David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

RUKOILLA LÄPI
by David Wilkerson | March 28, 2012

“Rukoilla läpi” on ensimmäisten helluntailaisten käyttämä termi. Joillekin se tarkoitti pysymistä polvillaan niin kauan, että sai vakuutuksen siitä, että Jumala vastaisi. Toisille taas se merkitsi jatkuvaa rukoukseen palaamista, kunnes vastaus olisi tullut. (Tätä sanottiin ”kestäväksi rukoukseksi”).

Nuoren poikana ollessani poikien leireillä, kuulin ihmisten todistavan: ”En päästä irti alttarin sarvista, ennen kuin saan vastauksen Herralta.” En usko, että tämäkään olisi ”läpi rukoilemisen” todellisin tarkoitus.

Voit sulkeutua yksin Herran kanssa iloiten hänen läsnä olostaan. Voit viettää laatuaikaa tunti-, jopa päiväkausia hänen kirkkautensa suloisessa läsnäolossa. Kaikki sinun tarpeesi tulevat tyydytetyiksi, sydämesi täysin kylläiseksi. Hänen läsnäolonsa parantaa sinut, nostaa sinut, antaa sinulle voimaa ja vahvistaa sinua.

Mitä tapahtuu, kun lähdet tuosta ihanasta läheisen yhteyden paikasta? Saatat nousta polviltasi takaisin samaan musertavaan tilanteeseen, joka ei ole muuttunut. Näet paholaisen odottavan sinua valmiina heittämään päällesi entiset ongelmat ja tyhjyyden. Kysyn sinulta: ”Mitä hyvää saavutat kirkastusvuorikokemuksestasi, jollei se vie sinua läpi taistelusi?

Uskon, että ”läpi rukoileminen” tarkoittaa yksinkertaisesti tätä: Herran läsnäolossa saamasi voima ja rohkaisu vievät sinut voittoon taistelukentälläsi.

Mitä oikeastaan saat rukoushetkestäsi, jos ei sellaista, mikä auttaa sinut voittoon taistelussasi? ”Läpi rukoileminen” merkitsee koko rukouselämäsi täyttymystä. Monet uskovat näkevät vain puoliksi vastattuja rukouksia, koska he eivät anna sen, mitä he saavat Herralta rukouksessa, viedä heitä oman koetuksensa läpi.

Rakas lukija, rukousta ei ole päätetty, se ei ole ”täytetty rukous”, ennen kuin se vie sinut läpi koetuksesi, toiselle puolen. Me emme ole ”rukoilleet läpi”, ennen kuin olemme ”eläneet sen läpi” sillä voimalla, jonka saimme Herran läsnäolosta.

[rita4]

ONKO RUKOUS TAAKKA?
by David Wilkerson | March 23, 2012

Ehkä rukous onkin sinulle vain taakka. Kyllästyttääkö rukous sinua? Onko se enemmän velvollisuus kuin ilo?

Niin harvat uskovat tulevat Jumalan läsnäoloon iloisina, nauttien hänen seurastaan. Jotkut pitävät sitä työnä. Jos olemme rakkaimpiemme seurassa täällä maailmassa, miellämmekö sen työksi? Ei, sehän on meille ilo ja nautinto. Jos olet onnellisessa avioliitossa, ei sinun tarvitse ajatella läheisten hetkienne puolisosi kanssa olevan ”työtä”.

Kristus vertaa suhdettaan kansaansa aviomiehen suhteeseen vaimon kanssa. Raamattu sanoo, että Jeesus iloitsee meistä! Itse asiassa, aviomiehen ilo vaimon läheisyyden nautinnosta ei ole vain hänen omien tarpeittensa tyydyttämisessä. Ei, hänen todellinen nautintonsa on siinä, että hän tietää vaimonsa jakavan tämän ilon. Hän sanoo sydämessään: ”Hän todella haluaa olla kanssani. Minä olen hänen sydämensä ensimmäinen, ole hänelle kaikki kaikessa.”

Me tiedämme, että Herra iloitsee kansastaan. Daavid sanoi: ”Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun”(Ps.18:19). Herrasta iloitseminen ei tarkoita vain onnea hänen läheisyydessään. Minä kysyin Herralta, mitä sana ”iloita” tarkoittaa ja hän vastasi:

”David, iloitseminen minussa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että voit sanoa: Olisin mieluummin Jeesuksen kanssa kuin kenenkään muun kanssa maan päällä. Pidän hänen seuraansa parempana kuin oman aviopuolisoni, perheeni, ystävieni seura. Pidän häntä parempana kaikkia julkkiksia, maailman johtajia, jopa Jumalan suurmiehiä ja – naisia. Hän on minun iloni!”

