David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

ENEMMÄN JEESUSTA
by David Wilkerson | September 2, 2014

En voi lukea Apostolien tekoja tuntematta häpeää. Apostolit elivät ja toimivat ihmeiden piirissä. Jopa sellaiset maallikotkin kuin Stefanus ja Filippus, pöytäpalveluksen valvojat olivat vahvoja Pyhässä Hengessä. He tekivät ihmeitä ja saivat liikkeelle kokonaisia kaupunkeja. Enkelit ilmestyivät heille, irrottivat heidän kahleensa ja veivät heidät ulos tarkkaan vartioiduista vankiloista. He saivat valtavia näkyjä, selviä ja yksityiskohtaisia.

Pietari oli niin täynnä Pyhää Henkeä, että hänen varjosakin lankeaminen kaduille tuotujen sairaiden vuoteiden yli, sai nämä parantumaan(Ap.t.5:15) Rammat paranivat ja lähtivät hyppimään temppelissä kertoen ihmeestä: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois”(Ap.t.19:11 -12).

Miksi me emme voi elää samanlaisessa ihmeiden piirissä tänä päivänä? Jumala ei ole muuttunut, me olemme! Sama Herra on meidän kanssamme. Meillä on samat lupaukset, ja Jumala on enemmän kuin halukas tekemään sen taas. Valitettavasti meillä on tänä päivänä ajatus, ettemme tarvitse ihmeitä. On sanottu: ”Tällä sukupolvella on enemmän ilmestyksiä. Se on koulutetumpi ja tietää paljon enemmän. Emme siis odota Herran toimivan samalla tavalla tänään kuin silloin, kun hän perusti seurakunnan.”

Vastaukseni tuohon on: Jos ihmeitä ei enää tarvita alkamaan seurakuntaa, niitä tarvitaan sitäkin enemmän päättämään seurakunta-aikaa. Pahat ihmiset ovat tulleet pahemmiksi ja pahemmiksi, koska synti on lisääntynyt moninkertaiseksi. Viettelijät ovat lisääntyneet, väkivalta käynyt hallitsemattomaksi ja helvetti on laajentanut rajojaan. Saatana on tullut alas pitämään suurta vihaa. Kun oppeja demoneista tulee esiin tulvan lailla, luopumus käy pahemmaksi.

Me olemme lankeamassa pois. Abortti on täyttänyt maan verenvioilla. Nuorisomme on päässyt irtautumaan rajoistaan kokaiinin, crack-huumeen, heroiinin ja alkoholin voimin, jotka levittyvät kouluihin tuhoten, tappaen, tehden teineistä sairaita, tautisia varkaita ja murhaajia. Uusia tauteja leviää kylväen kuolemaa kaikkialla.

Me tarvitsemme enemmän Jeesusta, enemmän hänen pelastustaan, parantavaa voimaansa, kuin koskaan aiemmin. Apostolit tunsivat ihmeiden hinnan ja maksoivat sen innolla, mutta me emme ole halunneet maksaa sitä.

[rita4]

JUMALAN VOIMALLINEN ARMEIJA
by David Wilkerson | November 24, 2011

Maailmassa tapahtuu nyt jotakin voimallista ja pelottavaa. Ihminen ei sitä käsitä. Kuitenkin se koskee koko maailmaa näinä viimeisinä päivinä.

Jumala valmistaa pientä mutta voimallista uskovien sotajoukkoa. Tämä armeija on maailman sitoutunein. Herra käy esiin ja käskee tätä joukkoa tekemään työtä valtakuntansa hyväksi. Hän päättää aikakaudet pienellä, antautuneella, pelottomalla jäännöksellä.

Koko elämäni olen kuullut kertomuksia jumalisista esi-isistämme, jotka vihasivat syntiä. Nämä miehet ja naiset tunsivat Jumalan äänen ja viettivät tuntikaupalla, joskus jopa päiväkaupalla aikaa paastossa ja rukouksessa. He rukoilivat lakkaamatta ja saivat voiman ja kyvyn nousta onnistuneesti oman aikansa moraalittomuutta vastaan.

Esi-isämme ovat aikoja sitten kuolleet, mutta Jumala toimii nostaakseen toisen armeijan ja tällä kertaa hänen sotajoukkonsa ei koostu Siionin vanhuksista, harmaapäisistä isistä ja äideistä. Tässä joukossa on sekä uusia että kokeneita uskovia, niin nuoria kuin vanhojakin, tavallisia uskovia, jotka luottavat Jumalaan! He aukaisevat evankeliumin julistamisen uuden valtapiirin.

