Valaistu risti!

[rita4]

Katselin uudenvuodenaattoiltana sairaalan ikkunasta ulos, yli kaupungin. Ilotulitus rakettien valot leiskuivat illasta lähtien läpi yön. Oli monenlaista väriloistoa, mutta yksi raketti valaisi taivasta vain muutaman sekunnin. Tämä oli vain hetken nautinto ihmismielelle.

Mutta mihin kiintyi katseeni tuona pimeänä iltana, mikä alkoi puhutella minua?

Vastapäätä sairaalaa näkyi korkean kirkon katolla valaistu risti, joka loisti yli kaupungin. Siinä se oli seisonut vuosikaudet, kuinkahan moni kulkija oli huomannut tuon valaistun ristin pimenevässä illassa ja yössä.

Risti symbolisoi Jeesuksen ristiä, joka kerran pystytettiin korkeimmalle paikalle Golgatalla. Sinne tuo maailman valo, Jeesus Kristus, korotettiin meidän syntiemme tähden. Jeesus sanoi itsestään, että hän on maailman valo. Vaikka tuo valo yritettiin sammuttaa naulitsemalla ristille, se on loistanut vuosituhansia tuoden syntisille ihmisille pelastuksen ilon ja toivon. Ristin sanoma on kaikunut ympäri maailman pimeydessä vaeltaville ihmisille, ja vieläkin se loistaa. Sitä valoa ei mikään voi sammuttaa.

Rististä on kirjoitettu paljon runoja ja lauluja. Eräässä laulussa sanotaan:" Risti, oot rakkain sä mulle, kotiin käydä mä kauttasi saan. Kun valossa täällä vain kuljen, en joudu mä maailmaan." Toisessa laulussa sanotaan:" Risti viittoo ajan yössä tietä kotihin. Jos ei valoa se loisi, korpeen eksyisin. Ristiltä vuotaa rauha syömmeen särkyneen. Sinne eivät myrskyt yllä, paikkaan tyveneen."

Iltaisin katsellessani ikkunasta valaistua ristiä pimenevää taivasta vasten rukoilin, että mahdollisimman moni ihminen huomaisi tuon ristin. Rukoilin, että se pysäyttäisi ottamaan vastaan ristin sanoman ja sovitustyön, jonka Jeesus suoritti edestämme Golgatalla. Tuo sanoma ei ole vanhentunut eikä muuttunut, se on vieläkin voimassa.

Jos olet uskonelämässäsi väsynyt, uupunut, katso Jumalan Karitsaan, ristillä riippuvan Vapahtajaan. Sieltä virtaa valo ja uusi voima elämääsi. Sinäkin saat olla omalta osaltasi levittämässä ja kirkastamassa tätä Kristus-valoa pimeässä kulkeville ihmisille. Jeesus tulee pian, olemmeko valmiit häntä vastaan ottamaan?

Taina Leppänen
Outokumpu

[rita4]

Mutta mihin kiintyi katseeni tuona pimeänä iltana, mikä alkoi puhutella minua?

Vastapäätä sairaalaa näkyi korkean kirkon katolla valaistu risti, joka loisti yli kaupungin. Siinä se oli seisonut vuosikaudet, kuinkahan moni kulkija oli huomannut tuon valaistun ristin pimenevässä illassa ja yössä.

Risti symbolisoi Jeesuksen ristiä, joka kerran pystytettiin korkeimmalle paikalle Golgatalla. Sinne tuo maailman valo, Jeesus Kristus, korotettiin meidän syntiemme tähden. Jeesus sanoi itsestään, että hän on maailman valo. Vaikka tuo valo yritettiin sammuttaa naulitsemalla ristille, se on loistanut vuosituhansia tuoden syntisille ihmisille pelastuksen ilon ja toivon. Ristin sanoma on kaikunut ympäri maailman pimeydessä vaeltaville ihmisille, ja vieläkin se loistaa. Sitä valoa ei mikään voi sammuttaa.

Rististä on kirjoitettu paljon runoja ja lauluja. Eräässä laulussa sanotaan:" Risti, oot rakkain sä mulle, kotiin käydä mä kauttasi saan. Kun valossa täällä vain kuljen, en joudu mä maailmaan." Toisessa laulussa sanotaan:" Risti viittoo ajan yössä tietä kotihin. Jos ei valoa se loisi, korpeen eksyisin. Ristiltä vuotaa rauha syömmeen särkyneen. Sinne eivät myrskyt yllä, paikkaan tyveneen."