Se tarkoittaa, että voit myös sanoa: ”Kaipaan päästä yksinäisyyteen Jeesuksen kanssa, koska hän on ainoa, joka voi tyydyttää minut. Kaikki muut jättävät minut tyhjäksi ja tyydyttämättömäksi. Vain Jeesus voi koskettaa minun syvimpiä tarpeitani. Siksi riennän hänen luokseen niin usein kuin voin.”

[rita4]

JUMALAN MIELEN MUKAINEN RUKOUS
by David Wilkerson | March 22, 2012

Uskon, että Jumalaa eniten miellyttävä rukous on hyvin yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Se on niin yksinkertainen, että pieni lapsikin voi rukoilla Jumalan mielen mukaisesti.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan"(Luuk.11:1). He eivät olisi pyytäneet tätä, elleivät olisi halunneet oppia. Luultavasti useimmat tätä sanomaa lukevat olisivat todella mielissään, jos pystyisivät olemaan uskollisia rukoilijoita. He vain eivät tiedä miten. He eivät ymmärrä rukouksen tarkoitusta. Ennen kuin he tajuavat tämän elintärkeän asian, he eivät koskaan saavuta täysipainoista, merkityksellistä rukouselämää.

Monet uskovat rukoilevat vain velvollisuuden tunnosta. He ajattelevat rukouksen olevan jotakin, mitä heidän ”pitäisi” tehdä. Toiset taas rukoilevat vain, jos heitä kohtaa jokin onnettomuus tai he joutuvat kriisiin. He eivät rukoile enää sen jälkeen ennen kuin kohtaavat seuraavan koettelemuksen.

Rukous ei ole vain meidän hyväksemme, vaan Jumalamme mielihyväksi! Meidän ei tule vain rukoilla niiden asioiden puolesta, joita tarvitsemme, vaan kysyä, mitä hän tahtoo. Jos nämä kaksi asiaa eivät kulje käsi kädessä, meillä ei ole perustaa, jolle voisimme rakentaa rukouselämämme. Kun etsimme Herralta vapautusta ja apua, hän haluaa meidän seuraamme, läheisyyttä ja seurustelua.

”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte”(Matt.6:25).

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä…"(Matt.6:33- 34).

”Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan”(Matt.6:8).

Jumala sanoo meille: ”Kun tulette minun läsnäolooni, keskittäkää huomionne minun seuraani, jotta oppisitte tuntemaan minut. Älkää keskittykö aineellisiin asioihin. Minä kyllä tiedän teidän tarpeenne, niin ettei teidän edes tarvitse pyytää. Minä huolehdin niistä kaikista. Etsikään vain minua. Nauttikaamme toistemme ihanasta seurasta!”

[rita4]

DANIELIN PARANNUSTA TEKEVÄ SYDÄN
by David Wilkerson | March 21, 2012

Daniel, vanhurskas mies oli niin harras, ettet uskoisi löytäväsi häntä parannuksen teossa. Danielin sydän oli kuitenkin herkkä synnille ja hänkin samaistui kansan synteihin.

”Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan… Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset…emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle”(Dan 9:8, 5-6).

Daniel käytti toistuvasti sanoja me, meidän. Hän itse asiassa sanoi: ”Jokainen meistä on osallinen!”

Avain kaikkeen löytyy jakeesta: ”Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta(Dan 9:20).

Daniel siis sanoi: ”Jumala, kun kohtaat minut, kohtaat oman kansasi. Jos sydämessäni on yhtään syntiä, poista se.”

Daniel sai uudet huulet, joita Jumalan käsi oli koskettanut puhdistaen ne: ”Ja katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti minun huuliani; silloin minä avasin suuni ja puhuin…” (Dan.10:16). Aina kun Daniel puhui, hän puhui ”kuin Herralle”.

Jesaja oli vanhurskas mies, jolta oli tullut valtavia profetioita, mutta kun hän seisoi Herran pyhyyden edessä, profeetta saattoi vain sanoa: ”Minulla on saastaiset huulet…”(Jes. 6:5).

