David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

KAIKKIEN SYNTIEN ÄITI
by David Wilkerson | September 28, 2011

Voisin laatia kokonaisen luettelon uskovien tekemistä synneistä. Mikään niistä ei olisi läheskään niin vakava kuin se, jonka haluan nostaa esille. Kaikkien syntien äiti on epäusko. Siitä syntyvät kaikki muut!

En puhu nyt paatuneen syntisen epäuskosta. Tuomitsijoiden, agnostikkojen ja ateistien epäusko ei liikuta Jumalaa vähääkään. Enemmän kuin mikään muu Jumalaa vihoittaa epäusko ja huolestuttava epäily niissä, jotka kutsuvat itseään Hänen nimellään! Hänen lapsensa, jotka sanovat: "Minä olen Jeesuksesta", mutta joiden sydämissä on epäilyä, pelkoa ja epäuskoa, murehduttavat häntä enemmän kuin ketkään muut!

Kuinka vakavasti Jumala ottaa tämän epäuskon synnin! Juudas varoitti kirkkoa näillä sanoilla: "Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet" (Juud.1: 5).

Juudas muistuttaa uskovia Jumalan asenteesta epäuskoa kohtaan! Hän sanoo: "Minä muistutan teitä siitä, että Jumala vihaa epäuskoa pelastettujensa joukossa. Pelastettuaan kansansa Hän jälkeenpäin tuhosi ne, jotka eivät uskoneet!"

Rakkaani, uskon että Jumala on kutsunut minut muistuttamaan Hänen seurakuntaansa tästä samasta asiasta! "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut" (1 Kor. 10:11). Jumala ei ehkä enää tuhoa kansaansa fyysisesti niin kuin Vanhan Testamentin aikoihin. Sen sijaan Hänen tuomionsa meidän epäuskomme tähden näinä päivinä on hengellistä ja se on yhtä vakavaa.

Epäusko on tänään aivan yhtä tuhoavaa kuin ennenkin. Me emme kenties muutu suolapatsaiksi, mutta meistä tulee jäykkäniskaisia ja katkeria! Maa ei avaudu nielemään meitä, sen sijaan joudumme huolien, stressin ja perheongelmien nielemiksi. Tuli ei tule alas taivaasta ja kuluta meitä, mutta hengellinen elämämme tuhoutuu.

Monet meistä syyllistyvät tähän kakkien syntien äitiin pelkäämättä sitä. Emme ota epäuskoamme vakavasti. Sen sijaan me elämme, niin kuin ei se vaivaisi Jumalaa hiukkaakaan. Kuitenkin se on synti, joka avaa meidän ruumiimme ja henkemme mille hyvänsä synnille.

[rita4]

HÄN KUTSUU MEITÄ KESTÄMÄÄN LOPPUUN ASTI
by David Wilkerson | August 31, 2010

"Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi' " (Luuk. 14:28 -30).

Kristus tiesi, että monilla hänen seuraajistaan ei ollut sitä, mitä tarvittaisiin loppuun asti kestämiseen. Hän tiesi, että he kääntäisivät selkänsä ja jättäisivät kilvan kesken. Mielestäni uskovan traagisin tilanne on se, että hän on jättänyt elämänsä Kristuksen varaan, tarkoituksenaan kasvaa kypsäksi opetuslapseksi ja tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi mutta ajautuu pois. Sellainen henkilö on kuin mies, joka laski perustukset, mutta ei kyennyt saamaan taloa valmiiksi, koska hän ei laskenut ensiksi kustannuksia.

Mikä ilo on kohdata niitä, jotka tosiaankin ovat juoksevat loppuun asti. Nämä uskovat kasvavat Kristuksen viisaudessa ja tiedossa. He muuttuvat joka päivä, hetki hetkeltä. Paavali sanoo heille rohkaisevasti: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2 Kor. 3:18 ). Eivät nämä uskovat etsi taivasta, vaan Kristusta hänen kirkkaudessaan!