Eri kirkkokuntien järjestelmät näyttävät joutuvan kuolinkamppailuun. Sillä on enää tuskin mitään vaikutusta maallistuneeseen ympäristöönsä. Siltä puuttuu Kristuksen valtava voima. Jotkut syyttävät minua kovuudesta pastoreita kohtaan. Se johtuu siitä, että olen tekemisissä monien pastoreiden kanssa, jotka surevat tämän päivän luopumusta Jumalan valtakunnan työssäkin.

Maassa on kuitenkin pieni jumalisten pastoreiden jäännös. Kiitän Jumalaa jokaisesta. Valitettavasti yhä useammat pastorit kiiruhtavat tekemään kompromissia maailman kanssa.

Raamattu varottaa murehtimasta. Jumalalla on suunnitelma ja hän julistaa sitä. Se on ilmoitettu selkeästi Raamatussa, erityisestineljässä ensimmäisen Samuelin kirjan alkuluvussa.

Profeetta Samuel on Jumalan viimeisten päivien jäännöksen tyyppi. Herra valitsi hänet pahimpien aikojen keskellä ja piilotti hänet koulutusta varten, kunnes oli aika tuoda esiin Jumalan uudet aivoitukset. Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat"(1 Sam.3:11). Mikä voisi olla niin ihmeellistä ja hämmästyttävää kaikille, jotka sen kuulisivat? Se oli Jumalan tuomio elävästä uskosta luopuneelle uskonnolliselle järjestelmälle ja uuden, pyhän jäännöksen esiin nostaminen, koulutus ja voitelu!

Jumala tekee Samuelin päivien ihmeen jokaiselle sukupolvelle. Joka sukupolvessa on ollut jäännös, Jumalan mielen mukainen kansa, joka rukoilee.

[rita4]

KAIKKIEN SYNTIEN ÄITI
by David Wilkerson | September 28, 2011

Voisin laatia kokonaisen luettelon uskovien tekemistä synneistä. Mikään niistä ei olisi läheskään niin vakava kuin se, jonka haluan nostaa esille. Kaikkien syntien äiti on epäusko. Siitä syntyvät kaikki muut!

En puhu nyt paatuneen syntisen epäuskosta. Tuomitsijoiden, agnostikkojen ja ateistien epäusko ei liikuta Jumalaa vähääkään. Enemmän kuin mikään muu Jumalaa vihoittaa epäusko ja huolestuttava epäily niissä, jotka kutsuvat itseään Hänen nimellään! Hänen lapsensa, jotka sanovat: "Minä olen Jeesuksesta", mutta joiden sydämissä on epäilyä, pelkoa ja epäuskoa, murehduttavat häntä enemmän kuin ketkään muut!

Kuinka vakavasti Jumala ottaa tämän epäuskon synnin! Juudas varoitti kirkkoa näillä sanoilla: "Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet" (Juud.1: 5).

Juudas muistuttaa uskovia Jumalan asenteesta epäuskoa kohtaan! Hän sanoo: "Minä muistutan teitä siitä, että Jumala vihaa epäuskoa pelastettujensa joukossa. Pelastettuaan kansansa Hän jälkeenpäin tuhosi ne, jotka eivät uskoneet!"

Rakkaani, uskon että Jumala on kutsunut minut muistuttamaan Hänen seurakuntaansa tästä samasta asiasta! "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut" (1 Kor. 10:11). Jumala ei ehkä enää tuhoa kansaansa fyysisesti niin kuin Vanhan Testamentin aikoihin. Sen sijaan Hänen tuomionsa meidän epäuskomme tähden näinä päivinä on hengellistä ja se on yhtä vakavaa.

Epäusko on tänään aivan yhtä tuhoavaa kuin ennenkin. Me emme kenties muutu suolapatsaiksi, mutta meistä tulee jäykkäniskaisia ja katkeria! Maa ei avaudu nielemään meitä, sen sijaan joudumme huolien, stressin ja perheongelmien nielemiksi. Tuli ei tule alas taivaasta ja kuluta meitä, mutta hengellinen elämämme tuhoutuu.