Jumala otti tulisia kekäleitä alttarilta, kosketti pihdeillä Jesajan huulia ja poltti pois kaiken itsekkään ja lihallisen, kaiken, mikä ei ollut hänen mielensä mukaista. Sitten hän antoi Jesajalle uuden huuliparin! Uskon, ettei profeetan sen jälkeen tarvinnut koskaan puhdistaa huuliaan.

Jumala tekee tämän jokaiselle, joka tekee parannusta! Kun sinun kielesi ja huulesi puhdistetaan, et koskaan enää halua puhua muuta kuin Jeesuksen kaltaista. Sinusta virtaavat sanat ovat puhtaita!

[rita4]

PERINTÖMME
by David Wilkerson | May 30, 2012

Kun Elia meni taivaaseen, hän jätti Elisalle viittansa (2 Kun.2:13). Samoin, kun Jeesus meni Isän tykö, hän jätti meille oman vaatteensa, täydellisen vanhurskautensa. Hän heitti sen meidän päällemme, aivan samoin kuin Elia heitti oman viittansa Elisan päälle. Profeetan toiminta oli sen esikuva ja varjo, mitä tulisi tapahtumaan, kun Jeesus lähtisi Isän luo. Me tosiaankin olemme ihmeellisen vanhurskauden vaatteen perillisiä. Se peittää meidät täydellisesti ja tekee meistä kelvollisia Jumalan pyhään läsnäoloon.

Tämä vaate on meidän perintöosamme ja Jumala odottaa meidän arvostavan sitä. Hän odottaa meidän etsivän sitä ja olevan halukkaita ottamaan vastaan perintömme. Muistat ehkä, mitä tapahtui kuningas Ahabin tullessa Naabotia vastaan kateellisena tämän viinitarhan takia. Naabot arvosti viinitarhaansa niin paljon, että hän ei ottanut Ahabin ostotarjousta vastaan. Sen sijaan hän sanoi: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa”(1 Kun.21:3). Hän sanoi: ”Jumala varjelkoon, ettei kukaan ota minulta perintöäni. Se on minun!”

Mielestäni tärkein asia, mitä sinun tulisi anoa Jumalalta, on perinnön omistusoikeuden ymmärtäminen. Jumala haluaa, että ottaisit sen käyttöösi. Jeesuksen täydellisen vanhurskauden tunteminen nostaa sinut kalliolle, joka ei horju. Se lopettaa sinun turhat pyrkimyksesi ja asettaa sinut Jumalan läsnäoloon vanhurskautettuna ja hyväksyttynä.

Jos kerran Jumala on varannut sinulle perinnön, jonka perusteella voit seisoa hänen edessään täydellisen vanhurskaana Jeesuksessa Kristuksessa, sinun pitäisi haluta sitä. Sen pitäisi olla perintö, jota kukaan ei voi ottaa sinulta pois. Mikään paholaisen valhe ei voi poistaa sitä sinun sielustasi, ei kukaan ihminen voi varastaa sitä sinulta eikä mikään tunne voi erottaa sinua siitä.

Sinun pitää tarttua siihen, koska Jumala sanoi niin. Sinun pitää etsiä sitä, tavoitella sitä. Sinun ei pidä antaa sielusi levätä, ennen kuin saat sen käsiisi. ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33).

[rita4]

VOITONJULISTUS
by David Wilkerson | May 18, 2012

Mitä Jumala odottaa meiltä, kun meidät on vihmottu Jeesuksen verellä? Velvoittaako tämä vihmonta meitä jollakin tavalla? Kyllä se velvoittaa. Jos meidät on vihmottu Jeesuksen verellä, meidän on määrä tehdä kaksi asiaa:

1. Meidän on mentävä rauhaan eikä epäillä enää yhtään.

Kun Mooses vihmoi verta syntisten israelilaisten päälle, heidän ei tarvinnut kertaakaan epäillä, etteivätkö heidän syntinsä olleet anteeksi annetut ja Jumala hyväksynyt heitä. He luottivat tuohon vihmontavereen.

Tänään meidän päällemme vihmottu veri ei ole härkien, vuohien tai lampaiden verta, vaan Kristuksen, Jumalan Karitsan verta. Me kuitenkin epäilemme ja pelkäämme paljon enemmän kuin israelilaiset.

