”Minä olen elämän leipä” – mitä se tarkoittaa?

[rita4]

Jaakko Pirttiaho

Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus paljastaa asioita itsestään ja kutsumuksestaan harvinaisen selkeästi häntä seuranneelle kansalle.

Raamattu kertoo, että suuri joukko ihmisiä seurasi Jeesusta, koska he olivat nähneet Jeesuksen tekemät tunnusteot (Joh. 6:2). Sitten he olivat olleet mukana ennen kokemattomassa tapahtumassa, kun pienen pojan pienet eväät riittivät heille kaikille. Puhuttiin tuhansista ihmisistä. Kansa oli niin innostunutta ja haltioitunutta, että Jeesusta pidettiin Vanha testamentin ennustamana profeettana (6:14).

Sitten tapahtuu jotain, jonka seurauksena Jeesus torjuttiin ja monet hänen opetuslapsistaan jättivät hänet (6:66).Mitä tapahtui?

Jeesus ilmaisi kansalle olevansa aivan jotain muuta kuin viihdyttävä ihmeidentekijä tai innoittava profeetta. Hän vertasi itseään siihen mannaan, jolla Jumala ruokki Israelin kansan erämaavaelluksen aikana. Manna tuli yksin Jumalalta ja se piti kansan elossa. Jeesus sanoi tulevansa Jumalan luota ja olevansa leipä, jonka syöjä saa elää, tai paremminkin saa elämän

Sitten Jeesus vertasi itseään Mooseksen nostamaan vaskikäärmeeseen ja sanoi, että ”jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä” (6:40).

Huomaatko, mitä hän haluaa sanoa? Mooses nosti vaskikäärmeen esille ja jokainen kuolettavan käärmeenpureman saanut israelilainen sai elää katsoessaan käärmeeseen. Jeesus teki itsensä kuulijoilleen yhtä tärkeäksi kuin tuo vaskikäärme oli ollut. Hän ei suostunut tulemaan kansan uskonnollisuuden (lakiuskonnon) lisämausteeksi, vaan hän halusi repiä sen alas ja tulla ainoaksi pelastustieksi.

Sitten lopuksi Jeesus puhui Hänen syömisestään. Tämä kielikuva oli varmasti hämmentävä ja vaikea. Mutta huomaa, että vieläkin vaikeampaa kuulijoille oli sen viesti: Mitään elämää ei ole ilman Jeesusta. Jumalan yhteydessä voi elää vain Jeesuksen kautta (6:57).

Kuulijoille nämä Jeesuksen sanat olivat äärimmäisen kovia. Sanoma oli tekojen uskonnossa eläneille liian radikaali ja yksinkertainen. Nyt täytyi laittaa kaikki ”yhden kortin varaan”: Piti ainoastaan tulla Jeesuksen luokse (6:35), katsoa vain Häneen (6:40) ja elää vain Hänen kauttaan (6:57). Muutoin ei ollut iankaikkista elämää.

Tätä samaa Jeesus haluaa sanoa myös meille tänään. Hän haluaa, että katsomme Häneen syntiemme ja heikkouksiemme painamina. Se riittää. Hän haluaa olla leipämme ja ravintomme hengellisessä puutteessamme. Hän riittää. Ja ennen kaikkea: Hän haluaa olla meidän elämämme. Silloin Jeesus ei tule kuin varmistukseksi omien tekojemme ja uskonnollisuutemme päälle vaan me elämme Hänen kauttaan ja Hänessä.

Tänäänkin meillä on suuri vaara loukkaantua Häneen ja jättää Hänet. Ei ole helppoa luovuttaa koko elämäänsä ja jumalasuhdettaan Jeesuksen varaan. Se saattaa tuntua liian helpolta ja jopa nöyryyttävältä. Se loukkaa meidän itseriittoisuuttamme ja omavoimaisuuttamme.

Jeesuksen edellä esitettyjen sanojen johdosta monet opetuslapset totesivat, että Jeesuksen puhe oli liian kovaa ja että sitä oli vaikea kuunnella (6:60). Raamattu kertookin ison osan opetuslasten joukosta jättäneen Hänet.

2000 vuotta ei ole muuttanut mitään tässä suhteessa. Hänen sanansa tuntuvat edelleen yhtä kovalta puheelta ja ihmismielelle käsittämättömiltä.

Jeesus ei tinkinyt sanomastaan yhtään: ”Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä” (6:63). Hän vastasi opetuslasten kritiikkiin kysymällä: Entä jos he näkisivät Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen (6:62)? Silloin olisi ollut helppo uskoa.

Mekin tarvitsemme sisäistä näkökykyä, jotta ymmärtäisimme Kristuksemme olevan enemmän kuin kaikki hengelliset tarpeemme. Ettemme taistelisi vastaan vaan osaisimme levätä Hänessä. Tätä Paavalikin rukoili seurakuntien puolesta: ”...valaisisi teidän sydämenne silmät...” (Ef. 1:18)