Tiedän, että monet tämän sanoman lukijat aikovat levätä hetken tai ottaa askeleen taaksepäin. Se näyttää pieneltä teolta, mutta se voi aiheuttaa nopean alamäen pois hänen rakkaudestaan. Jos tämä on totta sinun kohdallasi, niin ymmärrä, että Pyhä Henki kutsuu sinua kääntymään takaisin, takaisin katumukseen, itsensä kieltämiseen ja antautumiseen. Juuri tällä hetkellä ajan merkitys on suuri. Jos ikinä aiot jättäytyä Kristuksen varaan, tee se nyt, kestä loppuun asti

[rita4]

NÖYRYYTYKSESTÄ OPPIMINEN
by David Wilkerson | February 9, 2012

Psalminlaulaja kirjoittaa: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi"(Ps.119:71). Ihmettelet varmaan laillani: "Minkälaista teologiaa tämä on? Onko tosiaan hyvä joutua nöyryytetyksi?"

Hepreankielellä sana nöyryytys tässä tarkoittaa "suostutettu, kuritettu, saastutettu, loukattu, nöyryytetty, heikennetty, masennettu". Kun laitat näitä merkityksiä edellä olleeseen lauseeseen, siinä lukeekin: "On hyvä, että minua kuritettiin, nöyryytettiin, heikennettiin, masennettiin, jotta voisin oppia Herran asetukset". Sana asetus merkitsee "kaiverrettua lakia". Psalminlaulaja sanoo siis: "On hyvä, että jouduin menemään näiden vaikeuksien läpi, koska niiden aikana Jumala kaiversi lakinsa ja tiensä sydämeeni."

Herra sallii matkallamme koetuksia tutkiakseen meitä, mutta se ei ole hänen varsinainen päämääränsä. Koettelemuksien tarkoitus on opettaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. Raamattu sanoo: "Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista"(Ps.34:19). Psalminlaulajan mukaan kärsimysten päämäärä on antaa meille opetus.

Yksi lähettipariskunta kirjoitti tilanteestaan eräässä Afrikan valtiossa, jossa he olivat työssä. Se on maailman köyhimpiä maita. Olot ovat koko ajan vain kiristyneet verisen sisällissodan takia.

Lähetit ajoivat kuorma-autolla tähän epätoivoiseen maahan, mukanaan naapurimaan uskovia. He vievät sinne tarvikekuormaa. Heidän piti olla illalla mukana yhdessä kokouksessa aivan rajan tuntumassa. Kahdeksisen kilometriä ennen rajaa auto alkoi hidastua. Vaikka kuljettaja kuinka yritti antaa kaasua, auto vain hiljensi vauhtiaan. Tiimi oli tosi pettynyt katsellessaan edellä ajavan auton vähitellen häipyvän kaukaisuuteen.

Lopulta tiimi saapui rajalle, ja silloin juuri auton moottori sammui eikä suostunut inahtamaankaan. Kaikki tiimissämme ihmettelivät: "Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Yhtäkkiä rajavartijat alkoivat juosta ympäriinsä, huutaen kiihtyneinä. "On tapahtunut räjähdys aivan rajan tuolla puolen! Yksi sotaa käyvistä sissijoukoista oli räjäyttänyt auton, joka juuri ylitti rajaa." Lähettitiimi käsitti, että kyseessä oli auto, joka oli ollut aivan heidän edessään. Jos lähetyksen kuorma-auto olisi toiminut kunnolla, heidänkin kimppuunsa olisi hyökätty.

Seuraavana aamuna lähetyksen autoa ajanut väänsi virta-avainta startatakseen, eikä mitään vikaa ollut. Itse asiassa auto kulki aivan erinomaisesti lopun matkan. He huomasivat, että Jumalan päämäärä oli täyttynyt tämän vaikean tilanteen kautta.

