vain ja ainoastaan suostumalla ja haluamalla alkaan; tutkimaan Raamattua, Jumalan Sanaa ja sen mukaan rukoilemaan, jotta Herra antaisi meille ymmärrystä miten ajatella ja ymmärtää siellä olevat asiat. Pyhä Henki avaa uskovalle Sanaa, mutta jos ei vielä ole Jeesuksen oma, niin Jumala saattaa antaa luettavaksi paikkoja joissa puhutaan Jeesuksen työstä ihmiskunnan puolesta, tms..Meitä Herran omia rohkaistaan ja kehotetaan viipymään Sanaa lukien ja yhä vain useammin, yhä vain enemmän tutkimaan Jumalan Sanaa, siis viipymään: Raamatun äärellä ja mielellään keskittyen lukemaansa, eikä vain hätäisesti lukasemaan, jotta velvollisuus lukea Sanaa olisi täytetty sille päivälle.
Nythän on kuin muotia, ettei mitään enään kannata koetella, vaan kaikki niellään. Eikös näin? Mutta Raamattu, niin kuin kaikki muukin tulee aina kuitenkin koetella ja millä sen koettelemme jos olemme epäuskoisia, tai vastustamme sitä mitä ymmärrämme, tai mistä Isä puhuu sydämellemme, mutta mihin emme kuitenkaan tahdo suostua, siis alistumaan Jumalan Sanan alle? Me voimme koetella sen rukouksella ja myöskin lukemalla lisää Jumalan Sanaa. Tietenkin voimme kuunnella Raamattutunteja, mutta siinä on aina taustalla se vaara, että puhuja onkin mennari, liberaaliteologian, tms kannattaja ja silloin hän opettaa Raamattuakin väärin. Pikkusen oikeaa ja paljon väärää on silloin sellaisessa opetuksessa ja harjaantumaton Sanan kuuntelija/lukija nielee helposti kaiken, koska se miellyttää lihaa.
Koskaan muutos ei tapahdu ilman meidän suostumustamme. Päätämme itse, miten pitkälle Jumalan armo saa meissä mennä ja muuttaa Kristuksen kaltaisuuteen. Olen usein käyttänyt esimerkkiä vaakakupeista, jotka ovat käsissämme. Toisessa on Jumala ja Jeesuksen sovitustyö kohdallamme. Toisessa ovat meidän asenteemme ja arvomme, se, miten meitä on kohdeltu ja kuinka olemme kaikeen reagoineet.
Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitkä asiat saavat korkeimman sijan ja suurimman arvostuksen elämässämme. Mitä eniten arvostamme ja rakastamme näkyvät tekoina. Millaisia Kristuksen kirjeitä olemme, riippuu siitä, kuinka olemme valinneet ja minkä mukaan elämäsämme ojennumme.
Jumala ei runno pakolla mitään päähämme, ajatteluumme, tai pakota meitä kuin tanssimaan oman pillinsä mukaan, ei! Vaan hän kutsuu, houkuttelee kauniisti ja hellästi, kärsivällisesti ja armollisesti ja toivoo, sekä odottaa että me myöskin suostuisimme tahtoonsa alistumaan. Me itse päätämme miten toimimme, tai olemme toimimatta, uskomatta..Valinta on ja jää ainas loppukädessä meille itsellemme. Eihän Isä halua vaatias meitä siihen, mihin itse emem halua suostua. Mutta koska hän tietää mikä meille itsekullekin on parhaaksi, niin hän rakkaudessaan kutsuu meitä Poikansa Jeesuksen kautta ja Pyhän Henkensäkin kautta suostumaan ja etsimään tahtoaan, sekä; pyrkiä elämään sen mukaan kuin Raamatun Sanakin meitä ohjaa ja opettaa. Me valitsemme ja päätämme, mitä ja ketä seuraamme, uskomme, tottelemme ja ..
Jos me todella haluamme seurata Jeesusta, Pelastajaamme ja totella Jumalan Sanaa, Isän Tahtoa kohdallamme, niin silloin on hyvä aina aika ajoin tehdä invertaariota elämämme mieltymiksistä, ja miten elämme, ajattelemme, toimimme, uskommekin ja mikä on meille sitä kaikkein tärkeintä elämässämme? Olemmeko mieltyneet rakastamaan lihaamme, maailmaa, tavaraa, helppoa elämää, tms..? Vai suostummeko sittenkin: vaikka kärsimään, kunhan vain saamme olla Jeesuksen seuraajina ja totella Raamatun Sanaa sen mukaan kuin me sen ymmärrämme. Ei Jumala vaadi suuria,mahdottomia, ei! Vaan vain nöyrää mieltä, sekä halua totella Tahtoaan ja Sanaansa, sekä pysyä päivittäin siellä verisen ristin juurella ollen rukouksessa ja anomisessakin!
Jeesus uhrasi itsensä kyselemättä omaa tahtoaan, tai unelmiaan. Hän ei paennut, vaikka olisi voinut, vaan hankki täydellisen voiton, valmistaen sen tien, jota kulkiessa mekin voimme saada voiton ja vaeltaa Jumalan tahdossa arjen keskellä. Hän meissä, kirkkauden toivo!
