Viekö tie ristiltä eteenpäin...?

[rita4]

Pauli Koskinen

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää"(Jes. 30:21). Eräs ystäväni opasti minua: - Hienoa, että sinulle on kirkastunut tämä taivastie, mutta älä jää paikoillesi, vaan sinulle on varattuna enemmän. Älä jää sinne ristin juurelle, vaan etsi voimaa elämääsi. Risti on kuoleman paikka. Meidän tulee tavoitella voimaa eikä jäädä heikkouden valtaan. Kristuksen pelastustyö oli mahtava, mutta sinun pitää... mennä eteenpäin. -

Olin todella hämmentynyt koska minulle oli opetettu, että Kristuksessa on kätkettynä kaikki, mitä ihminen tarvitsee elämiseen ja jumalisuuteen. Mieleeni juolahti raamatunkohta, josta tuli uskonelämäni ja -vaellukseni eräs johtoajatus: "Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2.Kor.13:4-5).

Ymmärsin, että nämä houkutukset olivat minulle ikään kuin koettelemukseksi. Halusinko miellyttää ihmisiä vai haluaisinko palvella Kristusta? (Gal.1:10) Jokainenhan haluaa nykyaikana olla voimakas ja mahtava sekä olla ihmisten suosiossa. Kuka haluaa olla halveksittu, heikko ja syrjitty? Olemme kaikki, kuten Paavali kirjoittaa (Gal.2:15), "luonnostamme juutalaisia", en tarkoita tätä syntyperältämme vaan uskonnoltamme: haluamme itse tekemällä tulla paremmiksi kristityiksi eli ryhtyä suorittamaan lakia tavalla tai toisella.

"Sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan". Jos kuulemme äänen takaamme, meidän on käännyttävä ympäri kuullaksemme puhuttelijaa. Olemme siis menneet ohi Hänestä, joka haluaa meitä puhutella: "Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne" (Sananl.1:23). On todella nöyryyttävää joutua nuhdeltavaksi, minkä tähden monella ihmisellä on suuri houkutus olla kääntymättä ja jatkaa itse valitsemallaan tiellä.

"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?" (Gal.5:4-7).

Kuinka joudumme pois Kristuksesta? Siihen ei tarvita muuta kuin oman lihallisen mielen johdatus täydentämään omilla suorituksillamme Kristuksen ristillä meille ansaitsemaa pelastusta. Saatamme tuolloin näyttää muiden ihmisten silmissä mahtavilta ja jopa pyhiltä, mutta Jumala Kaikkivaltiaana näkee ihmisen sydämeen ja tietää asian todellisen tilan. Ihmisparka on hylännyt Jumalan armon ja joutunut pois Kristuksesta. Houkutus ei tule Hänestä, joka on kutsunut meidät pelastukseen, vaan Hän kutsuu eksynyttä lammastaan takaisin niin kuin Jeesus paimenvertauksessaan sanoo.

Vaistomaisesti siis yritämme noudattaa Jumalan lakia tullaksemme Jumalalle kelvollisiksi eli vanhurskaiksi. Paavali puhuu kuitenkin laista kuoleman lakina. Kiusallista on, että ellemme pysty täyttämään lakia viimeistä piirtoa myöten, olemme lain rikkojia ja Jumalan tuomion alaisia. "Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan" (Gal. 4:4-5). Onko Jumalan laki nyt kumottu, eikö se enää ole voimassa? Laki on viimeistä piirtoa myöten voimassa ja sen tarkoitus on ohjata meidät armoistuimen luokse.

"Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal. 2:19-20). Kun Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen Sanansa kautta, ihminen joutuu myöntämään oman syyllisyytensä lain rikkojana eli kuolemaan omille kyvyilleen ja yrityksilleen tulla taivaskelpoiseksi. Kun Jumalan armosta joudumme tähän heikkouden tilaan, saamme elää Hänelle. Oma minä, tuo hirmuhallitsija, on siis Kristuksessa kuollut ja ristiinnaulittu. Meidät pelastavan uskon alkuperä ei ole meistä, vaan Jumalan Pojan uskoa. Näin ehdottoman täydellinen on Jumalan pelastustyö.