[rita4]

ANTEEKSI SAANUT
by David Wilkerson | May 13, 2011

Jeesus sanoo meille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh. 5:24). Jeesuksen käyttämä kreikankielen sana kuolemaan tuomitsemisesta merkitsee tässä tuomiota. Hän siis sanoo: "Jos uskot minuun, et joudu tuomittavaksi, vaan sinut siirretään kuolemasta elämään."

Totisesti Raamattu puhuu meille kannesta kanteen siitä, että Jumala pyyhkii kaikki syntimme muististaan, kun hän antaa meille anteeksi.

"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista" (Jes.43:25).

"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut" (Jes.44:22).

"Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä" (Jer.31:34).

"Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr.8:12).

"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista"(Hebr.10:16- 17).

"Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen"(Miika 7:19).

Tässä on runsaasti hyviä uutisia jokaiselle uskovalle, joka on hikoillut, taistellut ja työskennellyt kuolettaaksensa lihan tekoja omalla voimallaan. Kuulutko sinä heihin? Kuinka monta lupausta olet antanut Jumalalle vain rikkoaksesi ne? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt miellyttää Herraa taistellen himojasi ja tapojasi vastaan, vain jäädäksesi tappiolle?

Nyt kuulet hyviä uutisia Miikan kirjasta: "Minä, Herra, poljen maahan pahat tekosi." Jumala on meille näissä Raamatun kohdissa kuvan toisensa perään. Hän sanoo niissä pyyhkivänsä meidän syntimme pois muististaan. Hän kaivaa ne pois. Hän ei enää muista niitä. Hän heittää ne meren syvyyteen. Hän "polkee" ne maahan. Tämä tarkoittaa, että hän ottaa ne kiinni ja tuhoaa ne.

Jesaja kertoo Jumalan ottavan meidän rikkomuksemme ja jopa heittävän ne selkänsä taakse.

"Sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa" (Jes.38:17). Tämä tarkoittaa, että Jumala ei enää koskaan katso syntejämme eikä tunnista niitä.

Anna minun nyt kysyä sinulta, miksi et voi unohtaa syntejäsi, vaikka Jumala unohtaa ne ? Miksi annamme saatanan aina kaivaa esiin niin paljon sotkua menneisyydestämme ja heittää sen kasvoillemme? Kaikki syntimmehän ovat kätketyt Jeesuksen veren suojaan?

Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja vakuuttaa meille syntien anteeksisaamista. Se peittää meidän koko elämämme!

[rita4]

JUMALA EI ANNA SINUN MURTUA
by David Wilkerson | December 23, 2010

Muistuta itsellesi, että Jumala tietää tarkalleen, kuinka paljon jaksat kantaa. Hän ei anna sinun joutua murtumispisteeseen.

Rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää"(1 Kor.10:13).

Pahinta jumalanpilkkaa on ajatella Jumalan olevan kaiken kärsimyksesi ja kipusi ulkopuolella. Et saa luulla, että taivaallinen Isäsi vain kurittaa sinua tai uskoo sinun tarvitsevan paria sydänsurua entisten lisäksi. Vasta sitten hän voisi antaa sinulle siunauksia. Ei niin!

On totta, että Herra kurittaa niitä, joita hän rakastaa, mutta se kestää vain hetkisen eikä ole meille vain tuskaksi. Jumala ei aiheutua hämmennystä elämääsi, etkä sinä itsekään. Sielunvihollinen yrittää vahingoittaa meitä toisten ihmisten kautta. Samoin aiheutti Jobille hänen epäuskoinen vaimonsa.

Sinun taivaallinen Isäsi valvoo sinua väsymättä. Kaikki liikkeesi ovat muistissa, jokainen kyynel pullotetaan. Hän tuntee kaikki kipusi ja tietää, milloin vihollinen on saanut aiheuttaa sinulle tarpeeksi haittaa. Silloin hän tulee väliin ja sanoo: " Riittää!" Kun kipusi ei enää vedä sinua lähemmäksi Herraa, vaan päinvastoin alkaa murentaa hengellistä elämääsi, Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Hän ei luottavaisen lapsensa joutua liian suuren ahdistuksen alle.