Monet meistä syyllistyvät tähän kakkien syntien äitiin pelkäämättä sitä. Emme ota epäuskoamme vakavasti. Sen sijaan me elämme, niin kuin ei se vaivaisi Jumalaa hiukkaakaan. Kuitenkin se on synti, joka avaa meidän ruumiimme ja henkemme mille hyvänsä synnille.

[rita4]

HÄN KUTSUU MEITÄ KESTÄMÄÄN LOPPUUN ASTI
by David Wilkerson | August 31, 2010

"Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi' " (Luuk. 14:28 -30).

Kristus tiesi, että monilla hänen seuraajistaan ei ollut sitä, mitä tarvittaisiin loppuun asti kestämiseen. Hän tiesi, että he kääntäisivät selkänsä ja jättäisivät kilvan kesken. Mielestäni uskovan traagisin tilanne on se, että hän on jättänyt elämänsä Kristuksen varaan, tarkoituksenaan kasvaa kypsäksi opetuslapseksi ja tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi mutta ajautuu pois. Sellainen henkilö on kuin mies, joka laski perustukset, mutta ei kyennyt saamaan taloa valmiiksi, koska hän ei laskenut ensiksi kustannuksia.

Mikä ilo on kohdata niitä, jotka tosiaankin ovat juoksevat loppuun asti. Nämä uskovat kasvavat Kristuksen viisaudessa ja tiedossa. He muuttuvat joka päivä, hetki hetkeltä. Paavali sanoo heille rohkaisevasti: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2 Kor. 3:18 ). Eivät nämä uskovat etsi taivasta, vaan Kristusta hänen kirkkaudessaan!

Tiedän, että monet tämän sanoman lukijat aikovat levätä hetken tai ottaa askeleen taaksepäin. Se näyttää pieneltä teolta, mutta se voi aiheuttaa nopean alamäen pois hänen rakkaudestaan. Jos tämä on totta sinun kohdallasi, niin ymmärrä, että Pyhä Henki kutsuu sinua kääntymään takaisin, takaisin katumukseen, itsensä kieltämiseen ja antautumiseen. Juuri tällä hetkellä ajan merkitys on suuri. Jos ikinä aiot jättäytyä Kristuksen varaan, tee se nyt, kestä loppuun asti

[rita4]

NÖYRYYTYKSESTÄ OPPIMINEN
by David Wilkerson | February 9, 2012

Psalminlaulaja kirjoittaa: "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi"(Ps.119:71). Ihmettelet varmaan laillani: "Minkälaista teologiaa tämä on? Onko tosiaan hyvä joutua nöyryytetyksi?"

Hepreankielellä sana nöyryytys tässä tarkoittaa "suostutettu, kuritettu, saastutettu, loukattu, nöyryytetty, heikennetty, masennettu". Kun laitat näitä merkityksiä edellä olleeseen lauseeseen, siinä lukeekin: "On hyvä, että minua kuritettiin, nöyryytettiin, heikennettiin, masennettiin, jotta voisin oppia Herran asetukset". Sana asetus merkitsee "kaiverrettua lakia". Psalminlaulaja sanoo siis: "On hyvä, että jouduin menemään näiden vaikeuksien läpi, koska niiden aikana Jumala kaiversi lakinsa ja tiensä sydämeeni."

Herra sallii matkallamme koetuksia tutkiakseen meitä, mutta se ei ole hänen varsinainen päämääränsä. Koettelemuksien tarkoitus on opettaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. Raamattu sanoo: "Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista"(Ps.34:19). Psalminlaulajan mukaan kärsimysten päämäärä on antaa meille opetus.

Yksi lähettipariskunta kirjoitti tilanteestaan eräässä Afrikan valtiossa, jossa he olivat työssä. Se on maailman köyhimpiä maita. Olot ovat koko ajan vain kiristyneet verisen sisällissodan takia.

Lähetit ajoivat kuorma-autolla tähän epätoivoiseen maahan, mukanaan naapurimaan uskovia. He vievät sinne tarvikekuormaa. Heidän piti olla illalla mukana yhdessä kokouksessa aivan rajan tuntumassa. Kahdeksisen kilometriä ennen rajaa auto alkoi hidastua. Vaikka kuljettaja kuinka yritti antaa kaasua, auto vain hiljensi vauhtiaan. Tiimi oli tosi pettynyt katsellessaan edellä ajavan auton vähitellen häipyvän kaukaisuuteen.

