LAKI JA ARMO

[rita4]

Heimo Nuutinen

Jos käsittäisimme oikein lain ja armon merkityksen ja niiden eron, säästyisimme paljolta ahdistukselta ja tuskalta elämämme aikana.

Ikävä kyllä laki ja armo eivät aina tasapainotu kaikkien elämässä, se tapahtuu ehkä vuosien taistelun jälkeen.

"Jumala tahtoo tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme opettaen jokaista ihmistä ja neuvoen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa." (Kol. 1:27-28)

Kiitän Jumalaa, että ei tarvitse lajitella uskovaisia heikompiin ja vahvempiin. On vain yhdenlaisia uskovaisia. Jokainen asetetaan esiin täydellisenä Kristuksessa. Tarkoitan täydellisellä kelvollista taivaaseen. Jokaisella meillä on tietysti heikkoutta joillakin elämän alueilla. Toisilla heikkous voi olla näkyvämpää, toislla näkymättömämpää. Sitä kuitenkin riittää meillä kaikilla. Olemme joka tapauksessa samalla lähtöviivalla taivaaseen pääsyyn nähden.

Jos olemme uskossa, olemme sataprosenttisesti uskossa tai emme ollenkaan. Pelastus on näin mustavalkoinen. Persoonallisuutemme, vajavuutemme ja muut asiat vaikuttavat tietysti matkan varrella ajallisiin palvelutehtäviin, mutta eivät pelastettuna olemiseemme, jos säilytämme uskon. Tästä tulee se ilo, josta Jeesus sanoi: "Älkää siitä iloitko, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat elämän kirjassa."

Kallis armahtaja

[rita4]

Tuosta otsikosta nousi ajatuksia, joita on pyörinyt useinkin mielessäni meistä Herran omista ja varsinkin heistä, meistä, joilla on halu kohdata synnissä elävä ihminen ja kertoa heille evankeliumin ilosanomaa. Kuinka sen teemme ja onnistummeko vakuuttamaan vaikkapa nyt alkoholin orjan siitä, että: hän voi vapautua siitä orjuudestaan ja päästä vapauteen kun ottaa vastaan elämäänsä sekä sydämeensäkin; Herran Jeesuksen Kristuksen.

Kuinka usein tilanteet pilataan liialla innolla ja liialla ehdottomuudella, lakihenkisyydellä, jossa ei armoa näy, eikä kuulu, vaan pelkkää vaatimusta ja sääntöjä, pakkoa, jne..Kuinka monta etsivää ja kaipaavaa sydäntä on kovetettu ja kuin samalla estetty mahdollisuus oppia tuntemaan henkilökohtaisestikin Herra Jeesus? Uskallan sanoa että aivan liian monia..Koska lähestyminen sitä kurjaa ja sontaspyttyä, kiroilevaa jne.. kohtaan, on tyyyliin; "Täältä pesee ja katso nyt miten hyvä ja hurskas, puhdas minä olen. Ja minä tuon sinullekin sanomaa Jeesuksesta, että sinustakin voisi tulla näin erinomainen ja hyvä tyyppi ja puhdas, kuin minä olen, Herran edessä!"

En nyt heittele sanoja tuuleen, luullen vain jotain, vaan todellakin ja valitettavasti olen törmännyt näihin, jotka koittavat kuin päteä, kun kohtaavat uskosta osattoman ja laitapuolen kulkijan. Juuri nämä alkoholistit on tänään erikoisesti mielessäni ja itse kun tänään sain/saimme vieraaksi erään tällaisen alkoholistin, niin kyselin hiljaa Herralta, mitä voisin hänelle sanoa; taivaasta.

Mutta kun jälleen kuuntelin tuota miestä, niin ... jälleen hän toi esille sitä sydämen tuskaa, kun hänet on kuin merkitty mieheksi, joka vain tekee pahojaan ja mieheksi josta ei ole mihinkään, ei ole ihmisasrvoa, eikä ihmiset ota häntä edes kotiinsakaan, jne..Hän oli katkera ja surullinen ja epätoivoinenkin, jota teki pahaa kuunnella ja katsella häntä, kun näin sen tuskan sisällään ja kuin halun muutokseen.

Myönnän rehellisesti, että kun näin hänet pihassamme niin aattelin käydä vetämässä ulko-oven säppiin, mutta en sitten kuitenkaan sitä tehnyt ja kun hän tuli sisälle, niin heti tuumas;"Oisko sulla r kahvia matkamiehelle?" Ja minähän keitin ja pidimme hänet vieraanamme, kuin kenet tahansa, koska tällä kertaa hän ei ollut pahasti humalassa. Nooh.. olihan kiroamista ja välillä lipsahti sopimattomiinkin juttuihin, mutta aina hän ne heti lopetti, kun tietää meidät uskoviksi. Ja on miehelleni tuttu..niin mieheni osasi ja osaa jututtaa hänet paremmin juuri siksi, kun ovat niin tuttuja.

Jäin lähtönsä jälkeen miettiin asennoitumistani ja käytöstäni näitä laitapuolen kulkijoita kohtaan, kun minulla on ollut siinä hiukka ongelmaakin, koska isäni oli alkoholisti ja se jätti jälkensä..Mutta Herran oman minun on pyrittävä nollaan lapsuuteni muistot ja katsomaan yksin Jeesukseen ja ristille. Helppoako? No ei aina. Mutta siihen pyrin ja haluan ainakin.. Ja Herra antaa selvästikin siihen voimaansakin.

Niin kuin sitten puhuimme miehenikin kanssa niin siinä sitä tarvitaan armollisuutta ja kärsivällisyyttäkin, kykyä luovia ja olla kaikken aina puuttumatta, kun kohtaan näitä viinan orjia. Sillä niin kuin kemin jokke sanoo puheessaan, kun hän itse oli aikoinaan näitä viinan orjia, niin hän tunnustaa ettei vaan kertakaikkiaan voinut vastustaa viinan houkutusta, koska hän oli saatanan orjana ja oli vaan pakko juoda, vaikka ei olisi halunnutkaan. Ja näin olen kuullut monilta... että sitä on vain kuin pakko ostaa ja juoda, eikä itse pysty siitä tekemään pesäeroa. Sen pesäeron siihen aineeseen voi tehdä ja antaa ihmiselle vain Yksin: Jeesus Kristus, Jeesus Nasaretilainen!

Mutta saada vietyä tuota evankeliumia noille ihmispoloille, niin siinä tarvitaan rakkautta, kärsivällisyyttä, paljon rukousta, sekä paljon Herran edessä viipymistä. Siinä tarvitaan kykyä kuin olla aina kuulematta jotain, eikä heti siihen olla puuttumassa, moittimasa, tms. Kykyä kestää niitä vääriäkin asioita hänen elämässään, koska kukaan ei muutu kertalaakista erilaiseksi, vaan se on usein hyvin pitkäkin prosessi. Ja riippuu hyvin paljon tuon ihmispoloisen omasta halusta lopettaa juominen, sekä muuttua. Pakolla mikään ei onnistu.

Tarvitaan sitä armollisuutta ja kärsivällisyyttä, eikä niitä tiukkoja vaatimuksia, tai ehdottomuuttakaan.. Näin sen itse ajattelen. Voin toki olla väärässäkin, mutta tästä Herra on kuin puhunut sydämelleni.. Rakastakaa ja antakaa anteeksi, kärsikää, osoittakaa hyvyyttä, jossa näkyy, kuuluu ja voi aistia että se kaikki tulee/lähtee vilpittömästä sydämestä, eikä..