Jumala nostaa sinut pois taistelukentältä joksikin aikaa, ajoissa. Hän ei koskaan anna kipusi tuhota sinun mieltäsi. Hän lupaa tulla ajoissa pyyhkimään pois kyyneleesi ja antaa sinulle ilon murheen sijaan. Jumalan sana sanoo:" Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo"(Ps.30:6).

[rita4]

VAPAUS EI OLE LUPAKIRJA
by David Wilkerson | January 6, 2012

"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa"(Gal.5:13).

Kapinallinen huutaa vapautta
Syrjityille mustaihoisille,
Laiminlyödyille intiaaniheimoille,
Meksikolaisille laittomille maahanmuuttajille
ja Länsirannikon rypäleiden poimijoille.
He huutavat vapautta yliopistoille,
Siirtomaille ja toisiin kansoihin sulautuville.
He käyttäytyvät aivan kuin vapaus
Olisi heidän keksintönsä ja aivojensa tuote.

Mutta Jumala sanoo,
Että ihminen on kutsuttu vapauteen
Jumalan tarkoittamana ja kutsumana.
Mutta vapautta ei saa käyttää lupakirjana
Lihalle yllykkeeksi,
Hillittömän nautinnon ja aistillisuuden sallimiseksi
Vapauden kylttinä.

Mutta ihminen on kutsuttu vapauteen,
Vapauttamaan itsensä toisia varten
Rakkaudessa, toinen toisemme palvelukseen
Rauhanomaisesti ja väkivallasta vapaana,
Sillä jos kapinalliset jatkavat toistensa puremista ja nielemistä
Vapauden valepuvussa,
He vain kuluttavat toisensa loppuun.

[rita4]

KATASTROFI
by David Wilkerson | October 11, 2011

Eräs tiedemies sanoi katastrofin "järisyttäneen koko maailmaa". Toinen sanoi sen olleen "maailman historian pahin luonnonmullistus". Näillä lauseilla he kuvailivat merenalaista maanjäristystä, joka tuhosi laajoja rannikoita Aasiassa muutama vuosi sitten.

Kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli. Me yhä näemme tuhoa ympärillämme.

Kauheiden tapahtumien yllättäessä, menen Isän luokse kysymään häneltä: "Herra, mitä tämä kaikki on? Oliko tämä vain selittämätön luonnon onnettomuus, vai onko jotain, mitä kansasi tulisi tietää tapahtuneen syystä?"

Me suremme sanoin kuvaamatonta kipua ja murhetta, joita suuri joukko ihmisiä joutui kestämään. Me rukoilemme hartaasti niiden puolesta, jotka kärsivät. Työyhteisömme on lähettänyt kristillisten avustusjärjestöjen kautta tuhansia dollareita auttamaan kirkkojen ja kotien uudelleen rakentamista tuhoalueilla. Raamattu sanoo, että haavoitettujen tunteet koskettavat taivaallista Isäämme. Pyhä Henki vuodattaa lohdutustaan uskoville tuhojen kohtaamissa maissa.

Amerikka on myötätuntoinen ja avulias kansa. Kiitän Jumalaa niistä, jotka osallistuivat rukoilemalla, antamalla ja menemällä auttamaan. Kuitenkin olen huolestunut syvällä sielussani. Tuhojen valtavuus ei näytä kolahtavan meihin. Se kaikki vain mykistää ja tympäännyttää meitä.