Lopulta tiimi saapui rajalle, ja silloin juuri auton moottori sammui eikä suostunut inahtamaankaan. Kaikki tiimissämme ihmettelivät: "Herra, mitä tämä tarkoittaa?" Yhtäkkiä rajavartijat alkoivat juosta ympäriinsä, huutaen kiihtyneinä. "On tapahtunut räjähdys aivan rajan tuolla puolen! Yksi sotaa käyvistä sissijoukoista oli räjäyttänyt auton, joka juuri ylitti rajaa." Lähettitiimi käsitti, että kyseessä oli auto, joka oli ollut aivan heidän edessään. Jos lähetyksen kuorma-auto olisi toiminut kunnolla, heidänkin kimppuunsa olisi hyökätty.

Seuraavana aamuna lähetyksen autoa ajanut väänsi virta-avainta startatakseen, eikä mitään vikaa ollut. Itse asiassa auto kulki aivan erinomaisesti lopun matkan. He huomasivat, että Jumalan päämäärä oli täyttynyt tämän vaikean tilanteen kautta.

[rita4]

ANTEEKSI SAANUT
by David Wilkerson | May 13, 2011

Jeesus sanoo meille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh. 5:24). Jeesuksen käyttämä kreikankielen sana kuolemaan tuomitsemisesta merkitsee tässä tuomiota. Hän siis sanoo: "Jos uskot minuun, et joudu tuomittavaksi, vaan sinut siirretään kuolemasta elämään."

Totisesti Raamattu puhuu meille kannesta kanteen siitä, että Jumala pyyhkii kaikki syntimme muististaan, kun hän antaa meille anteeksi.

"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista" (Jes.43:25).

"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut" (Jes.44:22).

"Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä" (Jer.31:34).

"Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr.8:12).

"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista"(Hebr.10:16- 17).

"Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen"(Miika 7:19).

Tässä on runsaasti hyviä uutisia jokaiselle uskovalle, joka on hikoillut, taistellut ja työskennellyt kuolettaaksensa lihan tekoja omalla voimallaan. Kuulutko sinä heihin? Kuinka monta lupausta olet antanut Jumalalle vain rikkoaksesi ne? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt miellyttää Herraa taistellen himojasi ja tapojasi vastaan, vain jäädäksesi tappiolle?

Nyt kuulet hyviä uutisia Miikan kirjasta: "Minä, Herra, poljen maahan pahat tekosi." Jumala on meille näissä Raamatun kohdissa kuvan toisensa perään. Hän sanoo niissä pyyhkivänsä meidän syntimme pois muististaan. Hän kaivaa ne pois. Hän ei enää muista niitä. Hän heittää ne meren syvyyteen. Hän "polkee" ne maahan. Tämä tarkoittaa, että hän ottaa ne kiinni ja tuhoaa ne.

Jesaja kertoo Jumalan ottavan meidän rikkomuksemme ja jopa heittävän ne selkänsä taakse.

"Sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa" (Jes.38:17). Tämä tarkoittaa, että Jumala ei enää koskaan katso syntejämme eikä tunnista niitä.

Anna minun nyt kysyä sinulta, miksi et voi unohtaa syntejäsi, vaikka Jumala unohtaa ne ? Miksi annamme saatanan aina kaivaa esiin niin paljon sotkua menneisyydestämme ja heittää sen kasvoillemme? Kaikki syntimmehän ovat kätketyt Jeesuksen veren suojaan?

Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja vakuuttaa meille syntien anteeksisaamista. Se peittää meidän koko elämämme!

[rita4]

JUMALA EI ANNA SINUN MURTUA
by David Wilkerson | December 23, 2010

Muistuta itsellesi, että Jumala tietää tarkalleen, kuinka paljon jaksat kantaa. Hän ei anna sinun joutua murtumispisteeseen.

Rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää"(1 Kor.10:13).

Pahinta jumalanpilkkaa on ajatella Jumalan olevan kaiken kärsimyksesi ja kipusi ulkopuolella. Et saa luulla, että taivaallinen Isäsi vain kurittaa sinua tai uskoo sinun tarvitsevan paria sydänsurua entisten lisäksi. Vasta sitten hän voisi antaa sinulle siunauksia. Ei niin!

On totta, että Herra kurittaa niitä, joita hän rakastaa, mutta se kestää vain hetkisen eikä ole meille vain tuskaksi. Jumala ei aiheutua hämmennystä elämääsi, etkä sinä itsekään. Sielunvihollinen yrittää vahingoittaa meitä toisten ihmisten kautta. Samoin aiheutti Jobille hänen epäuskoinen vaimonsa.

