David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

VOITONJULISTUS
by David Wilkerson | May 18, 2012

Mitä Jumala odottaa meiltä, kun meidät on vihmottu Jeesuksen verellä? Velvoittaako tämä vihmonta meitä jollakin tavalla? Kyllä se velvoittaa. Jos meidät on vihmottu Jeesuksen verellä, meidän on määrä tehdä kaksi asiaa:

1. Meidän on mentävä rauhaan eikä epäillä enää yhtään.

Kun Mooses vihmoi verta syntisten israelilaisten päälle, heidän ei tarvinnut kertaakaan epäillä, etteivätkö heidän syntinsä olleet anteeksi annetut ja Jumala hyväksynyt heitä. He luottivat tuohon vihmontavereen.

Tänään meidän päällemme vihmottu veri ei ole härkien, vuohien tai lampaiden verta, vaan Kristuksen, Jumalan Karitsan verta. Me kuitenkin epäilemme ja pelkäämme paljon enemmän kuin israelilaiset.

Martti Luther sanoi, että on jumalanpilkkaa ottaa takaisin ne synnit, jotka oli sälytetty Kristuksen päälle. Olen samaa mieltä. On täysin jumalatonta kulkea ympäriinsä syyllisenä ja tuomiota peläten. Meidän ei pidä sanoa: ”Raamattu sanoo, että olen puhdistettu, vanhurskautettu ja suojassa Saatanan hyökkäyksiltä uskon kautta, mutta en saata uskoa, että niin ihmeellinen asia voisi olla mahdollista.”

2. Meidän tulee ylistää Jumalaa kiitollisin sydämin, eikä ikinä epäillä.

Meidän on määrä kiittää Jumalaa Jeesuksen kalliista verestä, äänekkäästi ylistäen:

”Vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet”(Room. 5:11).
”Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset”(Ps.32:11).
”Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra! ”(Ps.89:15).
”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (Jes.61:10).

Ota vastaan Jeesuksen veren voitto omaan elämääsi ja ala ylistää häntä nyt sen lupauksen tähden, että lunastuksen päivä on vielä tuleva.

[rita4]

MEIDÄN YLIMMÄINEN PAPPIMME
by David Wilkerson | May 17, 2012

Vanhassa Testamentissa, ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Kaikkein Pyhimpään toimittamaan sovituksen. Tämä toimitus suoritettiin, jotta kansan synnit pyyhittäisiin pois. Heidät sovitettaisiin, ja he pääsisivät taas taivaallisen Isän yhteyteen.

Pappi vei Kaikkein Pyhimpään kourallisen suitsuketta, suitsutusastian, jossa oli alttarilta otettuja palavia hiiliä sekä teurastetun härän verta. Kaikkein Pyhimmässä oli arkki, jonka kannen päällä oli armonistuin. Siinä Jumala ”istui”, ja se oli hänen läsnäolonsa paikka.

Puhdistettuaan itsensä hyvin monimutkaisin menoin pappi meni sisälle Kaikkein Pyhimpään kunnioittaen ja peläten suuresti. Hän pudotti suitsukkeen tuleen, mikä nosti ilmoille tuoksun ja savun. Tämä kuvaa Kristuksen rukouksia oman kansansa edestä. Sitten pappi upotti sormensa vereen ja vihmoi sillä armonistuinta seitsemän kertaa.

”Ja hän ottakoon mullikan verta ja pirskottakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirskottakoon sormellansa verta seitsemän kertaa”(3 Moos.16:14).

Kun veri oli vihmottu Jumalan istuimeen, kaikkien syntien anteeksiantamus oli toimitettu ja kaikki menneet synnit oli peitetty. Kun ylimmäinen pappi tuli ulos, kansa tiesi, että Jumala oli hyväksynyt uhrin ja heidän syntinsä olivat anteeksiannetut. Israelilaiset eivät koskaan epäilleet sitä!

Rakas lukija, meilläkin on Ylimmäinen Pappi, Jeesus, Herramme, kaikkien aikojen Ylimmäinen Pappi. Jeesus otti omaa vertaan todellisen armonistuimen eteen, mennessään Jumalan läsnäoloon, Kaikkein Pyhimpään ja toi esiin kaikkien aikojen uskovien, kaikkien syntien sovituksen.

Raamattu sanoo tästä toimituksesta: ”Ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen”(Heb.9:12).

Jeesus vei omaa vertaan taivaaseen meidän edestämme, eikä sitä säilytetä siellä vain muistona. Sitä vihmotaan kaikkien päälle, jotka tulevat hänen luokseen uskossa.

[rita4]

NAUTI HÄNEN SEURASTAAN
by David Wilkerson | May 16, 2012

Toisen Mooseksen kirjan 24. luvussa Jumala teki liiton Israelin kanssa. Hän lupasi: ”Jos te tottelette minun sanaani, olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani.” Kun Mooses oli lukenut lain kirjan kansalle, he vastasivat: ”Me ymmärrämme ja tottelemme”.

