ilosanoma.munfoorumi.com

24.06.2021 06:00 (päivitetty 14:48)

RISTO HUVILA
KIRJOITTAJA ON ESPOOLAINEN LIIKKEENJOHDON KONSULTTI, LAULUNTEKIJÄ JA HISTORIANHARRASTAJA, JONKA ESIKOISKIRJA ISRAELIN IHME JA PRESIDENTTI TRUMAN ILMESTYI V. 2018. RISTO ON SUOMI-ISRAEL YHDISTYSTEN LIITTO RY:N PUHEENJOHTAJA, HOLOKAUSTIN UHRIEN MUISTO RY:N JA ELÄMÄN MARSSI RY:N VARAPUHEENJOHTAJA SEKÄ ESPOON HELLUNTAISEURAKUNNAN ISRAELPIIRIN KOORDINAATTORI VUODESTA 2009. RISTO BLOGGAA MYÖS ENGLANNIKSI TIMES OF ISRAEL -SIVUSTOLLA.
https://www.ristinvoitto.fi/kolumnit/is ... profetiat/

Kesken aamuisen hiljentymishetkeni sain vahvan sisäisen kehotuksen lukea Luukkaan evankeliumin 24. luvun. Olen aika ajoin tunnistanut Pyhän Hengen hiljaisen mutta hyvin kehottavan äänen, joten tottelin sitä ja ryhdyin lukemaan, mitä Luukas halusi minulle sanoa.

Luukas kuvailee kahden opetuslapsen kulkua Emmauksen tiellä, kun nämä yhtäkkiä kohtaavat muukalaisen, joka ei ollut kuullut mitään muutamaa päivää aiemmin Jerusalemia kuohuttaneesta tapahtumasta eli Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta.

Tämä muukalainen, jonka opetuslapset tunnistivat myöhemmin Jeesukseksi, kuunteli aikansa opetuslasten hämmentynyttä raporttia viikonlopun tapahtumista ja ryhtyi sitten torumaan heitä: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” (Luuk. 24:25-26).

Vaikka opetuslapset olivat viettäneet Jeesuksen kanssa viimeiset kolme vuotta, Mestarin yksityiskohtaiset kuvaukset tulevista tapahtumista eivät olleet juurikaan tallentuneet heidän muistiinsa.

Muutamaa hetkeä ja lukua aikaisemmin, Luukas (18:34) paljastaa opetuslasten oppimiskyvyn kaikessa raadollisuudessaan: Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Tässähän ei oikeastaan ollut mitään uutta. Profeettojen Israelin kansalle antamat ilmoitukset ja varoitukset olivat satojen vuosien ajan menneet suurimmilta osin kuin vesi hanhen selkään ja seuraukset ovat olleet tunnettuja. Hesekielin kirjan luvut 5 ja 6 antavat heidän tottelemattomuudestaan ja sen seurauksista järkyttävän kuvauksen, joka alkoi toteutua Jeesuksen antaman profetian (Luuk. 21:22-24) mukaisesti vuonna 70 jKr.

Jostakin syystä profetiat ovat aina olleet osalle Jumalan kansaa hankalia ottaa vastaan. Olen vuosikymmenten aikana kuullut useamman julistajan harmittelevan, kun juutalaiset ystävämme eivät näe Jeesusta Jesaja 53:ssa tai muissa VT:n messiasprofetioissa. Vastaavalla logiikalla olen pitkään ihmetellyt yhdessä monien israelilaisten kanssa, miksi niin monet kristityt johtajat eivät ymmärrä Israelin valtion synnyn ja juutalaisten muuton sinne olevan yksi aikamme suurimpia profeetallisia täyttymyksiä. Vielä enemmän se mietityttää, kun lukee Jumala kytkeneen oman pyhyytensä paluuseen (Hes. 28:25-26).

Joitakin vuosia sitten pohdin erään ystäväni kanssa syitä suomalaisten seurakuntien voimattomuuteen, ja yllättäen kuulin vastaavani siihen Psalmin 137:5-6 sanoin: Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima! Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!

Ainakin jakeiden kuvaamat seuraukset ovat toteutuneet: seurakunnan voima on dramaattisesti vähentynyt, eikä sen sanoma juurikaan kosketa suomalaisia. Jos tarkastelet suomalaisen kristillisen sionismin ja helluntaiherätyksen historiaa, havaitset, että herätysliikkeemme hiipuminen alkoi samoihin aikoihin 1990-luvulla, kun Jerusalem unohdettiin saarnoista ja opetuksesta. Ilon sijaan siitä on tullut riidan ja kritiikin kohde.

Mitäs Jeesus kysyikään: Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet?

Kirjoitus on ensin julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 23.6.2021.

Risto Huvila kirjoitti:Luukas kuvailee kahden opetuslapsen kulkua Emmauksen tiellä, kun nämä yhtäkkiä kohtaavat muukalaisen, joka ei ollut kuullut mitään muutamaa päivää aiemmin Jerusalemia kuohuttaneesta tapahtumasta eli Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta.

Tämä muukalainen, jonka opetuslapset tunnistivat myöhemmin Jeesukseksi, kuunteli aikansa opetuslasten hämmentynyttä raporttia viikonlopun tapahtumista ja ryhtyi sitten torumaan heitä: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” (Luuk. 24:25-26).