Saatamme nyt helposti sanoa ettei meissä enää ole syntiä. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä" (1.Joh.1:8 ). Oppi synnittömyydestä johtaa pois totuudesta eli Kristuksesta. "Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi" (Gal. 2:17). Monelle kristitylle on vaikea paikka myöntää läheistensä keskellä olevansa syntinen kaikkine puutteineen ja vikoineen. Mieluimmin haluaisimme esittää parempaa mitä olemme ja "luonnollisen" (lihallisen) ihmisemme puolesta pyrkiä tulemaan pyhemmiksi omilla teoillamme. Tämän takia Jumalan laki tulee väliin ja osoittaa meille Pyhän Hengen johdossa synnin kauhistavuuden ja kuinka se riippuu meissä edelleen kiinni. Vain tätä kautta kirkastuu, mitä Jumalan armo todella merkitsee.

Jos haluamme olla totuudelle kuuliaisia, joudumme tunnustamaan Roomalaiskirjeen tavoin: "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu" (8:6-11).

Saamme siis elää täällä lihassa Jumalan Pojan uskossa. Täällä elämme uskossa, mutta kerran perillä saamme elää näkemisessä. Olkoon meille kaikille elämä Kristus ja saakoon Hän lahjoittaa meille kaiken, mitä tarvitsemme elämiseen ja jumalisuuteen Hänen tuntemisensa kautta. "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:1-2).

[rita4]

"Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää"(Jes. 30:21). Eräs ystäväni opasti minua: - Hienoa, että sinulle on kirkastunut tämä taivastie, mutta älä jää paikoillesi, vaan sinulle on varattuna enemmän. Älä jää sinne ristin juurelle, vaan etsi voimaa elämääsi. Risti on kuoleman paikka. Meidän tulee tavoitella voimaa eikä jäädä heikkouden valtaan. Kristuksen pelastustyö oli mahtava, mutta sinun pitää... mennä eteenpäin. -

Olin todella hämmentynyt koska minulle oli opetettu, että Kristuksessa on kätkettynä kaikki, mitä ihminen tarvitsee elämiseen ja jumalisuuteen. Mieleeni juolahti raamatunkohta, josta tuli uskonelämäni ja -vaellukseni eräs johtoajatus: "Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" (2.Kor.13:4-5).

Ymmärsin, että nämä houkutukset olivat minulle ikään kuin koettelemukseksi. Halusinko miellyttää ihmisiä vai haluaisinko palvella Kristusta? (Gal.1:10) Jokainenhan haluaa nykyaikana olla voimakas ja mahtava sekä olla ihmisten suosiossa. Kuka haluaa olla halveksittu, heikko ja syrjitty? Olemme kaikki, kuten Paavali kirjoittaa (Gal.2:15), "luonnostamme juutalaisia", en tarkoita tätä syntyperältämme vaan uskonnoltamme: haluamme itse tekemällä tulla paremmiksi kristityiksi eli ryhtyä suorittamaan lakia tavalla tai toisella.

Kun mietin ristiä ja kuinka hyvä sekä turvattuakin on viipyä päivitäin ristin juurella rukoillen, odottaen, kuunnella Isän puhetta sydämellemme jne.. Niin miksi ihmeessä meidän sitten muka pitäisi lähteä pois ristin luota, kuin jatkamaan eteenpäin ja samalla kuin hylätä risti? EI niin! Ei todellakaan!

Valitettavan useat uskovat neuvovat lähtemään pois ristin juurelta ja etsimään voimaa, kokemuksia, fiiliksiä, ihmeitä, sekä olla ihmisten silmissä jotakin suurta, mutta.. Se on saatanan juoni ja tahto; Ei Jumalan!