Sinun taivaallinen Isäsi valvoo sinua väsymättä. Kaikki liikkeesi ovat muistissa, jokainen kyynel pullotetaan. Hän tuntee kaikki kipusi ja tietää, milloin vihollinen on saanut aiheuttaa sinulle tarpeeksi haittaa. Silloin hän tulee väliin ja sanoo: " Riittää!" Kun kipusi ei enää vedä sinua lähemmäksi Herraa, vaan päinvastoin alkaa murentaa hengellistä elämääsi, Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Hän ei luottavaisen lapsensa joutua liian suuren ahdistuksen alle.

Jumala nostaa sinut pois taistelukentältä joksikin aikaa, ajoissa. Hän ei koskaan anna kipusi tuhota sinun mieltäsi. Hän lupaa tulla ajoissa pyyhkimään pois kyyneleesi ja antaa sinulle ilon murheen sijaan. Jumalan sana sanoo:" Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo"(Ps.30:6).

[rita4]

VAPAUS EI OLE LUPAKIRJA
by David Wilkerson | January 6, 2012

"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa"(Gal.5:13).

Kapinallinen huutaa vapautta
Syrjityille mustaihoisille,
Laiminlyödyille intiaaniheimoille,
Meksikolaisille laittomille maahanmuuttajille
ja Länsirannikon rypäleiden poimijoille.
He huutavat vapautta yliopistoille,
Siirtomaille ja toisiin kansoihin sulautuville.
He käyttäytyvät aivan kuin vapaus
Olisi heidän keksintönsä ja aivojensa tuote.

Mutta Jumala sanoo,
Että ihminen on kutsuttu vapauteen
Jumalan tarkoittamana ja kutsumana.
Mutta vapautta ei saa käyttää lupakirjana
Lihalle yllykkeeksi,
Hillittömän nautinnon ja aistillisuuden sallimiseksi
Vapauden kylttinä.

Mutta ihminen on kutsuttu vapauteen,
Vapauttamaan itsensä toisia varten
Rakkaudessa, toinen toisemme palvelukseen
Rauhanomaisesti ja väkivallasta vapaana,
Sillä jos kapinalliset jatkavat toistensa puremista ja nielemistä
Vapauden valepuvussa,
He vain kuluttavat toisensa loppuun.

[rita4]

KATASTROFI
by David Wilkerson | October 11, 2011

Eräs tiedemies sanoi katastrofin "järisyttäneen koko maailmaa". Toinen sanoi sen olleen "maailman historian pahin luonnonmullistus". Näillä lauseilla he kuvailivat merenalaista maanjäristystä, joka tuhosi laajoja rannikoita Aasiassa muutama vuosi sitten.

Kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli. Me yhä näemme tuhoa ympärillämme.

Kauheiden tapahtumien yllättäessä, menen Isän luokse kysymään häneltä: "Herra, mitä tämä kaikki on? Oliko tämä vain selittämätön luonnon onnettomuus, vai onko jotain, mitä kansasi tulisi tietää tapahtuneen syystä?"

Me suremme sanoin kuvaamatonta kipua ja murhetta, joita suuri joukko ihmisiä joutui kestämään. Me rukoilemme hartaasti niiden puolesta, jotka kärsivät. Työyhteisömme on lähettänyt kristillisten avustusjärjestöjen kautta tuhansia dollareita auttamaan kirkkojen ja kotien uudelleen rakentamista tuhoalueilla. Raamattu sanoo, että haavoitettujen tunteet koskettavat taivaallista Isäämme. Pyhä Henki vuodattaa lohdutustaan uskoville tuhojen kohtaamissa maissa.

Amerikka on myötätuntoinen ja avulias kansa. Kiitän Jumalaa niistä, jotka osallistuivat rukoilemalla, antamalla ja menemällä auttamaan. Kuitenkin olen huolestunut syvällä sielussani. Tuhojen valtavuus ei näytä kolahtavan meihin. Se kaikki vain mykistää ja tympäännyttää meitä.