Kiitän Jumalaa kaikista hyvistä siunauksien uutisista eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Amerikan. Jos emme suostu polvillemme irtipäästettyjen voimien edessä, jos emme pysty nöyrtymään hirvittävien luonnontuhojen tähden, mikä voi hiljentää Jumalan pilkkaajat? Onko meistä tullut järkytyksenkestäviä`

Mieti näitä:

● Jumalan poistaminen yhteiskunnastamme poliittisen oikeudenmukaisuuden vuoksi

●Koko maailman kääntyminen sekularismiin ja materialismiin

●Seurakunnan muuttuminen maailmallisemmaksi kuin maailma itse

●Väkivallan ja välinpitämättömyyden kasvu

●Raamattua ei tunnusteta enää Jumalan Sanaksi

●On murennettu ajatus päivästä, jolloin kaikki voidaan järkyttää

●Kun ajattelevilla ihmisillä kaikkialla on intuitiivinen ajatus siitä, että "joku peukaloi luontoa. Tapahtuu jotakin selittämätöntä"

●Kun yhteiskunta jatkaa toimiaan ilman ainuttakaan "taukoa Jumalalle", ajattelematta sitä, että Jumala ei anna itseään pilkata

Näiden asioiden tapahtuessa olemme tulleet lähelle tai ylittäneet hengellisen kovakorvaisuuden rajan, jolloin ei mikään määrä jumalallista armoa voi enää auttaa.

Jumala on armollinen, laupias ja valmis antamaan anteeksi. Osoittakoon Jeesus rakkautensa ja myötätuntonsa opetuslastensa kautta Herran päivän lähestyessä.

[rita4]

KRISTUKSEN MORSIAN
by David Wilkerson | December 30, 2011

Psalmi 45 tarjoaa meille kauniin kuvan Kristuksesta ja hänen morsiamestaan. Suuri hääjuhla on alkamaisillaan ja kirjoittaja "läikkyy ylitse" ihastuksesta ja jännityksestä: "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja..."(Ps.45:1).

Psalminlaulaja pysyy tuskin koossa! Hän kuvailee, mitä näkee sielunsa silmin: uskomattoman seremonian, komean ja kunniakkaan sulhasen ja kauniin morsiamen puettuna kultaan!

Vuonna 1981 koko maailma seurasi haltioituneena Englannin kuninkaallisia häitä. Miljoonat ympäri maailmaa katsoivat televisiosta, kuinka prinsessa Diana ja prinssi Charles solmivat avioliiton. Se oli varmasti nykyhistorian komeimpia ja juhlituimpia häitä.

Televisioyhtiöiden selostajat kuvasivat värittäen jokaisen yksityiskohdan tapahtumista. Näytettiin uutisleikkeitä Charlesin virallisesta elämästä, poolonpeluusta, prinssinvelvollisuuksista ja perinnöstä, jonka ansiosta hänestä tulisi Englannin seuraava kuningas, hänen valtaistuimestaan, rikkaudestaan, palatsistaan.

Selostajat kuvailivat myös kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten prinsessa Dianasta. Kuva oli uskomaton: hänen hiustyylinsä, kuninkaallinen viittansa, hovineitonsa, kenkänsä, koristeensa, sormuksensa, kukkalaitteensa, kuninkaalliset vaununsa. Vihkiseremonian aikana, kun vihittävä pari seisoi yhdessä alttarilla, joku selostaja kuiskasi mikrofoniin: "Eikö hän ole kaunis? Katsokaa hänen viittaansa, hänen kenkiänsä, kukkalaitteitaan."

Kaikki oli romanttista, henkeäsalpaavaa. Prinssi ja prinsessa yhdistyivät pyhään avioliittoon "aina kuolemaan asti". Ihmiset ympäri maailmaa itkivät sitä katsellessaan. Näimme kuitenkin tämän avioliiton purkautuvan moraalittomimpaan ja rumimpaan eroon, mitä on ollut tämän maan päällä!

Psalmin 45 kuvaama vihkiminen taas on paljon komeampi ja suurempi. Sekin on täynnä romantiikkaa, kauneutta ja majesteettisuutta. Se onkin liitto, joka ei koskaan lopu, solmittu ikuista kirkkautta varten. Tämä psalmi puhuu Jeesuksesta ja hänen morsiamestaan. Sulhanen on Kuninkaamme ja Herramme, Jeesus Kristus ja morsian hänen seurakuntansa. Se on hänen uskoviensa joukko, joka on valmistautunut hänen tulemiseensa. He ikävöivät häntä sydän pamppaillen, sydän, jossa ei ole tarhaa eikä ryppyä.