Miten sinä voit sitten enää erottaa; puhuuko sinulle itse Jumala Henkensä kautta, vaiko saatana oman henkensä kautta; jos sinä lähdet pois Jeesuksen ristin, Golgatan ristinsä juurelta? Uskallan sanoa: Et kohta enää tiedä, tiedosta sitä, kuka sinulle puhuu henkeesi, sydämellesi, koska on jopa vaarallista lähteä vaeltamaan eteenpäin ristin juurelta ja kaivata jotain.. vaikkapa uutta voimaa, etsiä rikkauksia tai mitä vain muuta, kuin itse Isämme tahtoa tai Jumalan Sanan totuudessa pysymistä, joka kyllä laittaa sitä tietä (kaitaa tietä) vaeltavan ennemmin tai myöhemmin tajuamaan, ettei voi kulkea oman tahdon, maailman tahdon, tai Jumalan tahdon tiellä yhtäaikaa. On tehtävä valinta. Ja se valinta on nimenomaan se: ketä ja mitä seuraamme? Onko Hän Jeesus Kristus, Poika Jumalan? Vaiko oman lihamme tahto, korvasyyhy opetus, rikkauksienkin hamuaminen, tai ihmeet, uudet opit ja opetukset, mitä vain, mikä ei kuitenkaan pysy Raamatun ilmoitetussa Sanassa.

Älä siis ystävä kallis etsi uutta voimaa, vaan tyydy siihen, minkä saat omistaa ja joka annetaan sinullekin taivaasta, ei ihmisiltä opittuna, saatuna, vaan Herramme Hengen vaikutuksesta ja Isän Jumalamme tahdonkin mukaan sydämellesi annettuna voimana, joka ei horju eikä muutu! Ja se opetus löytyy jokaiselle yksin Raamatun Sanasta, ei mistään muualta. Ei siis kannata lähteä merta edemmäs kalaan, koska siellä merellä saattaa tulla pian haaksirikko, tai mitä vain, kun meri hädässä tyydytkin sellaiseen ajatukseen ja oppiin, joka jopa kieltää Ristin arvon ja tärkeydenkin ja johtaa etsimään sitä omaa voimaa, tai toisten voitelua, mitä vain, joka vie lopulta uskonkin haaksirikkoon ja pois totuudesta, sekä pois ristiltä saatuun todelliseen apuun ja voimaan! Ole tarkkana kuin porkkana, sillä nyt on niin paljon liikkellä oppia ja opetuksia, opettajia, jopa ihan seurakuntiakin, joissa on hylätty Risti ja samalla on hylätty, pidetty tarpeettomana; ristin sanoma ja sen tuoma vapautus.

"...sinä kuulet sen äänen, kun se puhuu sydämellesi ja neuvoo sinua niin ja näin elämään, toimimaan, puhumaankin, tms.. Mutta onko se puhe Jumalan puhetta, Isän ääni sydämellesi, vaiko vieraan jeesuksen puhetta, joka houkuttelee sinua ns helppoon elämään uskovana ja siten lähtemään toisen evankeliumin mukaan elämään uskonelämääsikin?"

Tunnetko oikeastikin Herran Jeesuksen tahdon, sekä äänen? Ehkäpä sinä tunsit tahtonsa ja kuulit äänensäkin, kun Hän ohjasi sinua uskosi alkuaikoina, mutta Nyt.. Niin, nyt olet väsynyt, ehkä pettynytkin kaikkeen, koet, että tarvitset jotain uutta, erilaista, helpompaa elämää uskovana, terveyttäkin kaipaat ja saada nauttia tästä elämästäsi täällä maan päällä, tai mitä vain sellaista, jota et koe saavasi, tai saavuttavasi seuraamaalla Jeesusta niin kuin Raamattu opettaa, tai miten sinua on opetettu... Sinua väsyttää jo kaikki se mitä yritit kovasti noudattaa ja elää niin kuin koit ja ymmärsitkin Herran tahdoksi kohdallasi sekä kaikkien uskovien kohdalla. Niin.. ehkä yritit itse päätellä, toimia, elää, puhua, mitä vain, niin kuin Sinusta tuntui olevan Jumalankin tahto kohdallasi ja väsytit itsesi, paloit ns loppuun ja aloit kaivata helpompaa uskonelämää, vapauksia, ja ettei sitä omaatuntoasikaan enää ole pakko niin tarkkaan edes kuunnella..

