ilosanoma.munfoorumi.com

Julkaistu 20.8.2020 13:49
RV

Raamatun kertomukset ja historia osoittavat, että Jumala kykenee kääntämään mitä erilaisimmat tapahtumat oman valtakuntansa parhaaksi. Kun häneen luottamuksensa asettaneet uskovat ovat nousseet pelkojensa ja vallitsevien olosuhteiden yläpuolelle, on sillä aina ollut merkittäviä seurauksia evankeliumin leviämiseksi.

Professori Rodney Stark, joka toimi pitkään sosiologina Washingtonin yliopistossa, kertoo kirjassaan The Rise of Christianity alkuseurakunnan kasvusta Rooman valtakuntaa koetelleiden kulkutautien aikana. Vuosina 165 ja 251 jKr. valtavaa tuhoa tuottaneet epidemiat veivät hautaan miljoonia roomalaisia. Pakanoiden paetessa kauhun vallassa kaupungeista pienet kristittyjen yhteisöt jäivät huolehtimaan heikoista ja sairaista riskeeraten oman terveytensä ja henkensä.

Aleksandrian piispa Dionysios kirjoitti vuonna 260 jKr. kirjeen, jossa hän kiitti lämpimästi paikallisten kristittyjen sankarillisista toimintaa heidän palvellessaan lähimmäisiään. Tämän auttamistyön seurauksena useat heistä menettivät henkensä. Hän totesi: ”Monet kristityistä veljistämme osoittivat itseään säästämättä rajatonta rakkautta ja lojaalisuutta ajatellessaan enemmän toisia kuin itseään.”

Päinvastoin kuin sen aikaiset hellenistiset ja pakanalliset filosofiat, kristinusko näytti tehokkuutensa ja siitä muodostui elävöittävä ja toivoa synnyttävä voima vallitsevan epätoivon keskelle.

Starkin mukaan mainitut epidemiat auttoivat sen aikaisia pieniä kristillisiä yhteisöjä kasvamaan läntisen maailman johtaviksi vaikuttajiksi.

On arvioitu, että vuonna 165 jKr. Rooman valtakunnassa asui vain noin 45 000 kristittyä. Vuonna 251 jKr. heidän määränsä oli kasvanut reilusti yli miljoonaan. Vuonna 350 jKr. kristityt olivat valtakunnassa jo enemmistönä.

Varhaisen seurakunnan toiminta ihmismassoja horjuttaneissa epidemioissa osoittaa, että synkimmilläkin pilvillä on hopeiset reunat. Pieni palveleva kristittyjen yhteisö päätti olla antamatta pelolle valtaa ja käänsi kriisin mahdollisuudeksi.

Yhdysvaltojen entisen presidentin John F. Kennedyn kerrotaan sanoneen: ”Kun sana kriisi kirjoitetaan kiinaksi, niin se koostuu kahdesta merkistä: toinen edustaa vaaraa ja toinen mahdollisuutta.”

Vaikka elämme nyt erilaisessa maailmassa kuin alkuaikojen uskovat ja vaikka meillä ei ole tarvetta ottaa turhia riskejä, meitä kutsutaan kuitenkin ulos mukavuusvyöhykkeiltämme palvelemaan. Turvattomuudesta kärsivät lähimmäisemme etsivät toivoa, ja juuri sitähän edustamamme evankeliumi sisältää. Aikaa ja ikuisuutta varten.

Niilo Närhi
Kirjoittaja on Avainmedia Lähetysjärjestö ry:n toiminnanjohtaja.

Niilo Närhi kirjoitti:
Raamatun kertomukset ja historia osoittavat, että Jumala kykenee kääntämään mitä erilaisimmat tapahtumat oman valtakuntansa parhaaksi. Kun häneen luottamuksensa asettaneet uskovat ovat nousseet pelkojensa ja vallitsevien olosuhteiden yläpuolelle, on sillä aina ollut merkittäviä seurauksia evankeliumin leviämiseksi.

Professori Rodney Stark, joka toimi pitkään sosiologina Washingtonin yliopistossa, kertoo kirjassaan The Rise of Christianity alkuseurakunnan kasvusta Rooman valtakuntaa koetelleiden kulkutautien aikana. Vuosina 165 ja 251 jKr. valtavaa tuhoa tuottaneet epidemiat veivät hautaan miljoonia roomalaisia. Pakanoiden paetessa kauhun vallassa kaupungeista pienet kristittyjen yhteisöt jäivät huolehtimaan heikoista ja sairaista riskeeraten oman terveytensä ja henkensä.