Kiitän Jumalaa kaikista hyvistä siunauksien uutisista eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Amerikan. Jos emme suostu polvillemme irtipäästettyjen voimien edessä, jos emme pysty nöyrtymään hirvittävien luonnontuhojen tähden, mikä voi hiljentää Jumalan pilkkaajat? Onko meistä tullut järkytyksenkestäviä`

Mieti näitä:

● Jumalan poistaminen yhteiskunnastamme poliittisen oikeudenmukaisuuden vuoksi

●Koko maailman kääntyminen sekularismiin ja materialismiin

●Seurakunnan muuttuminen maailmallisemmaksi kuin maailma itse

●Väkivallan ja välinpitämättömyyden kasvu

●Raamattua ei tunnusteta enää Jumalan Sanaksi

●On murennettu ajatus päivästä, jolloin kaikki voidaan järkyttää

●Kun ajattelevilla ihmisillä kaikkialla on intuitiivinen ajatus siitä, että "joku peukaloi luontoa. Tapahtuu jotakin selittämätöntä"

●Kun yhteiskunta jatkaa toimiaan ilman ainuttakaan "taukoa Jumalalle", ajattelematta sitä, että Jumala ei anna itseään pilkata

Näiden asioiden tapahtuessa olemme tulleet lähelle tai ylittäneet hengellisen kovakorvaisuuden rajan, jolloin ei mikään määrä jumalallista armoa voi enää auttaa.

Jumala on armollinen, laupias ja valmis antamaan anteeksi. Osoittakoon Jeesus rakkautensa ja myötätuntonsa opetuslastensa kautta Herran päivän lähestyessä.

[rita4]

KRISTUKSEN MORSIAN
by David Wilkerson | December 30, 2011

Psalmi 45 tarjoaa meille kauniin kuvan Kristuksesta ja hänen morsiamestaan. Suuri hääjuhla on alkamaisillaan ja kirjoittaja "läikkyy ylitse" ihastuksesta ja jännityksestä: "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja..."(Ps.45:1).

Psalminlaulaja pysyy tuskin koossa! Hän kuvailee, mitä näkee sielunsa silmin: uskomattoman seremonian, komean ja kunniakkaan sulhasen ja kauniin morsiamen puettuna kultaan!

Vuonna 1981 koko maailma seurasi haltioituneena Englannin kuninkaallisia häitä. Miljoonat ympäri maailmaa katsoivat televisiosta, kuinka prinsessa Diana ja prinssi Charles solmivat avioliiton. Se oli varmasti nykyhistorian komeimpia ja juhlituimpia häitä.

Televisioyhtiöiden selostajat kuvasivat värittäen jokaisen yksityiskohdan tapahtumista. Näytettiin uutisleikkeitä Charlesin virallisesta elämästä, poolonpeluusta, prinssinvelvollisuuksista ja perinnöstä, jonka ansiosta hänestä tulisi Englannin seuraava kuningas, hänen valtaistuimestaan, rikkaudestaan, palatsistaan.

Selostajat kuvailivat myös kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten prinsessa Dianasta. Kuva oli uskomaton: hänen hiustyylinsä, kuninkaallinen viittansa, hovineitonsa, kenkänsä, koristeensa, sormuksensa, kukkalaitteensa, kuninkaalliset vaununsa. Vihkiseremonian aikana, kun vihittävä pari seisoi yhdessä alttarilla, joku selostaja kuiskasi mikrofoniin: "Eikö hän ole kaunis? Katsokaa hänen viittaansa, hänen kenkiänsä, kukkalaitteitaan."

Kaikki oli romanttista, henkeäsalpaavaa. Prinssi ja prinsessa yhdistyivät pyhään avioliittoon "aina kuolemaan asti". Ihmiset ympäri maailmaa itkivät sitä katsellessaan. Näimme kuitenkin tämän avioliiton purkautuvan moraalittomimpaan ja rumimpaan eroon, mitä on ollut tämän maan päällä!

Psalmin 45 kuvaama vihkiminen taas on paljon komeampi ja suurempi. Sekin on täynnä romantiikkaa, kauneutta ja majesteettisuutta. Se onkin liitto, joka ei koskaan lopu, solmittu ikuista kirkkautta varten. Tämä psalmi puhuu Jeesuksesta ja hänen morsiamestaan. Sulhanen on Kuninkaamme ja Herramme, Jeesus Kristus ja morsian hänen seurakuntansa. Se on hänen uskoviensa joukko, joka on valmistautunut hänen tulemiseensa. He ikävöivät häntä sydän pamppaillen, sydän, jossa ei ole tarhaa eikä ryppyä.