Ristin juurella olo alkoi tuntuakin puulta, kuivalta, tympeältä, turhalta..Ja aloit etsiä paikkaa sekä uskovia, joiden seurassa koit vapauden ja ilon, joka syntyi siitä, kun synnistä ei enää puhuttu ja ristinkin sanoma oli kuin häivytetty jonnekin tosi kauas kaikesta ja Jeesus nimi vain jäi enää jäljelle, mutta mikä/kuka/millainen Jeesus? Se oikea, Jumalan Poikako, vaiko se valhe jeesus, joka lupasi kaikkea hyvää ja kivaa sinulle? Aloitko siirtyä pikku askelin tuota kivempaa jeesusta seuraamaan? Koska et enää halunnut nöyrtyä siihen mitä olit jo oppinut, kuullut, lukenutkin Raamatustasi Herran Jeesuksen seuraajan elämän tavaksi, jossa tuntui ja näytti kaikki ilo ja ..kaikki kivakin olevan poissa, kun oli vain kärsimystä, kipua, tuskaa, ehkä hylkäämistäkin, tai mitä vain, joka usein haavoitti sisintäsi ja ajattelit; "Etteihän sellainen elämä edes voi olla rakastavan Jumalankaan tahto omiaan kohtaan?"

Job 36:
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

Tuo Raamatunpaikka nousi sydämelleni. Se puhuu vakavaa kieltään meille Herran omille, joka ainoalle meistä. Minä en voi itseäni siitä sulkea pois, niin kuin et sinäkään rakas kanssamaatkaajani, sillä me olemme kovin alttiita etsimään helpompaa ja mukavempaa tietä, niin ettei kärsimys meitä kohtaisi ja elämämme olisi vain pelkkää ilossa ja riemussa, onnessa elämistä, jossa kipu, sairaus, tuska, ahdinko, ym ovat vain enää kaukainen muisto. Ja kuin unohdamme sen valtavan kärsimyksen minkä Herramme Jeesus Kristus kävi läpi; Meidän tähtemme ja suostui ristinpuulle naulattavaksi; Meidän tähtemme, ja Hän kärsi meidän syntiemme tähden, jotta meilläkin olisi ja On mahdollisuus kerran päästä ylösnousemukseen sekä taivaan kotiinkin asti, kirkkaurteensa, jossa ei enää ole murhetta, tuskaa ei kipua, ei hylkäämistä, ei mitään, mikä satuttaisi meitä enään.

Mutta siihen asti, meidän osamme ovat kaikki ne samat kärsimykset joita Herrammekin kärsi, koska vain niiden kautta; lihamme pitää kuoleman ja joutuman ristiinnaulittavaksi päivittäin, kun pysähdymme rukoukseen sinne ristinsä juurelle sekä: pyytämään syntejämmekin anteeksi Jeesukseltamme, sekä uutta voimaa jaksaa, kestää, selvitä voittajina loppuun asti koko tämä maallinen vaelluksemme täällä ajassa. Meille Ei ole edes luvattu mitään helppoa tietä, vaan ahtaan portin kautta kävimme sisälle taivastielle, joka on ja pysyy loppuun asti kaitana tienä, jossa meitä koetellaan ja olemme Savenvalajan pöydällä jatkuvasti hiottavina, kun kultaa puhdistetaan taivasta varten.

Ilm. 3:
14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'"