Aleksandrian piispa Dionysios kirjoitti vuonna 260 jKr. kirjeen, jossa hän kiitti lämpimästi paikallisten kristittyjen sankarillisista toimintaa heidän palvellessaan lähimmäisiään. Tämän auttamistyön seurauksena useat heistä menettivät henkensä. Hän totesi: ”Monet kristityistä veljistämme osoittivat itseään säästämättä rajatonta rakkautta ja lojaalisuutta ajatellessaan enemmän toisia kuin itseään.”

Ajattelin etten tänään oikein jaksa kirjoittaa mitään, mutta.. Jumalapa päättikin toisin, joten koitan jotain kirjoittaa; suokoon Herra minulle Henkensä kautta sanoja, joista olisi sinullekin rakas ystäväni iloa sekä hyötyä.

Pysähdyin tuota lukiessani näihin tänä aikanakin oleviin ja miksei jo olleisiinkin, kuin myöskin ehkä tuleviinkin ongelmiin, sairauksiin, sodan uhkaan, nälänhätään, tai mihin vain mikä saattaa vaikuttaa sydämissämme, pelkoa ja kauhua, halua paeta tulevia asioita..

Pakenemmeko me uskovat, tai muutamana päivänä on nyt Herra alkanut puhua sydämelleni, siitä, että; miten minä toimisin, jos minulta kysyttäisiin uskoani Jeesukseeen kuoleman uhalla. Kieltäisinkö Jeesuksen saadakseni elää? Vai tunnustanko, että; Uskon Herraan Jeesukseen; minkä vain uhan tai uhkailunkin uhalla? Ja siihen me kaikki uskovat ennemmin tai myöhemmin joudumme, näin uskon, sillä tulee vaikeat ajat ja tiedämme mitä seuraa, kun valtion päättäjät vihaavat Israelia ja.. Minä en ole valinnut heitä, enkä ole antanut siunaustani heidän päätöksilleen, niin kuin et varmastikaan sinäkään, eikä suurin osa maamme kansalaisia..Mutta kaiken vain pitää mennä niin kuin se menee, vaikka meistä se tuntuukin pahalta sekä väärältä, näin uskon.

Nyt onkin kysymys siitä, miten me uskovina asennoidumme asioihin ja miten itse elämme uskoamme todeksi, kun tulee vaikka ja mitä? Juoksemeko pakoon, kieltäydymme auttamasta heikoimpia, sairaita, laittaman itsemme ns. likoon, vaikka tietäisimmekin; itsekin kenties sairastuvamme, kuolevamme..? Se mitä kysyn itseltäni ensin ja sitten sinultakin uskova ystäväni, että: "Olemmeko valmiit tekemään, toimimaan, auttamaan toisia, koska meillä on niin luja ja syvä luottamus Jumalaan, joka voi meidät pelastaa sairastumasta, mutta ehkä kuitenkin se; mikä on uskomme todellinen tila ja olemmeko valmiit lähtemään kotiin, jos niin kävisi, että joutuisimme valitsemaan: mitä sanomme ja miten elämme, toimimme hädän aikana?"

Hepr. 13:
5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
6 niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"
7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
9 Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.

Luuk. 12:
32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
33 Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.
34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
35 Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36 ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.

Ap. t. 18:
9 Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene,
10 sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa"

Laitoin nuo muutamat Raamatunpaikat, joita nousi mieleeni.. Onko minulla/meillä sydämissämme Kristuksen rakkaus? Elikkäs, olemmeko aina valmiit ajattelemaan enemmän toisia, kuin itseämme, vai onko oma napa rakkaampi, kuin kärsivä, avuton lähimmäisemme? Minusta vain jotenkin tuntuu siltä, että meidän kaikkien Herran Jeesuksen seuraajien on jo alettava ajatella myöskin sitä, että: mitä teemme tai jätämme kenties tekemättä, kun suomeakin kohtaa nuo todella vaikeat ajat? Nythän olemme tottuneet ja oppineet, ettei mitään isompaa huolta kuitenkaan useimmilla ainakaan ole, vaan kaikki toimii, pelitää.. On rahaa, ruokaa, koti ja lämmintä, jne..Mutta kun kaikki horjuu ja uskokin on jäänyt melkein kuin vain uskonnolisuuden varaan, on ehkä eletty enempi itselle ja maailmaakin ihannoiden, ja hupsista vain; yht'äkkiä pitäisikin elää ja luottaa, turvata: 110%;sesti vain Jumalaan ja muistettava mitä se Raamattu sanoi, opetti, puhui, jne..

1. Joh. 2:
23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
25 Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.

26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
27 Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
29 Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.

Laitan vielä tuon Raamatunpaikan rohkaisemaan sinua uskonvaelluksessa sekä pysymään nöyränä, sekä kuuliiaisena! Jeesus kanssasi!

1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.