Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu, (Ps. 23:1)
Tämä ihana psalmi on puhutellut minua viime aikoina hyvin paljon. Mieleeni piirtyy kaunis, jylhä vuoristomaisema: Polku johtaa metsien ja ryteikköjen halki ylös vuorille. Polun varrella saamme katsella vihreitä niittyjä ja kukkaketoja, joilla voimme välillä levätä.
Raikas, pulppuava vuoristopuro virtaa alas vuorelta virvoittaen matkaajia. Vuorelta näemme kauas. Hyvä Paimen on luvannut johdattaa meitä. Hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. "Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä." (Ps. 95:7)
Matka jatkuu, ja polku johtaa alas laaksoon. Illan viileys raikastaa päivän helteessä kulkeneita matkaajia. Aurinko laskee, ja ilta pimenee. Meidän olisi löydettävä suojaisa yöpaikka. On jo hämärää, emmekä näe selkeästi polkuakaan. Kaukaa kuuluu villipetojen ärjyntä. Äänet voimistuvat ja lähenevät. "Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!" (Ps. 31:20)
Hakeudumme lähemmäksi Hyvää Paimenta, aina vain lähemmäksi. Hyvä Paimen etsii turvallisen kallion kolon, johon saamme käydä levolle, ja hän vartioi luolan suulla, etteivät villipedot pääse meitä yllättämään. " Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta." (Ps.31:21)
Aamulla saamme jatkaa matkaa levänneinä. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat." (Ps. 100)
Aurinko paistaa, ja luonto on vehreää. Saamme nähdä Luojan kätten töitä ja laulaa kiitosta hänelle. On turvallista kulkea Hyvän Paimenen seurassa.
Levähdyspaikassa Paimen huomaa, että joku puuttuu matkasta. Paimenen on palattava etsimään häntä. Viimein hän löytää eksyneen, joka oli lähtenyt omille teilleen. Hän oli suuressa vaarassa pudota jyrkänteeltä alas syvään rotkoon, mutta onneksi hän oli pudotessaan jäänyt kiinni ohdakkeisiin. Siellä hän huusi Paimenta avukseen ja sai avun.
" Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat."(Ps. 31:3)" Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki."(Ps.51:12) Paimen nosti hänet hartioilleen ja kantoi toisten joukkoon.
Tämän kauniin Daavidin psalmin kautta olen kokenut virvoitusta ja voimaa matkllani. Se on alkanut elää: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Meidän matkallemme on varattuna viheriäisiä niittyjä, virvoittavia vesiä, pimeitä laaksoja. Herran vitsa ja sauva ovat meille lohdutukseksi. Hän on luvannut valmistaa meille pöydän meidän vihollistemme silmien eteen. Hän on luvannut voidella meidän päämme öljyllä ja antaa meille ylitsevuotavaisen ilon. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat meitä koko elämämme ajan, ja saamme aina olla Herramme kanssa.
Joskus kapinoimmekin matkamme varrella, mutta Herran johtama tie on meille sittenkin paras tie, vaikka se joskus veisi kyynelten ja ahdistusten laaksoihin. Sydämemme täyttää suuri kiitollisuus, rauha ja lepo kaiken keskellä, silllä Hyvä Paimen on kanssamme. " Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista."(Ps. 34:20)
Matkamme jatkuu Herramme ja Vapahtajamme seurassa. Hän kutsuu ja etsii yhä kadonneita ja eksyneitä seuraansa. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa (Ps. 34:9)
Tule sinäkin tälle matkalle Hyvän Paimenen seuraan. Hän on Jeesus Kristus, joka kärsi kerran Golgatalla meidän syntiemme tähden, että me saisimme iankaikkisen elämän taivaasssa. Siellä ei ole enää kipua, ei tuskaa eikä kuolemaa. Me saamme olla aina hänen kanssaan.
