David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

JUMALAN KANSSA JÄTTILÄISEKSI
by David Wilkerson | September 20, 2012

”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme”(Ps.62:8).

Sinun tulee pitää päivittäisiä kohtaamisiasi Jumalan kanssa pyhempinä ja tärkeämpinä kuin tapaamisia muiden ihmisten kanssa, olkoot he keitä hyvänsä.

Kuinka noloa taivaassa olevien onkaan seurata, kuinka me uskovat laiminlyömme Jumalamme, Kunnian Kuninkaan majesteettisuuden huomaamisen ja kunnioittamisen. Usein annamme hänen odottaa välinpitämättömyytemme takia. Päälle päätteeksi yhtäkkiä muutamme suunnitelmiamme emmekä kohtaakaan häntä hänen hovissaan. Täysin käsittämätöntä!

Voitko kuvitella, että joku panee koko maailmankaikkeuden Luojan odottamaan ja katselee itse suosikkiohjelmaansa televisiosta? Näin useat meistä kuitenkin tekevät! Vielä pahempaa: emme viitsi vaivautua tulemaan Jumalan läsnäoloon ollenkaan. Emme niinkään unohda tapaamistamme hänen kanssaan, vaan tahallisesti kieltäydymme ilmestymästä hänen eteensä!

Jesaja vaikeroi: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”(Jes.53:3). Jos sallin keskeytyksen tulla Herran tapaamisen tielle, piilotan häneltä kasvoni enkä pidä häntä siinä arvossa kuin minun kuuluisi.

Totuus on, että on mahdotonta tuhlata aikaa, kun etsimme Jumalaa rukouksessa. Kun mies tai nainen rukoilee salaisessa kammiossaan, hän saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa, vähemmällä kiireellä, ponnistuksella ja hiellä, sen ulkopuolellakin.

Teemme tehokkaimmin työtä Jumalalle polvillamme. Sen sijaan rukoilemattomuus panee meidät juoksemaan umpimähkään, edestakaisin, yrittäen suorittaa suuria. Vain rukoileva uskova tekee kovaa työtä vaikuttaen kuningaskuntiin, tuhoten varustuksia, tehden suuria tekoja ja niiden aikana hänestä tulee Jumalassa suuri jättiläinen.

[rita4]

PYSY PAIKALLASI
by David Wilkerson | October 2, 2012

Uskovat käyttävät kriisiensä aikana kaikkein eniten sanoja: “Herra, tee jotakin”. On vastoin luontoamme seistä paikoillaan tekemättä mitään, kun kohtaamme koetuksia. Itse asiassa kristityn vaelluksen vaikeimpia asioita on vain odottaa kärsivällisesti Jumalan toimintaa. Jopa hartaat uskovat joutuvat paniikkiin, kun Herra ei toimi heidän aikataulunsa mukaan.

Asetamme Jumalalle jatkuvasti määräpäiviä ja aikarajoja. Rukoilemme: ”Herra, milloin aiot tehdä jotakin tälle asialle. Jos et toimi nyt, pian on myöhäistä.” Jumalapa ei ole koskaan myöhässä. Hän toimii aina oman suunnitelmansa mukaan, ei meidän.

Meidän Jumalamme tarkkaa maata etsien niitä, jotka luottavat häneen kaikissa vaikeuksissa, koetuksissa ja toivottomissa tilanteissa. Hän tosiaan johtaa meidät usein vakaviin ja vaikeisiin tilanteisiin vain koetellakseen meitä. Hän tahtoo nähdä, olemmeko halukkaita seisomaan paikoillamme ja odottamaan hänen yliluonnollista ratkaisuaan siihen.

Raamattu sanoo hyvin selvästi: ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa”(Ps.37:23). Heprean kielessä sana vahvistaa tarkoittaa tässä ”ennalta järjestää, määrätä askel askeleelta, Jumalan aikomaa”.

Tämä tarkoittaa, että vaikeisiin paikkoihin meitä ohjaa Jumala, ei paholainen. Saatamme rukoilla: ”Herra, miksi annat minun kriisini vain jatkua?” Totuus on kuitenkin, että hän ei vain anna meille koetuksia, vaan tekee niin tahallaan, tarkoittaen jotakin. Sitä meidän on vaikea hyväksyä.