Martti Luther sanoi, että on jumalanpilkkaa ottaa takaisin ne synnit, jotka oli sälytetty Kristuksen päälle. Olen samaa mieltä. On täysin jumalatonta kulkea ympäriinsä syyllisenä ja tuomiota peläten. Meidän ei pidä sanoa: ”Raamattu sanoo, että olen puhdistettu, vanhurskautettu ja suojassa Saatanan hyökkäyksiltä uskon kautta, mutta en saata uskoa, että niin ihmeellinen asia voisi olla mahdollista.”

2. Meidän tulee ylistää Jumalaa kiitollisin sydämin, eikä ikinä epäillä.

Meidän on määrä kiittää Jumalaa Jeesuksen kalliista verestä, äänekkäästi ylistäen:

”Vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet”(Room. 5:11).
”Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset”(Ps.32:11).
”Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra! ”(Ps.89:15).
”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (Jes.61:10).

Ota vastaan Jeesuksen veren voitto omaan elämääsi ja ala ylistää häntä nyt sen lupauksen tähden, että lunastuksen päivä on vielä tuleva.

[rita4]

MEIDÄN YLIMMÄINEN PAPPIMME
by David Wilkerson | May 17, 2012

Vanhassa Testamentissa, ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Kaikkein Pyhimpään toimittamaan sovituksen. Tämä toimitus suoritettiin, jotta kansan synnit pyyhittäisiin pois. Heidät sovitettaisiin, ja he pääsisivät taas taivaallisen Isän yhteyteen.

Pappi vei Kaikkein Pyhimpään kourallisen suitsuketta, suitsutusastian, jossa oli alttarilta otettuja palavia hiiliä sekä teurastetun härän verta. Kaikkein Pyhimmässä oli arkki, jonka kannen päällä oli armonistuin. Siinä Jumala ”istui”, ja se oli hänen läsnäolonsa paikka.

Puhdistettuaan itsensä hyvin monimutkaisin menoin pappi meni sisälle Kaikkein Pyhimpään kunnioittaen ja peläten suuresti. Hän pudotti suitsukkeen tuleen, mikä nosti ilmoille tuoksun ja savun. Tämä kuvaa Kristuksen rukouksia oman kansansa edestä. Sitten pappi upotti sormensa vereen ja vihmoi sillä armonistuinta seitsemän kertaa.

”Ja hän ottakoon mullikan verta ja pirskottakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirskottakoon sormellansa verta seitsemän kertaa”(3 Moos.16:14).

Kun veri oli vihmottu Jumalan istuimeen, kaikkien syntien anteeksiantamus oli toimitettu ja kaikki menneet synnit oli peitetty. Kun ylimmäinen pappi tuli ulos, kansa tiesi, että Jumala oli hyväksynyt uhrin ja heidän syntinsä olivat anteeksiannetut. Israelilaiset eivät koskaan epäilleet sitä!

Rakas lukija, meilläkin on Ylimmäinen Pappi, Jeesus, Herramme, kaikkien aikojen Ylimmäinen Pappi. Jeesus otti omaa vertaan todellisen armonistuimen eteen, mennessään Jumalan läsnäoloon, Kaikkein Pyhimpään ja toi esiin kaikkien aikojen uskovien, kaikkien syntien sovituksen.

Raamattu sanoo tästä toimituksesta: ”Ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen”(Heb.9:12).

Jeesus vei omaa vertaan taivaaseen meidän edestämme, eikä sitä säilytetä siellä vain muistona. Sitä vihmotaan kaikkien päälle, jotka tulevat hänen luokseen uskossa.

[rita4]

NAUTI HÄNEN SEURASTAAN
by David Wilkerson | May 16, 2012

Toisen Mooseksen kirjan 24. luvussa Jumala teki liiton Israelin kanssa. Hän lupasi: ”Jos te tottelette minun sanaani, olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani.” Kun Mooses oli lukenut lain kirjan kansalle, he vastasivat: ”Me ymmärrämme ja tottelemme”.

Liitto täytyi sinetöidä: ratifioida ja vahvistaa. Se saattoi tapahtua vain veren vihmomisen kautta. Hebrealaiskirjeessä kerrotaan tästä: ”Mooses otti vasikkain ja kauristen veren … ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan”(Heb.9:19).

Polttouhrin vuodatettu veri oli astiassa. Mooses otti sitä ja vuodatti osan alttarille. Sitten hän otti iisoppikimpun, kastoi sen vereen ja vihmoi sitä kahdentoista pylvään päälle. Ne edustivat Israelin kahtatoista sukukuntaa. Viimeksi Mooses kastoi iisoppikimpun vereen ja vihmoi sillä kansaa. Näin liitto sinetöitiin.

