Mitä tarkoitamme kun sanomme että Jeesus on Jumalan Poika?

[rita4]

Per-Olof Malk

Uskontunnustuksessa lausumme: "Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen,Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme"..

Me olemme niin tottuneita näihin sanoihin, että tuskin ajattelemme niiden sisältöä, kun niitä lausumme. Harvoin kai myöskään pohdimme, miltä ne kuulostavat sellaisen ihmisen korvissa, jolle kristinusko on vieras. Ainakin juutalaisille ja muslimeille puhe siitä, että Jumalalla on Poika, on kauhistavaa jumalanpilkkaa. Sekä juutalaiset että muslimit painottavat, että Jumala on yksi. Heistä kuulostaa pimeältä pakanuudelta, jos sanotaan että Kristus on Jumalan Poika. Heille puhe Jumalan Pojasta tuo mieleen vanhat tarustot, joissa kerrotaan jumalien löytäneen maailmasta naisia, joiden kanssa heille syntyi lapsia.

Voiko Jumalaa "havainnollistaa"?

Tästä aiheesta ei ole helppo mitään sanoa, sillä se vie meidät käsittelemään Jumalan salattua olemusta. Sitä ei voi käsitellä inhimillisin sanoin ja ihmisen ymmärryksellä. Jumalahan on Jumala, mikä tarkoittaa, että hän on jotakin aivan muuta kuin ihminen. Hän on vertaansa vailla, hän on ainutlaatuinen. Hänen kuvaamiseensa sanoin tai piirroksin tarvittaisiin toisenlaiset sanat ja piirrokset kuin ne, jotka ovat meille tuttuja tästä näkyvästä maailmasta.

Koska täsmälliset sanat puuttuvat, on Jumalan olemusta yritetty selittää kuvioiden ja vertausten avulla. Kolmio on yksi tapa kuvata Jumalaa. Kolmio on yksi, mutta siinä on kolme kärkeä niin kuin Jumalassa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Toisinaan Jumalaa verrataan puuhun. Sekin on yksi, mutta siinä erottuvat juuret, runko ja oksat. Jotkut vertaavat Jumalaa veteen, joka voi olla nestemäisessä muodossa ja myös jään muodossa ja höyryn muodossa. Sama vesi kolmessa muodossa.

Olen itsekin koettanut joskus havainnollistaa Jumalan olemusta ja hänen suhdettaan Poikaansa ja Pyhään Henkeen tuon tapaisilla kuvilla ja vertauksilla. Mutta ajan mittaan ne ovat käyneet minulle ongelmallisiksi. En enää usko, että kuvilla voidaan kertoa, millainen Jumala on ja millainen hänen suhteensa on Poikaansa ja Pyhään Henkeen.

Varovaiseksi minut tekee myös 1. käsky 2. Moos. 20:4: "Älä tee itsellesi jumalankuvaa"... Käsky varoittaa tekemästä epäjumalankuvia, mutta siinä on myös varoitus elävän Jumalan kuvaamisesta.

Paavali torjuu viisaiksi itseään kehuvat ihmiset, jotka "katoamattoman Jumalan kirkkauden ovat muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevien kuvan kaltaiseksi" (Room. 1:22- 23). Helposti juuri näin käy, kun näkymätöntä - jota kukaan ei ole nähnyt - aletaan kuvata.

Jumala näkyy Jeesuksessa

Jumalan kuvaaminen kolmioksi, puuksi tai vedeksi on epätoivoinen yritys koettaa ymmärtää Jumalaa "suoraan", ilman Jumalan Poikaa Kristusta. Kristittyinä meillä ei ole muuta Jumalaa kuin se Jumala, jonka Kristus ilmoitti. Jumalan ymmärtämisessä olemme täysin riippuvaisia Kristuksesta.

Tunnettu on Jeesuksen sana Filippukselle: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän", Joh 14:9. Hän myös sanoi: "Minä ja Isä olemme yhtä", Joh. 10:30 (vrt. Joh. 17:11, 21-22).

Molemmissa lauseissa Jeesus kutsuu Jumalaa Isäkseen. Koska Jumala on hänen Isänsä, hän itse on Jumalan Poika.

Mutta tässä meidän on oltava tarkkoja, ettemme eksy niin kuin juutalaiset ja muslimit eksyvät. Jeesushan ei ole Jumalan Poika samalla tavalla kuin maailmaan syntyvät lapset ovat vanhempiensa lapsia. Lapsen syntyessä maailmaan syntyy jotakin uutta, syntyy ihminen, jota ei aikaisemmin ole ollut olemassa. Näin ei ollut Jeesus-lapsen kohdalla.

Jeesus on aina ollut

Jeesuksen syntymä Betlehemissä ei tuonut maailmankaikkeuteen mitään, mitä siinä ei jo olisi ollut olemassa. Jeesus oli Jumalan Poika jo ennen kuin hän tuli maailmaan. Jeesus oli Jumalan luona jo ennen maailman perustamista. Kuten profeetta Miikan kirjassa sanotaan: "Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen... sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista."(Miika 5:2.)

Jeesus siis oli jo ennen kuin hän tuli maailmaan. Ajanlaskumme alussa Jumala lähetti hänet tänne. Jeesus itse sanoi juutalaisille:"Ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut" (Joh 8:58).

1. Piet. 1:20 ja 2. Tim 1:9 mukaan Jumalalla oli Poika jo ennen kuin maailma luotiin. Kun Jumala loi maailman, hän teki sen Poikansa kautta. Kun Aabraham syntyi Kaldean Urissa, Jeesus oli Isän luona. Kun Mooses syntyi Egyptissä ja johti Israelia erämaassa, Jeesus oli. Kun Daavid syntyi, Jeesus oli. Kun Miika syntyi ja palveli Herraa, Jumalan Poika oli. Kun Maria ja Joosef syntyivät, Jumalan Poika oli.

Jeesuksen syntymä Betlehemissä neitsyt Mariasta oli se tapa, jolla iankaikkinen Jumalan Poika tuli maailmaan. Paavali kirjoittaa: "Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen" (Gal 4:4).

Jeesus ei saanut alkuansa maailmaan syntyessään niin kuin ihmiset. Hän ei ole Jumalan Poika sen tähden, että hän syntyi neitseestä. Hän syntyi neitseestä koska hän on aina ollut Jumalan Poika.

Mutta Jeesus, joka sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa, puhui Jumalalle ja kutsui häntä Isäkseen, joka on taivaassa. Kaikki tiesivät, ettei Jeesus silloin puhunut itselleen. Kun hän kiitti Jumalaa sanomalla: "Minä ylistän sinua.. (Matt. 11:25). Hän ei ylistänyt itseään vaan hän ylisti Isäänsä. Kun hän Getsemanessa rukoili Jumalaa sanoen: "Isäni, jos mahdollista on niin menköön minulta pois tämä malja" (Matt. 26:42; Luuk. 22:42), hän ei rukoillut apua itseltään vaan hän puhui ahdistuksestaan Isänsä kanssa.