Jumala sallii näitä kovia asioita elämäämme tuottaakseen meissä uskoa. Hän muovaa meitä uskon jumalallisiksi esimerkeiksi, jotta me olisimme todistuksena tälle uskottomalle ja jumalattomalle aikakaudelle.

Uskon vakaasti, että jokainen askeleeni on taivaallisen Isäni määräämä. Hän ei koskaan johtaisi minua vaikean tilanteen partaalle vain hyljätäkseen minut siihen. Hän ei sanoisi: ”No niin, David, olen johtanut sinut tähän pisteeseen. Nyt olet omillasi.”

Ei, Jumala on ehdottoman uskollinen lapselleen jokaisessa kriisissä. Hän kysyy meiltä aina: ”Haluatko olla se, jota olen etsinyt, se, joka ei joudu paniikin valtaan, joka ei syytä minua lasteni hylkäämisestä, laiminlyömisestä ja satuttamisesta? Seisotko kriisissäsi hiljaa ja luotat, että minä vien sinut läpi?”

[rita4]

PAAVALI KIIVASTUI
by David Wilkerson | October 17, 2012

Kun apostoli Paavali näki epäjumalien temppelit Ateenassa, hän kiivastui. ( ks. Ap.t.17:16). Samalla lailla, kun katson joka ilta huoneistomme ikkunasta ulos Manhattanin ihmisjoukkoja, koen Paavalin tunteen.

Näen kauniita rakennuksia, Midtownista aina Vapauden Patsaalle asti. Ne näyttävät minusta kuitenkin aivan hautakiviltä. Ne ovat täynnä käveleviä kuolleita, kuolevia ihmisjoukkoja menossa helvettiin. Minun täytyy huutaa päivittäin: ”Herra, me tarvitsemme sinua! Me emme voi tehdä mitään näiden ihmisten saavuttamiseksi ilman sinun johdatustasi ja voimaasi.”

Jeesus tiesi, mitä hänen seurakuntansa tulisi kohtaamaan tänä päivänä: yli voimien käyvän vastustuksen, ne monet kapulat rattaissa. Hän tiesi tarkkaan myös, mitä meidän yhteisöissämme tapahtuisi. Hän tiesi, että tulisi moraalinen maanvyöry, että ihmiskunta kävisi pahemmaksi ja pahemmaksi, että vihainen paholainen syöksisi suustaan helvetin virran Jeesuksen seurakuntaa vastaan.

Jeesus ei olisi lähettänyt opetuslapsiaan maailmaan jättäen heitä tietämättömiksi siitä voimasta, jonka hän antaisi heille. Se olisi enemmän kuin riittävä kaikkiin tarpeisiin ja vastuksiin. Nämä miehet, jotka olivat juosseet peloissaan pakoon sotilaitten tullessa noutamaan Jeesusta Getsemanesta, olivat arkoja, pelokkaita, taitamattomia ja kouluttamattomia. Kuitenkin Jeesus tunsi heidät. Hän tiesi, että he tekisivät ihmeitä, ajaisivat ulos riivaajia ja kohtaisivat kaikenlaisia vainoja ja haasteita, kun antautuisivat kokonaan Pyhän Hengen johtoon.

Uskon, että Jeesuksen sanat avuttomille opetuslapsilleen sopivat tänään myös meille: ”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta"(Luuk.24:49).

Jeesus sanoi oikeastaan: ”Jos yritätte evankelioida ihmisiä omassa voimassanne, lyyhistytte lyhyessä ajassa. Tiedän, millaisia taisteluja ja vastuksia kohtaatte, ja minä annan teille koko maailmankaikkeuden suurimman voiman. Te nousette kuninkaita, ruhtinaita, hallituksia vastaan vallalla, yli riivaajien ja pahan valtojen. Ette kuitenkaan voi tehdä mitään minulle, jos ette ole täynnä Pyhää Henkeä.”