On selvää, että veren vihmominen antoi israelilaisille täyden oikeuden tulla iloiten Jumalan luokse. Tässä sillä ei ollut mitään tekemistä syntien anteeksiantamuksen vaan yhteyden kanssa. Heidät oli puhdistettu, heille oli annettu oikeus olla Jumalan läsnäolossa.

Mooses ja seitsemänkymmentä vanhinta menivät vuorelle kohtaamaan Jumalaa. Siellä Herra ilmestyi heille. Nämä miehet näkivät edessänsä katetun pöydän. Raamattu kertoo, ettei siinä ollut tuomion pelkoa, vaan mukavaa, rentoa oloa. He istuivat Jumalan läsnäolossa ja söivät ja joivat hänen kanssaan: ”Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat”(2 Moos.24:11).

Tämä on aivan ihmeellistä. Nämä miehet saivat syödä ja juoda Jumalan läsnäolossa, vaikka he aivan hetki sitten olivat pelänneet henkensä puolesta. Veri oli vihmottu, ja he ymmärsivät sen suoman turvan, voiman ja varmuuden. Heillä ei ollut mitään pelättävää.

Rakas lukija, me olemme tänään uudessa liitossa Jeesuksen Kristuksen kanssa, hänen omalla verellään sinetöidyssä liitossa. Kun hänen kallisarvoinen verensä vihmoi sydämesi, se tapahtui yhteyden tähden. Nyt voit rohkeasti, rennosti, ilman tuomion pelkoa, tulla Jumalan läsnäoloon. Sinulle on annettu oikeus siihen, ilman synnin tuomiota, vapaus puhua Jumalalle ja nauttia hänen seurastaan.

[rita4]

MINÄ OLEN SINUN PALKKASI
by David Wilkerson | May 9, 2012

”Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana”(1 Moos.15:1). Tämä jae merkitsee: ”Sen jälkeen kun Abram katsoi pelokkaana vihollisiaan, jotka ympäröivät hänet, kun hän tunsi itsensä onnettomaksi, kun ei päässyt eteenpäin, silloin Herran sana tuli hänelle.”

Ensimmäiseksi Jumala sanoi Abramille: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri”(sama jae). Tässä yhdessä lauseessa Jumala jakoi meille suurimman siunauksen salaisuuden, mitä kukaan uskova voi toivoa. Kilpi tarkoittaa alkukielessä ”suojelija, puolustaja.” Jakeen merkitys on siis: ”Minä taistelen puolestasi ja olen sinun mestarisi.”

Herra sanoi siis Abramille: ”Katso vain ympärilläsi olevaa vihollisjoukkoa. Kukaan heistä ei voi koskea sinuun, koska minä olen sinun suojelijasi. Jätä elämäsi ja tulevaisuutesi minun käsiini.”

Sama jae kertoo meille, että Herra on paljon enemmänkin kuin meidän kilpemme. Hän on myös meidän suuri palkkiomme. Jumala sanoo Abramille: ”Sinä saat pojan ja hänestä tulee sinun ilosi, mutta minä tyydytän sinun syvimmät tarpeesi.”

Jumala tuntee ihmisluonnon. Hän tiesi, että oman pojan saaminen toisi Abrahamille suuren ilon. Silloin Aabraham saattaisi sanoa: ”Jumala sen teki! Hän lupasi tämän minulle ja piti sanansa.” Kuitenkin Jumala tiesi, ettei Aabraham saisi täydellistä tyydytystä lapsen syntymästä. Hänellä olisi edelleen sisäinen nälkä, levottomuus, selittämätön tarve, jota kukaan ihminen ei voisi koskettaa.

Eikö meille käy juuri näin, kun saamme jotakin, mitä olemme halunneet kovasti? Koko ajan ajattelemme: ”Jos vain saisin sen, olisin onnellinen. Se tekisi elämästäni hyvän ja lopettaisi kaikki ongelmani.” Ei, ei se sitä tekisi! Vain Herra itse voi tyydyttää syvimmät tarpeemme täydellisesti.

Ylimmäinen Pappimme sanoo: ”Siunaukseni salaisuus on se, että etsit juuri minua. Minä olen sinun palkkiosi, vastauksesi, siunauksesi.”