Liitto täytyi sinetöidä: ratifioida ja vahvistaa. Se saattoi tapahtua vain veren vihmomisen kautta. Hebrealaiskirjeessä kerrotaan tästä: ”Mooses otti vasikkain ja kauristen veren … ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan”(Heb.9:19).

Polttouhrin vuodatettu veri oli astiassa. Mooses otti sitä ja vuodatti osan alttarille. Sitten hän otti iisoppikimpun, kastoi sen vereen ja vihmoi sitä kahdentoista pylvään päälle. Ne edustivat Israelin kahtatoista sukukuntaa. Viimeksi Mooses kastoi iisoppikimpun vereen ja vihmoi sillä kansaa. Näin liitto sinetöitiin.

On selvää, että veren vihmominen antoi israelilaisille täyden oikeuden tulla iloiten Jumalan luokse. Tässä sillä ei ollut mitään tekemistä syntien anteeksiantamuksen vaan yhteyden kanssa. Heidät oli puhdistettu, heille oli annettu oikeus olla Jumalan läsnäolossa.

Mooses ja seitsemänkymmentä vanhinta menivät vuorelle kohtaamaan Jumalaa. Siellä Herra ilmestyi heille. Nämä miehet näkivät edessänsä katetun pöydän. Raamattu kertoo, ettei siinä ollut tuomion pelkoa, vaan mukavaa, rentoa oloa. He istuivat Jumalan läsnäolossa ja söivät ja joivat hänen kanssaan: ”Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat”(2 Moos.24:11).

Tämä on aivan ihmeellistä. Nämä miehet saivat syödä ja juoda Jumalan läsnäolossa, vaikka he aivan hetki sitten olivat pelänneet henkensä puolesta. Veri oli vihmottu, ja he ymmärsivät sen suoman turvan, voiman ja varmuuden. Heillä ei ollut mitään pelättävää.

Rakas lukija, me olemme tänään uudessa liitossa Jeesuksen Kristuksen kanssa, hänen omalla verellään sinetöidyssä liitossa. Kun hänen kallisarvoinen verensä vihmoi sydämesi, se tapahtui yhteyden tähden. Nyt voit rohkeasti, rennosti, ilman tuomion pelkoa, tulla Jumalan läsnäoloon. Sinulle on annettu oikeus siihen, ilman synnin tuomiota, vapaus puhua Jumalalle ja nauttia hänen seurastaan.

[rita4]

MINÄ OLEN SINUN PALKKASI
by David Wilkerson | May 9, 2012

”Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana”(1 Moos.15:1). Tämä jae merkitsee: ”Sen jälkeen kun Abram katsoi pelokkaana vihollisiaan, jotka ympäröivät hänet, kun hän tunsi itsensä onnettomaksi, kun ei päässyt eteenpäin, silloin Herran sana tuli hänelle.”

Ensimmäiseksi Jumala sanoi Abramille: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri”(sama jae). Tässä yhdessä lauseessa Jumala jakoi meille suurimman siunauksen salaisuuden, mitä kukaan uskova voi toivoa. Kilpi tarkoittaa alkukielessä ”suojelija, puolustaja.” Jakeen merkitys on siis: ”Minä taistelen puolestasi ja olen sinun mestarisi.”

Herra sanoi siis Abramille: ”Katso vain ympärilläsi olevaa vihollisjoukkoa. Kukaan heistä ei voi koskea sinuun, koska minä olen sinun suojelijasi. Jätä elämäsi ja tulevaisuutesi minun käsiini.”

Sama jae kertoo meille, että Herra on paljon enemmänkin kuin meidän kilpemme. Hän on myös meidän suuri palkkiomme. Jumala sanoo Abramille: ”Sinä saat pojan ja hänestä tulee sinun ilosi, mutta minä tyydytän sinun syvimmät tarpeesi.”

Jumala tuntee ihmisluonnon. Hän tiesi, että oman pojan saaminen toisi Abrahamille suuren ilon. Silloin Aabraham saattaisi sanoa: ”Jumala sen teki! Hän lupasi tämän minulle ja piti sanansa.” Kuitenkin Jumala tiesi, ettei Aabraham saisi täydellistä tyydytystä lapsen syntymästä. Hänellä olisi edelleen sisäinen nälkä, levottomuus, selittämätön tarve, jota kukaan ihminen ei voisi koskettaa.

Eikö meille käy juuri näin, kun saamme jotakin, mitä olemme halunneet kovasti? Koko ajan ajattelemme: ”Jos vain saisin sen, olisin onnellinen. Se tekisi elämästäni hyvän ja lopettaisi kaikki ongelmani.” Ei, ei se sitä tekisi! Vain Herra itse voi tyydyttää syvimmät tarpeemme täydellisesti.

Ylimmäinen Pappimme sanoo: ”Siunaukseni salaisuus on se, että etsit juuri minua. Minä olen sinun palkkiosi, vastauksesi, siunauksesi.”