Juhani Karvinen
Jumala on henki, ja hänen suurin vastustajansa on myös henki. Raamattu käyttää siitä useita eri nimityksiä, jotka kuvaavat tämän persoonan luonnetta ja toimintatapoja. Hebrean kielessä sitä tavallisesti kutsutaan nimellä Satan, Saatana, joka alun perin tarkoittaa vastustajaa. Oikeuskielessä sana tarkoittaa tuomioistuimen syyttäjää.
Vastaava kreikkalainen sana on Diabolos, suomeksi Perkele. Diabolos on henkilö, joka esittää syytöksen tai epäilyksen lähimmäisestään, usein tämän selän takana. Kyse on siis parjaajasta ja panettelijasta. Tätä Jumalan vastustajaa kutsutaan myös vanhaksi käärmeeksi ja lohikäärmeeksi ( Ilm. 20:2)
Lohikäärme tarkoittaa hebrean kielessä pitkänomaista vaarallista eläintä, kuten esimerkiksi krokotiiliä. Tämä nimitys kuvaa käärmemäistä kavaluutta ja älyä (Matt. 10:16) sekä voimaa ja jumaluutta (Job. 41:15-25). Tämän persoonallisen Pahan muita raamatullisia nimiä ovat muiden muassa valehtelija, murhaaja, tämän maailman ruhtinas, ilmavallan hallitsija.
Pahan synty
Sielunvihollisen eli persoonallisen Pahan synty kätkeytyy historian hämärään. On kuitenkin varmaa, ettei se ollut alun perin pahaksi luotu, joten kysymys on langenneesta hengestä. Raamatussa on neljä syntiinlankeemuskertomusta, jotka ovat kaikki pääpiirteissään yhtäpitäviä. Vaikkei mikään niistä puhukaan absoluuttisen, persoonallisen Pahan synnystä, voidaan suurella varmuudella olettaa alkulankeemuksenkin tapahtuneen samojen päälinjojen mukaisesti.
Mainitut neljä lankeemusta ovat Aadamin ja Eevan lankeemus, Baabelin ja Tyyron ruhtinaiden lankeemukset - kyse on mainittujen valtakuntien enkeliruhtinaista (Jes. 14 ja Hes. 28) - ja pakanain luopumus (Room. 1:21-23).
Lankeaminen tapahtui kaikissa tapauksissa samasta syystä, halusta olla Jumala. Vaikuttimena ovat olleet ylpeys ja vallanhimo. Koska ensimmäinen synti on tehty henkien maailmassa, on lankeemuskin tapahtunut hengen alueella.
Tämän maailman jumala
Sielunvihollista kutsutaan tämän maailman jumalaksi ( 2 Kor. 4:4). Tässä suhteellisessa mielessä se onkin saavuttanut "jumaluuden" ja suuren vallan. On kuitenkin muistettava, ettei paholainen ole kaikkivaltias, absoluuttinen Jumala, vaikka se yrittääkin esiintyä sellaisena. Näin ollen se ei ole siis kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä, iankaikkinen eikä kaikkivoipa, sillä kaikki nämä absoluutiset ominaisuudet ovat yksin Jumalan ominaisuuksia.