Iltaisin katsellessani ikkunasta valaistua ristiä pimenevää taivasta vasten rukoilin, että mahdollisimman moni ihminen huomaisi tuon ristin. Rukoilin, että se pysäyttäisi ottamaan vastaan ristin sanoman ja sovitustyön, jonka Jeesus suoritti edestämme Golgatalla. Tuo sanoma ei ole vanhentunut eikä muuttunut, se on vieläkin voimassa.

Tätä kirjoitusta olen aina silloin tällöin lueskellut, koska se koskettaa sydäntäni, ja mitä pisemmälle tätä elämää täällä maailman kaikkeudessa me itse kukin elämme, niin sitä synkemmältä, etten ihan sanoisi pimeältä tämä maailma ja sen tulevaisuus näyttää silmissäni. Missä on rakkaus, missä rauha, turvallisuus, ym..? On vihaa, on pelkoa, on epävarmuutta joka päiväisestä leivästäkin, sekä työpaikasta, lastemme tulevaisuudesta, ym ym..

Onko minulla, tai onko sinulla ystäväni oikeanlainen Jumalan pelko sydämessä? Sehän on sama, kuin että sanoisin, että; meidän tulee kunnioittaa Jumalaa sekä pyrkiä elämään Hänen Sanansakin mukaan, mutta kuitenkin vapaudesta käsin, sillä Jeesus Kristus on jo voittanut pimeyden ja saatanan vallankin, ja siitä me Hänen ominaan kiitämme ja ylistämme Häntä, Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta!

Mutta me vielä silti elämme täällä kuoleman ja kärsimyksenkin laaksossa, kunnes päivä koittaa ja ikuisuus alkaa, kun Herra Jeesus hakee meidät kotiin kirkkauteensa. Mutta siihen asti me tahdomme elää Hänen avullaan, Hänen voimassaan, sekä Hänen tahdossaankin, niin, että meidän katseemme on suunnattuna joka päivä Golgatan keskimmäistä, veristä ristiä kohden, sillä vain ristin kautta mekin pääsemme kerran kotiin, eikä hyljätä ristin sanoman tärkeyttä elämässämme, uskossamme.

Ps. 40:
2 Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
3 Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
4 Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

5 Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!
6 Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.

Kun olen kulkenut ja toki vieläkin kun kuljen eri paikoissa, niin etsin aina paikkaa, missä näkyisi risti. Se kuin virittää aina sydämeeni nöyrän kiiitosmielen Jumalallemme, kun antoi ainoan Poikansa kuolla ristillä minunkin kurjan lapsensa syntien tähden ja kun rukoilen, niin olen kuin huomannut nykyään rukoilevani, kuin; Hengessä; astuen Golgatan verisen ristin juurelle, pyytämään syntejäni anteeksi, sekä tekemään parannusta synneistäni. Rististään, sekä verestäänkin on tullut minulle yhä tärkeämpiä, sekä rakkaimpia.

Niinpä juurikin, kuinka usein itsekin siskon lailla muistan rukouksissani heitä, jotka eivät kuin vielä ole kokeneet tarvetta, tai edes halua tulla sinne Jeesuksen jalkojen juureen, ristintyöhönsä uskoen ja siihen myöskin turvaten. Meillä kaikilla on varmasti paljon omaisia, ystäviä, ehkä jopa niitä hankaliakin ihmisiä, joiden kuin toivoisimme löytävän uskon ja rauhan, ilonkin sydämeensä tulemalla Jeesuksen tykö. Se on aina rukouksen paikka, sekä itsellä, kuin myöskin itse kullakin silloin myöskin: ristinsä juurelle mennen purkamaan sydäntään Hänelle, Ainoalle, joka vain voi pelastaa syntisen ihmisen omakseen. Rukoilla, että Isä, Jumala antaisi heillekin etsikkoajan ja vetäisi heitä pelastukseen, vapauteen ja iloon, kun saa lähteä kulkemaan sitä kaitaa elämäntietä kanssa Jeesuksen, Pyhän Hengen ohjaamana, kera toisten Herran omien toisistaankin rohkaisua saaden, niin, ettei luovuta, vaan on rukoilijoita, jotka kantavat heitä sinne valon lähteelle, Isän Jumalan rakkautta saamaan..

Laitankin tähän loppuun tämän minusta ainakin ihanan laulun veljeltämme; Tule kotiin isän luo: Veijo Heinonen

Sekä tämän veljemme laulun kuunteleppa; Verihaavat