Vaikka opetuslapset olivat viettäneet Jeesuksen kanssa viimeiset kolme vuotta, Mestarin yksityiskohtaiset kuvaukset tulevista tapahtumista eivät olleet juurikaan tallentuneet heidän muistiinsa.

Muutamaa hetkeä ja lukua aikaisemmin, Luukas (18:34) paljastaa opetuslasten oppimiskyvyn kaikessa raadollisuudessaan: Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Jäin pohtiin noita sanoja, nyt kun Israel on melkein kaikkien huulilla kielteisessä merkityksessä, ei ole luettu Raamattua, eikä siis ymmärrrettykään jo niitä Vanhan testamentin puolella olleita ennustuksia/profetioita, mitä on ennustettu tapahtuvan aikojen lopulla. Ymmärränkö minä? En sittenkään paljoakaan, mutta jotain on kuitenkin jäänyt pieneen mieleeni; mitä Sanassa sanotaan..

Ajatteleppa, nuo 2 opetuslasta olivat olleet 3 vuotta Jeesuksen mukana ja kuulleet aivan varmasti, miten Jeesus vetosi puheissaan Vanhan testamentin kertomuksiin, ja puhui aina sen mukaan mitä sinne oli kirjoitettu. Hän kyllä tiesi, mitä siellä oli sanottu esim Israelista. Mutta olivatko opetuslasten korvat siinä, niin kuin monesti itsestänikin tuntuu olevan; ettei pitäneet sitä kaikkea kuitenkaan niin arvokkaana, tärkeänä asiana, kun se oli jo vanhaa tietoa.. En tiedä?!

Koska Jeesuksen kärsiminen, ristiinnaulitseminenhan ja kuolema oli jo luettavissa Vanhan testamentinkin kirjoituksissa.

Jes. 53:
1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Risto Huvila kirjoitti:Tässähän ei oikeastaan ollut mitään uutta. Profeettojen Israelin kansalle antamat ilmoitukset ja varoitukset olivat satojen vuosien ajan menneet suurimmilta osin kuin vesi hanhen selkään ja seuraukset ovat olleet tunnettuja. Hesekielin kirjan luvut 5 ja 6 antavat heidän tottelemattomuudestaan ja sen seurauksista järkyttävän kuvauksen, joka alkoi toteutua Jeesuksen antaman profetian (Luuk. 21:22-24) mukaisesti vuonna 70 jKr.

Jostakin syystä profetiat ovat aina olleet osalle Jumalan kansaa hankalia ottaa vastaan. Olen vuosikymmenten aikana kuullut useamman julistajan harmittelevan, kun juutalaiset ystävämme eivät näe Jeesusta Jesaja 53:ssa tai muissa VT:n messiasprofetioissa. Vastaavalla logiikalla olen pitkään ihmetellyt yhdessä monien israelilaisten kanssa, miksi niin monet kristityt johtajat eivät ymmärrä Israelin valtion synnyn ja juutalaisten muuton sinne olevan yksi aikamme suurimpia profeetallisia täyttymyksiä. Vielä enemmän se mietityttää, kun lukee Jumala kytkeneen oman pyhyytensä paluuseen (Hes. 28:25-26).

Niin se, kun israel, juutalaiset hajoitettiin kaikkiin maihin... mutta oli lupaus, että Herra Jumala tulee vielä kokoamaan heidät kaikki takaisin Israeliin, niin nythän me olemme siitä saaneet jo kuulla, miten kaikista maista heitä palaa takaisin. Ja se, kuka heidät kutsuu takaisin, niin sehän ei ole vain ihmisten oma tahto, vaan uskon, että Herra Jumala on alkanut väkevästi vetää heitä kotimaahansa takaisin Pyhän Henkensä kautta.

Mutta se, miksi se on niin vaikeaa ymmärtää monille hengellisille johtajille, saarnamiehille, riviuskovillekin, niin se minua kovasti on ihmetyttänyt ja yhä ihmetyttää. Onko niin, ettei uskonelämä ole kunnossa, tai ei enää lueta Vanhaa testamenttia, koska ajatellaan, että uusi riittää ja sitäkin nykyään tulkitaan niin ihmeellisesti; väännellen sekä asioita pois jättäenkin.. Ei edes haluta lukea Raamattua niin kuin se on kirjoitettu ja pelkään pahoin, että nämä jatkuvat Raamatun, uudet käännökset yhä helpommin jättävät pois oikeat sekä tärkeät asiat Israelista.

Yksi asia nousi tuota hesekieliä lukiessani mieleeni, että; Eikö todellakaan uskovilla enää ole minkäänlaista Jumalan Pelkoa? Eikö käsitetä, että joka kiroaa ja halveksuu Israelia ja sen uskovia, Jumalan omaisuuskansaa, niin sitä Sanan mukaan Jumalakin tulee kiroamaan?! Ja joka siunaa Israelia, niin sitä Jumalakin tulee siunaamaan!

1. Moos. 12:
1 Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
2 Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Siunataan Israelia sekä rukoillaan Israelin ja Israelin uskovienkin puolesta!