Rantasaari Liisa kirjoitti:Jeesus paljastaa, miten inhimillisesti ihminen ajattelee, ja kritisoi toisten tekemisiä, mutta ei mieti omaa ” hirttä”, ja omaa pelastusta. Tällaisen tuomitsemisen Jeesus kieltää. Meissä kaikissa on syntiset taipumukset ja jos inhimillisesti lähdemme tuomitsemaan, mutta emme tee oman pelastuksemme eteen työtä, omat synnit, mistä toisia kritisoimme ja tuomitsemme saavat sijaa elämässämme.
” Sen tähden sinä ihminen, joka tuomitset, et voi millään puolustaa itseäsi, oletpa kuka hyvänsä. Missä toista tuomiset, sinä tuomitset itsesi, koska sinä, joka tuomitset, teet itse samoja tekoja.” Room. 2:1.
Lueskelin siskomme kirjoitusta, koska se kuin osui siihen kohtaan toisten arvostelusta, jopa tuomitsemisesta, mistä eräs veljemme hiljan jutteli kanssamme. On niin kamalan helppoa arvostella negatiivisessa äänen sävyssä toisia uskovia sekä toisia seurakuntia ja sanoa,
"Kun ne eivät ole yhtä kanssamme tai niiden kanssa ei voi tulla toimeen..tms?" 
Miksi moinen sanonta? Olisiko kuitenkin kysymys siitä, kun itse, tai oma seurakunta ei tahdo elää ja toimia Jumalan Sanan mukaan, totuudessa, itselleen, sekä maailmalle kuollen? Vaan halutaan houkutella väkeä semmoisilla asioilla, jotka jo maailmassakin ovat hyväksyttyjä. Kun ollemme käyneet tosi monissa seurakunnissa, niin voisinpa jo melkeinpä sanoa, ettei niitä
enää juurikaan erota maailman tavoista, siis siitä tunnin aikataulusta, joka kiireellä useimmiten vedetään läpi ja sit kotiin elään sitä mukavaa elämää ilman Herraa ja tai Sanaa tutkien, tms...
Musiikilla ja ylistyksellä on iso osa/ arvo näissä seurakunnissa, sekä merkitys heillä, rumpujen päristessä isolla ja siitä saadusta fiiliksestä kuin huumautuen, puhutaan mukavia, aina ei edes juuri mitään hengellistä, saati Raamattua ei edes avata/ lueta, joka on kuin hylätty ja kaikki on sopivaa, sekä mistään ei puhuta, opeteta, joka laittaisi miettiiin
omaa uskonsa tilaa, sydämensä tilaa Herran edessä, tulisi pistoa sydämeen,jne.. Ei, ei niin, ei saa pilata hyvää oloa, tunnetta ikävillä asuioilla..Antakaa medille vain hyviä, mukavia asioita ja helppoa elämää uskovana..Ei välitetä mitä Raamattu ohjaa ja opettaa, sehän on jo vanhanaikaista ei sitä..Pitää olla kivaa ja tunnelmaa..
Silloin on niin helppoa tuomita muita, koska he eivät, nuo; tiukkapipoiset, lakihenkiset välttämättä arvosta sellaista uskon harjoittamista, kuin mistä itse pitää. Puhutaan vapaudesta Herrassa, mutta minkälainen on se vapaus, jota pidetään oikeana ja sopivana uskovalle? Onko se muuttunut lepsuksi ja vain itseään ruokkivaksi? Siltä valitettavasti näyttää..
1. Piet. 2:11-12; 15-24
Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.
-------------------------------------
sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä- niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat. Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.
Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".Emme rakkaat voi, emmekä edes saa tuomita ketään, sillä tuomiovalta on annettu yksin Jeesukselle, ei minulle, eikä sinullekaan, vaikka liha niin mielellään tahtoisi syyttää, tai nollata sen toisen uskon, hänen tapansa elää uskoaan todeksi. Niin kuinka monet
kuin tahtovat nostattaa itsensä, kuin muiden yläpuolelle,
muka paremmaksi..Ja todellisuudessa se epämiellyttävä tyyppi siitä toisesta seurakunnasta elääkin todellisuudessa lähempänä Herraansa, kuin sinä, joka elät arvostelun ja tuomion hengessä, ja haet nautintoja maailmasta, joka kerran katoaa ja silloin paljastuu; Ketkä olivat valmiina, kun Jeesus tuli hakemaan omiaan kotiin. Oletko pelastettujen joukossa sinä päivänä? Älä siis ylpeile,
Jumala vihaa ylpeää sydäntä. Nöyrry ja tee parannus, niin siitä toisesta saattaakin tulla se paras uskonystäväsi ja sitten yhdessä lähdette Karitsan häihin..
Luuk. 15:
17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.Mitäs jos mekin tultais Isän tykö ja tunnustettais, että kaikki meni pieleen; ihastuin ja rakastuin mukavaan ja helppoon uskonelämään, ilman syntisyyteni kokemista, katumista? Anna Isä minulle anteeksi ja Jeesus puhdista minut verelläsi, niin että tästä lähin tahdon kulkea sitä kaitaa elämäntietä kanssasi ja uskon ystävieni kanssa, joka päivä tästä lähin parannusta tehden, sekä arvostaen ja rohkaisten toisia saman tien kulkijoita, pysymään lähellä veristä ristiä. Tahdon nöyrtyä, muuttua, sekä: elää vain Sinulle Herrani Jeesus Kristus, eikä enää itselleni! Kiitos, että autat minua siinä!
Rantasaari Liisa kirjoitti:Apostoli Paavali opettaa. ” Mutta jos me tutkisimme ( tuomitsemme) itseämme, meitä ei tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, se on meille Herran kuritusta, ettei meitä yhdessä maailman kanssa tuomittaisi kadotukseen.” 1. Kor. 11: 31-32.
Uusi elämä alkaa kun lopetamme toistemme tuomitsemisen. Sen sijaan alamme tuomita omia sanojamme ja ajatuksia, sekä tekojamme Jumalan kasvojen edessä, tämä on nöyrtymistä, ja nöyrät saavat armon. Jumalan Sana ja Hänen Pyhä Henkensä paljastaa salaisimmatkin ajatukset ja tekojen motiivit. Ovatko ne puhtaat Jumalan edessä? Huomaamme, ettei meidän tekomme ja sanamme ole puhtaita ja täydellisiä Jumalan edessä. Tarvitsemme Jumalan armoa ja anteeksi antoa, että pelastumme ja pääsemme vapaaksi omista synneistä. Pyhä Henki antaa voiman tehdä parannusta.
Jumalan sana on ase syntiä vastaan. On hyvä elää Jumalan sanan valossa. ” Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa kaikista synneistä.” 1. Joh.1:7.
Sinua Siunaten!
