USKOVA KUIN KYNTTILÄ

[rita4]

Arja Haapaniemi

Olin aamuyön tunteina valveilla ja tunsin itseni merkillisen virkeäksi, vaikka olin flunssainen. Silloin Jumala alkoi puhua sydämelleni pitäen pienen raamattutunnin kynttilän valossa.

Näin loistavan valkoisen kynttilän edessäni, ja jäin ihmetellen kuuntelemaan Pyhän Hengen puhetta, joka vain jatkui sisimmässäni.

Loiste sydämessä

Loiste uskovan sydämessä on kuin kynttilän valo. Se loistaa, koska Jeesus on saanut tehdä asuntonsa sinne. Tuo rauhaisa loiste on sydämen rauhaa Kristuksessa Jeesuksessa. Valkoinen kynttilä kuvaa puhtautta, kun hän on saanut puhdistaa verellään ihmissydämen, ja loiste Pyhän Hengen antamaa valoa, joka näkyy kaikkialla, missä uskova liikkuu. Se näkyy, vaikka emme sitä itse tiedostaisikaan.

Tuo valo on ihmisen sisimmässä, ja se liikkuu mukana, minne hän meneekin. Se ei voi jäädä kotiin, kun hän menee ulos, vaan seuraa mukana. Kynttiläkään ei voi olla erillään valosta, liekistä.

Liekki voi joskus ilostua niin, että se nousee korkealle lepattamaan. Samoin uskova, kun hän saa olla Pyhän Hengen läsnäolossa, ylistää iloiten Herraansa ja Pelastajaansa.

Häiriintynyt liekki

Joskus liekki voi häiriintyä, ja se alkaa lepattaa rauhattomasti edestakaisin, ylös ja alas. Sen saa aikaan ilmavirta, joka oli tullut häiritsemään sen rauhaa. Joku ehkä käveli liian läheltä.

Mitä suurempi häiriötekijä, sitä enemmän liekki lepattaa. Se yrittää pysyä valmiustilassa, ettei se sammuisi.

Uskovankin sisimmässä syntyy levoton olotila, kun hän huomaa sielunvihollisen häirintää tai satelevia nuolia. Alkaa taistelu, ja kun häiriö on poissa, sydän rauhoittuu ja tasaantuu.

Ylpeyden musta savu

Liekki voi joskus venyä korkeaksi ja liekehtiä siellä melkein savuten. Se tupruttaa mustaa savua viivana korkeuteen. Uskova voi langeta liian sädehtivän liekin loisteessa itseriittoisuuteen ja ylpeyteen. Silloin se nostaa päätään ja alkaa liekehtiä ylös:" Katsokaa minua!"

Ylpeyden musta savu nousee. Herra huomaa sen, ottaa pihdit ja sakset ja leikkaa liian pitkäksi käyneen sydämen langan lyhyemmäksi. Mikä tuo nöyryyttävä tilanne sitten onkaan, uskova huomaa tilansa ja nöyrtyy muistamaan, että meillä ei ole mitään, mitä emme olisi Herralta saaneet.

Leikkaaminen tasoittaa taas Pyhän Hengen liekin loistamaan Herran valoa, ei oman itsemme käryä tai savua. Siksi Jumalan on vähän väliä otettava sakset käteensä, kun alkaa savuttaa.

Puoleensavetävä loiste

Kun liekki pysyy tasaisen lepattavana ja rauhallisena, kutsuvana, se vetää puoleensa muitakin. Palavalla kynttilällä voi sytyttää toisiakin, ympärillä ilman valoa olevia kynttilöitä.

Toisia voi sytyttää kahdellakin eri tavalla. Voi ottaa palavan kynttilän käteensä ja laittaa sen sivuasentoon palamattoman luo, niin että liekki koskettaa toisen sydäntä, ja liekki tarttuu. Samoin uskovan on nöyrryttävä olemaan pienellä paikalla auttaen toista saamaan sitä valoa, jota hän on jo itse saanut.

On mentävä toisten luo valonsa kanssa nöyrästi tarjoten sitä heille. Jumala voi myös lähettää vielä valoa vailla olevan ihmisen tuon valoisan kynttilän luo. Tämä anovalla paikalla oleva kynttilä taipuu hiljaa, kaipaavana, valoa kantavan puoleen itsekin syttyen siitä valosta, jota oli tarjolla, otettavissa.

Rakkauden lämpöä

Herra tahtoo, että olisimme täynnä Jumalan rakkauden lämpöä ja valoa tässä pimenevässä maailmassa, että ilman valoa olevat voisivat tulla valoa kantavan luo. Sillä sen, mitä meillä on, olemme itsekin Herralta saaneet.

Hän haluaa antaa meille yltäkylläisesti armoaan ja rakkauttaan ja läsnäoloaan, että yltäkylläisyydestämme voisimme jakaa Herralta saamaamme toisillekin, ja ne, joilla vielä vähän on tuota liekkiä, saisivat uuden roihun, " sillä suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta." ( Jes. 42:3)

Hän haluaa, että kaikki hänen kynttilänsä olisivat esillä näyttämässä valoa Kristuksen ristille, ja sitä kautta hänen iankaikkiseeen kirkkauteensa, jossa ei ole vaihteen varjoa.

Niin Jeesus sanoi heille: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus."