Pirstoutuuko yhteisöllisyytemme?

[rita4]

Julkaistu 5.11.2020 11:59

Suurimmalla osalla ihmisistä on tarve tuntea olevansa osa jotakin suurempaa kokonaisuutta. Tätä kutsutaan yhteenkuuluvuuden, yhteisöllisyyden tunteeksi. Sitä kuvastaa syvä me-henki. Sosiologisesti yhteisöllisyyttä pidetään tunteena, jolle perustuu yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde. Parhaimmillaan se tukee osapuolten terveyttä ja hyvinvointia.

Raamattu antaa seurakunnasta selkeän yhteisöllisen kuvan. Apostoli Paavali kuvaa seurakuntaa ruumiina, jossa kaikki jäsenet kuuluvat yhteen. Vahva yhteisöllisyys onkin näin ollen osa seurakunnan ydinolemusta. Siihen liittyvä tunne ja kokemus eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyyksiä.

Yhteiset kahvihetket jumalanpalvelusten jälkeen, tarvepohjaiset pienryhmät ja laaja vapaaehtoistoiminta ovat oivallisia keinoja paikallisen yhteisöllisyyden kehittämisessä.

Viime vuosikymmenten aikana seurakunnilla on ollut mahdollisuus julistaa sanomaa pelastuksesta radion ja TV:n välityksellä. Pääpaino näiden kanavien käyttämisessä on ollut ihmisten tavoittaminen evankeliumin sanomalla. Tänä aikana seurakuntien räjähdysmäinen digitalisoituminen ja tietotekniikan yleistyminen seurakunnan arkielämän toiminnoissa saattaa koitua suureksi haasteeksi yhteisöllisyyttä tavoiteltaessa.

Viime aikoina suuri osa seurakunnista on päätynyt viemään ainakin osan jumalanpalvelustoiminnastaan erilaisille digitaalisille alustoille. Saavutamme sanomallamme ihmisiä ehkä enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin. Tämä mahdollisuus herättää kuitenkin kysymyksiä välitettävän sanoman sisällöstä.

Keitä kuuluu kohderyhmään? Miten viesti tulisi sanoittaa? Vaikuttaako sanoman ulottuvuus sen sisältöön niin, että paikallinen yhteisöllisyys joutuu toiselle sijalle tai jopa väistymään syrjään? Entä mitä yhteisöllisyyden säilymiseen tai kehittymiseen vaikuttaa kristillisen median monikirjoisuus?

Yhteiskunnallisessa asiayhteydessä puhumme ihmisten etääntymisestä, eristäytymisestä. Tämä voi olla ihmisen omavalintainen päätös tai jonkin yhteiskunnallisen ilmiön aiheuttamaa. Yhteisö kyllä säilyttää olemassaolonsa ilman, että sen jäsenet tuntevat yhteisöllisyyttä – ainakin jonkin aikaa.

Mikäli näin pääsisi tapahtumaan kristillisessä ympäristössä, olisiko silloin enää kyse seurakunnasta sen syvimmässä merkityksessä? Voiko seurakuntia sinänsä hyvin palveleva digiympäristö olla jopa lisäämässä jo olemassa olevaa yhteisöllisyyden pirstoutumista?

Kauko Uusila

Kirjoittaja on Oulun helluntaiseurakunnan johtava pastori.

[rita4]

Viime aikoina suuri osa seurakunnista on päätynyt viemään ainakin osan jumalanpalvelustoiminnastaan erilaisille digitaalisille alustoille. Saavutamme sanomallamme ihmisiä ehkä enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin. Tämä mahdollisuus herättää kuitenkin kysymyksiä välitettävän sanoman sisällöstä.

Keitä kuuluu kohderyhmään? Miten viesti tulisi sanoittaa? Vaikuttaako sanoman ulottuvuus sen sisältöön niin, että paikallinen yhteisöllisyys joutuu toiselle sijalle tai jopa väistymään syrjään? Entä mitä yhteisöllisyyden säilymiseen tai kehittymiseen vaikuttaa kristillisen median monikirjoisuus?

Yhteiskunnallisessa asiayhteydessä puhumme ihmisten etääntymisestä, eristäytymisestä. Tämä voi olla ihmisen omavalintainen päätös tai jonkin yhteiskunnallisen ilmiön aiheuttamaa. Yhteisö kyllä säilyttää olemassaolonsa ilman, että sen jäsenet tuntevat yhteisöllisyyttä – ainakin jonkin aikaa.

Mikäli näin pääsisi tapahtumaan kristillisessä ympäristössä, olisiko silloin enää kyse seurakunnasta sen syvimmässä merkityksessä? Voiko seurakuntia sinänsä hyvin palveleva digiympäristö olla jopa lisäämässä jo olemassa olevaa yhteisöllisyyden pirstoutumista?

Tässä on aika paljonkin niitä juttuja, joita olen aika paljonkin itsekseni miettinyt viime aikoina ja vuosina, tämän koronan pandemian takiakin, kun seurakunnat sulkivat ovetkin ja saarnat menivät jos menivät nettiin. Ja sitten taas kyllä avattiin srk ovet, mutta kuka huomasi, että oli tullut ns 'väkikato', kun moni ei enää joko uskaltanut, tai vain enää edes halunnut lähteä kokouksiin, kun niitä saattoi katsoa kotisohvaltaankin lähtemättä kokouksiin.

ihminen kun on vain sellainen, joka kovin helposti katsoo aina sen helpoimman reitin ja helpoimman tavan.. olipa asia sitten mikä tahansa. Ja näin taitaa olla myöskin seurakunnassa käymisissäkin ja uskonelämässä.

Olen jutellut joidenkin uskovien kanssa ja minua on hämmästyttänyt se haluttomuus enää lähteä seurakuntaan, kun niitä ohjelmia tulee netistäkin joka seurakunnasta on varmanakin jo kohta jokin jumalanpalvelus.. Niin; Onko se sitä uskovien yhteyttä, yhteisöllisyyttä, jos me emme enää viitsi mennä kokouksiin, kohdata toisia uskovia, istua kirkon tai seurakunnan penkissä sen n. tunnin tai pikkasen yli?

Minusta se on kaukana uskovien yhteydestä, kun ei ole enää kuin haluakaan kokoontua yhteen olla Sanan kuulossa ihan livenä, paikan päällä, eikä millään kotisohvalla tai tietsikan, kännykän kanssa, edessä..

Minä kyllä ymmärrän ettei sitä aina vain voi, tai pääse, jaksakaan lähteä, vapaus vain kaikille.. Mutta kun siitä tulee kuin tapa, tottumus, ettei lähdetä srk vaikka ois mahdollisuus ja aikaa, ja varmasti virkistyisi, kun saisi kohdata sisaria ja veljiä, puhutella heitä tai vain olla läsnä, mukana, niin mikä vahvistaakaan ja virkistää itseä, sekä vahvistaa uskoakin kun saa ja voi käydä temppelissä Sanan kuulossa, ja olla uskovien yhteydessä, rakentuen siten uskossaankin, jne..

Minulla siihen ei valitettavasti ole useinkaan mahdollisuutta päästä kokouksiin, koska asun kaukana ja autottomana ja kyytejä pitää aina ruinata, joka on minunlaiselleni usein aika kiusallistakin, kun sitä kyytiä voitaisiin tarjota jos on itsekin menossa, mutta ei, niin ei vaan ole.. Mutta Jos minulla olisi auto ja tietenkin se ajokorttikin, niin mikään matka ei olisi minulle este, päästä Sanan kuuloon ja uskovia tapaamaan. Minulle se kun olisi enemmän kuin tärkeää ja arvokasta ja vaikka itsekin usein katselen netistä saarnoja, niin eihän se koskaan ole ollenkaan sama asia kuin olla itse paikan päällä, srk kokouksessa.

Noh, toki, kun en pääse useinkaan kokouksiin, niin koitan parhaani mukaan olla rukouksessa ja lukea Sanaakin, menemättä silti ns lain alle, suorittamiseen, kun siihenkin saattaa helposti sit mennä, että usko onkin raskasta tai vain pelkkää suorittamista, esittää Jumalalle; miten hyvä tytär, tai poika on, kun pyrkii elämään lähellään, lähellä ristiä, olla veren pesussa tms.. Ei niin, se ei saa mennä siihen, että se on kuin pakkopullaa ja mautonta, joten pikainen rukasu ja jos ei huvita niin ei sitäkään, tai ei ainakaan aikaa kuluttaa Raamatun tutkimiseen..kun on niin paljon muutakin tekemistä ja menemistä, touhua tai ei vain kertakaikkiaan huvita lähestyä Herraa mitenkään..

Mutta mitä vähemmän me olemme rukouksessa, tai luemme Raamattua, emme käy kokouksissa, ja kohtaa livenä uskovia ystäviämme jne.. Niin ei ole kyllä ihmekään jos usko haalistuu ja kaikki muu alkaakin tulla tärkeämmäksi elämässä, ja kirkon, srk penkit huutavat tyhjinä istujia..

Mitä Jeesus sanoikaan? Varsinkin meille lopun ajan uskoville? Sanoiko Hän, että; "Ethän sinä nyt voi lähteä srk kun sinulla on pihan laitto, lapsen juhlat, kesäloma, mökin siivous juhannusta varten ja ruokien valmistelu, tms..?" Vai sanoiko Hän mahdollisesti; "Ethän sinun nyt tarvitse lähteä Sanan kuuloon, koska siellä seurakunnassasi on vain niitä ylpeitä, sinua halveksuvia, outoja, ei niin mukavia ihmisiä, ja kun sinne on niin pitkä matkakin ja menee koko päiväsi sitten piloille, kun voisit viettää sen toisellakin tavalla, paremminkin, tms?"

Eipä tainnut, tai taida noin sanoa, vaan mitä Hän aina painotti meille, jotta pysyisimme lähellä Häntä, ottaisimme itsellemme aikaa olla edes hetki rukouksessa, ja lukea, tai kuunnella Raamattuakin.

Matt. 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Mark. 13:
31 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
32 Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.
35 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
36 ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.
37 Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."

Eihän rakkaat olla kuin tuossa vertauksessa kävi niille, joita ei enää kiinnostanutkaan lähteä hääaterialle..Vaan kaikki muu oli tullut heille tärkeämmäksi ja rakkaammaksi, kuin seurata Herraa Jeesusta ja päästä kerran sinne Karitsan hääjuhliinkin mukaan..

Luuk. 14:
16 Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.

18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
19 Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
20 Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'.

21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'.
22 Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'.
23 Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'."

Pysytään rakkaat lähellä veristä ristiä, niin ettei saatana pääse kuiskutteleen korvaamme valheitaan ja siten niin helposti saaden siten meidät jäämään pois uskovien yhteydestä, jonka itse Isä Jumala on tarkoittanut: vahvistamaan toisiamme, sekä uskoammekin, pysymään hereillä... Ole siunattu Jeesuksen nimessä ja veressä! Amen!