[rita4]

HERRA TAISTELEE SINUN PUOLESTASI
by David Wilkerson | October 4, 2012

Kun egyptiläiset nopeasti lähestyivät israelilaisia, näillä ei ollut pakopaikkaa. Vuoret molemmin puolin olivat paljaat, ei puita, ei luolia, joihin piiloutua. Meri aaltoili kolmannella taholla. Tilanne oli mahdoton! Raamattu sanoo, että ”israelilaiset nostivat silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa”(2 Moos.14:10).

Kokeilepa sijoittaa itsesi heidän tilalleen. Perheesi on kokoontunut ympärillesi: lapset, lastenlapset, muut sukulaiset. Yhtäkkiä kuulet vaununpyörien jyrinän, miekkojen kalinan ja murhanhimoisen, vertajanoavan vihollisjoukon pelottavat sotahuudot. Etkö pelkäisi?

On totta, että Jumala on kärsivällinen meidän suhteemme, kun inhimillinen pelko valtaa meidät yhtäkkisessä kriisissä. Herramme ei ole kova orjapiiskuri, ja hän tiesi, että tämä oli pelottava kokemus israelilaisille. Itse asiassa hän olisi ollut ihan tyytyväinen, jos he olisivat rukoilleet: ”Herra, me pelkäämme! Kuitenkin tiedämme, että sinä olet luvannut pelastaa meidät joka tilanteessa. Kun olimme Egyptissä, sinä pelastit meidät kuoleman enkelin käsistä ja kaikista vitsauksista. Me tiedämme, että sinulla on valta päästää meidät tästäkin kriisistä. Isä, me annamme elämämme sinun käsiisi.”

Rukoilivatko israelilaiset näin? Ei! Raamattu kertoo: “Ja he sanoivat Moosekselle: "Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? …Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan"( 2 Moos.14:11- 12).

He olivat sarkastisia, melkein jumalanpilkkaajia. Tämä ei ollut uskon rukousta!

Oletko itse kriisissä juuri nyt? Saatat kysyä: ”Mitä minun tulisi tehdä? Mitä tapahtuu, kun pelko käy ylitseni ja kaikki sortuu ympärilläni?”

Jumala vastasi israelilaisille, kun he kohtasivat kriisin: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille… Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." (2 Moos.14:13 - 14). Herra siis sanoi heille:

“Teidän pitää ensiksi päästä pelostanne! Minä taistelen puolestanne ja pelastan teidät. Ottakaa tämä lupaus voimaksenne. Se ajaa pelon ulos.”

[rita4]

SEISO PAIKALLASI JA ODOTA
by David Wilkerson | October 9, 2012

Jumala puhuu kansalleen Pyhän Hengen äänellä: “Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ "(Jes.30:21).

Pyhän Hengen puhe tulee meille pääasiallisesti Raamatun sanan kautta. Hän saattaa avata meille Raamatun kohdan, joka on avain meidän vapautumiseemme. Ennen kuin voimme kuulla hänen johdatuksensa äänen, Jumala odottaa meiltä jotakin: Meidän tulee seistä paikallamme ja odottaa hänen toimintaansa.

Tämä lause ei ole ehdotus, vaan käsky. Siinä on koko voittomme ja vapautumisemme salaisuus. Herra todellakin käski kansaansa monessa eri tilanteessa seisomaan paikallaan.

Joosuan kirjan kolmannessa luvussa luemme siitä, kun Israelin on mentävä tällä kertaa Jordanin virran yli. Jumala neuvoi kansaansa: ”Käske pappeja, jotka kantavat liitonarkkia, ja sano: 'Kun tulette Jordanin veden ääreen, niin pysähtykää Jordanin rantaan' " (Joos.3:8). Sitten Herra lisäsi: ”Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi" (Joos 3:13).

Jumala sanoi siis: ”Kun tulette veden ääreen, pankaa jalkanne veteen ja seisokaa paikallanne. Olkaa hiljaa, levätkää. Odottakaa vain minun toimintaani, ja minä halkaisen vedet teidän kulkeaksenne.”

Heprean sana ”seistä paikoillaan” tarkoittaa tässä kohdassa ”lopettaa kaikki toiminta, lakata ponnistelemasta”. Kuinkahan monta israelilaista lopulta totteli, kun he tulivat Jordanille? Kun he seisoivat siinä jalat vedessä, he varmaan ajattelivat: ”Mistä tiedämme, että tämä toimii?”

