JUMALASSA ON MEIDÄN VARUSTUKSEMME

[rita4]

by Carter Conlon

Muistan, kuinka jätin maallisen ammattini ruvetakseni täyspäiväiseksi Jumalan valtakunnan työntekijäksi. Laitoin silloin määrätyn summan rahaa pankkiin eläkkeelle jäämistäni ajatellen. Mietin, että minulla olisi ainakin pieni potti rahaa, jolla alkaa uudestaan, jos työntekoni ei onnistuisikaan. Eräänä päivänä ystävä, joka oli myös Jumalan valtakunnan työntekijä, tuli minun toimistooni ja sanoi: ”Pastori, en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Autoni moottori hajosi juuri, eikä minulla ole rahaa. En edes tiedä, miten pääsen kirkkoon.”

Tiesin, että hänen tarpeensa oli laillinen, ja tiesin myös, että minulla oli tarpeeksi rahaa pankissa uuden auton ostamista varten. Yhtäkkiä rupesin hyvin hengelliseksi ja sanoin: ”No, rukoillaan. Jumalalla on tuhansilla vuorilla karjaa, ehkä Hän voi antaa siitä. Daavidhan sanoi: ’Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää”(Ps.37:25).

Kun hän istui siinä toisella puolella pöytää, minä painoin pään, ja me aloimme rukoilla, vaikka minun suuni oli täynnä maapähkinävoita. Saatoin tuskin rukoilla, sillä koko ajan pieni ääni takanani sanoi: ”Senkin teeskentelijä! Jos joku näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? (ks. 1 Joh.3:17). Yritin työntää sitä pois mielestäni rukouksen aikana, kunnes en enää kestänyt ja sanoin: “Minulla on rahaa pankissa, jos tarvitset.”

Niinpä lopulta ostin hänelle uuden auton. Vähän sen jälkeen minun oman autoni moottori sanoi sopimuksen irti, ja siinä vaiheessa sanoin: “No niin, Herra, minä tottelin sinua. En voi sanoa muuta”.

Jonkin aikaa sen jälkeen me remontoimme kirkkoa, jonka olimme ostaneet maaseudulla. Olin ylhäällä rakennustelineillä auttamassa katon maalausta, kun yhtäkkiä joku tuli sanoen: ”Sinulle soitetaan, kuulostaa kiireiseltä!” Kun pääsin puhelimeen asti, mies toisessa päässä yhteyttä esitteli itsensä paikallisen autoliikkeen myyntimieheksi. Sitten hän sanoi: ”Eräs herrasmies tuli tänne tänä aamuna ja osti sinulle upouuden auton. Sinun ei tarvitse kuin tulla ja allekirjoittaa”. Kysyin miehen henkilöllisyyttä, mutta myyjä sanoi, että hän oli päättänyt jäädä tuntemattomaksi.

Ymmärrä nyt, en yritä sanoa sinulle, että saat aina uuden auton, jos ostat ystävällesi sellaisen. Tarkoitan vain, että Jumala antaa meille omat tarpeemme ja pitää meistä huolen, kun teemme asioita Jumalan tavalla, emmekä pihtaile nähdessämme aidon tarpeen silmiemme edessä.