Jouko Laaksonen
"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef. 4:32)
Vanhemmat ihmiset muistavat ajan, jolloin anteeksipyytäminen oli vielä kunniassa ja arkipäivän todellisuutta kodeissa. Jos sisarukset riitelivät keskenään tai oli tehty jotakin sopimatonta vanhempia vastaan, pyydettin ja saatiin anteeksi.
Riidat tulivat sovituiksi, elämä jatkui entistä seesteisempänä ja anteeksi pyytäminen ja antaminen paransivat ilmapiiriä ja lähensivät osapuolia toisiinsa. Tämän tulisi olla todellisuutta myös tänään, varsinkin uskovissa kodeissa.
Raamattu kehottaa: "Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakin on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin." (Kol. 3:13)
Ei tarvitse olla kovinkaan paljon moitetta toista vastaan, kun se jo alkaa tehdä myyräntyötä sisimmässä. Kateus saa helposti aikaan kaunaa välillemme.
Pian tunnemme tulleemme kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti lähimmästemme tai jopa Jumalan puolelta, ja katkeruus pesiytyy sydämeemme tuhoisin seurauksin.
Paras ja ainoa lääke on anteeksiantamus. Annetaan anteeksi oikealle ja vasemmalle, vaikka sitä ei pyydettäisikään. Pyydetään myös anteeksi, jos koemme tarvetta. Saatamme sanoa tai tehdä sellaista, josta toinen pahoittaa mielensä, ja se taakoittaa molempia. Elämä on kovaa muutenkin, anteeksiantamattomat asiat tekevät sen vielä raskaammaksi.
Anteeksiantamaton mieli saattaa aiheuttaa senkin, että rukouksemme eivät aina tule kuulluiksi (Mark.11:25). Raamattu on myös nähnyt hyväksi kytkeä yhteen ihmisten keskinäisen anteeksiantamisen ja Jumalan ja ihmisten välisen anteeksiantamisen. Jumala on rakkaudessaan antanut meille kaiken anteeksi, ja hän velvoittaa meitäkin antamaan toisillemme anteeksi.
Kärsitään toinen toisiamme, ollaan hyväsydämisiä ja ystävällisiä toisiamme kohtaan ja annetaan anteeksi. Näin Jumalakin on kuulolla kaiken aikaa, antaa meille anteeksi ja laskee rauhansa anteeksi antavaan ja pyytävään sydämeen.
Lähde; Ristin Kansa lehti nro 3/2022