[rita4]

Jeesus ja myrskyt
David Wilkerson

Jeesus käski opetuslapsensa veneeseen, vaikka tiesi heidän joutuvan matkalla myrskyn silmään. Raamattu sanoo, että "hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen". Vene joutuisi keskelle myrskyä ja kohta se hyppelisi aalloilla kuin pullonkorkki. Opetuslapset kokisivat mini-titanicin - ja Jeesus tiesi sen etukäteen.

"Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa." (Matt. 14:22) Missä Jeesus oli? Hän oli vuorilla ja katsoi järvelle. Hän rukoili, että opetuslapset kestäisivät koetuksen, joka heillä oli edessä. Venematka, myrsky, aallot ja tuulet olivat kaikki osa Isän suunnitelmaa. He oppisivat elämänsä tärkeimmän asian - kuinka löytää Jeesus keskeltä myrskyä.

Opetuslapset pitivät Jeesusta ihmeiden tekijänä, miehenä joka muutti leivät ja kalat tuhansien ruuaksi. He pitivät Jeesusta syntisten ystävänä, miehenä joka toisi pelastuksen kaikelle kansalle. He tiesivät Jeesuksen täyttävän kaikki heidän tarpeensa, jopa maksavan heidän veronsa kalan suusta saadulla rahalla.

He tunnustivat Jeesuksen olevan "Kristus, Jumalan ainut Poika". He tiesivät, että hänen sanoissaan oli iankaikkisuus. He tiesivät, että hänellä oli valta yli kaikkien Paholaisen juonien. He pitivät häntä opettajana, joka näytti heille miten rukoilla, antaa anteeksi, sitoa ja päästää vapaaksi. Mutta he eivät olleet oppineet tunnistamaan ja löytämään Jeesusta keskeltä myrskyä.

Tässä on myös monien meidän ongelmiemme juuri. Me luotamme Jeesuksen parantavan ja tekevän ihmeitä. Me uskomme hänen pelastavan ja antavan syntimme anteeksi. Me pyydämme häntä täyttämään tarpeemme ja luotamme hänen vielä kerran vievän meidät kirkkauteen. Mutta kun yllättävä myrsky iskee keskelle elämäämme ja kaikki näyttää hajoavan käsiin, meidän onkin vaikeaa nähdä Jeesusta missään lähellä. Me emme usko, että hän sallisi myrskyjä opettaakseen meille luottamusta. Me emme ole aivan varmoja, että hän on lähellä kun elämä näyttää nurjan puolensa.

Opetuslapset oppivat myrskyssä vain yhden asia - vain yhden! Yksinkertainen opetus - ei mikään syvä, mystinen tai maata järisyttävä. Jeesus yksinkertaisesti halusi heidän luottavan, että hän on Herra kaikissa elämän myrskyissäkin. Hän halusi opetuslasten säilyttävän ilonsa, uskonsa ja luottamuksensa pimeimmän koetuksen hetkellä. Siinä kaikki.

[rita4]

TARTU KÄTEENI JA SEURAA MINUA
by David Wilkerson | August 9, 2012

Kun olin nuorena työntekijänä Pennsylvaniassa, luin useita kirjoja Jumalan miehistä, jotka olivat viettäneet hyvin yksinkertaista elämää. Se kuulosti melkein ratkaisulta haluuni olla Jumalan käytössä. Siihen aikaan tunsin erään julistajan, joka puhui suurella auktoriteetilla. Pidin häntä todellisena sankarinani. Hänen elämäntyylinsä oli pelkistetty. Hän asui pienessä huoneessa ja omisti ainoastaan yhden vaatekerran.

Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”

Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”

Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”

Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.

”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).