Jotkut olivat ehkä kiusauksessa rakentaa jonkinlaista ponttoonisiltaa ja ylittää virta oman älykkyytensä varassa. Se olisi ollut turhaa.

Jumala toimi tässäkin tilanteessa. Hän halkaisi vedet. Israelin kuuliaisuuden tekoa seurasi usko, ja Jumala vastasi heidän uskoonsa.

[rita4]

VOITON AVAINTEN LÖYTÄMINEN
by David Wilkerson | October 24, 2012

Kun tutkin Uutta Liittoa, sen kirkkaat totuudet aivan hyppäsivät ylös Jumalan Vanhan Testamentin Israelin kansan historiasta. Paavali kertoo: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1 Kor.10:11). Koin Herran kysyvän minulta: “David, haluatko voiton avaimet? Haluatko tietää, miten voit voittaa synnin, lihan ja paholaisen? Haluatko tietää, kuinka taistella vihollista vastaan? Mene sitten minun Vanhaan Testamenttiini ja opi siellä olevista esimerkeistä. Olen tallentanut ne sinua varten, niin että voit oppia jumalisuuden läksyn.”

Ei yksikään israelilainen ollut vaarassa pääsiäisyönä, kun kuoleman enkeli kulki yli Egyptin maan. Jumalan jokainen mies, nainen ja lapsi lepäsi turvallisena ja varmana sen veren tähden, joka oli sivelty heidän kotiensa ovien pieliin(2 Moos.12). Tämä turvallisuuden kuva edustaa meidän Herramme veren suojaavaa voimaa hänen lapsilleen tänäkin päivänä. Uskovina kristittyinä meidän tulee olla ihmisiä, jotka luottavat ja uskovat Kristuksen veren vihmomiseen oman sydämemme ovelle.

Israelin luottamus teurastetun karitsan vereen täytti monia asioita kansan elämässä. Se ei suojellut heitä ainoastaan kuoleman enkeliltä, vaan vei heidät myös pois Egyptistä ja vapautti heidät faaraon orjuudesta. Samoin tänä päivänä meidän luottamuksemme Kristuksen vereen on enemmän kuin iankaikkisen elämän saamista. Siihen kuuluu luottamus Jumalan voimaan vapauttaa meidät kaikista vihollisen linnoituksista.

Älä ymmärrä minua väärin. Pelastettuna elät Kristuksen veren suojassa, uskonvarmuudessa hänen ristinsä voittoon. Se on aivan ihanaa. Miten käy nykyisen taistelusi kanssa synnin valtaa vastaan, kun se raivoaa sisimmässäsi? Miten helmasyntisi? Mistä sinulla on voimaa taistella näitä sielussasi asuvia vihollisia vastaan?

Totuus on, että olemme aina taistelussa henkivaltoja, Saatanan voimia, demonisia varustuksia vastaan, vaikka sinulla onkin turva ja pelastus Kristuksen veressä. Meidän tulee ottaa haltuumme voima, joka luvataan meille Jumalan Uuden Liiton kautta. Se tulee vain uskon kautta.

[rita4]

JUMALAN SUOJAAVA VOIMA
by David Wilkerson | October 26, 2012

Jesaja kuvaa Jumalan suojaavaa voimaa kansansa yllä käyttäen vertauksena lintuja: “Niin kuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia - varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa” (Jes.31:5). Hepreankielen merkitys jakeessa on: ”Niin kuin linnut suihkivat edestakaisin poikastensa yllä, niin Herra Jumala Sebaot levittää siipensä Jerusalemin ylle.”

Jumala sanoi Israelille: ”Jos haluat suojautua vihollisen hyökkäykseltä, tule piiloon siipieni suojaan. Minä turvaan sinut, peittäen sinut niin kuin emokana poikasensa. Sinun ei tarvitse enää elää vihollistesi pelossa.”

Kysynpä sinulta: ”Onko sinulla menossa parhaillaan sotatila? Onko vastassasi vihollinen, joka on sinulle liian vahva? Jos näin on, kuinka ajattelet pysyä puhtaana, uskollisena, Kristuksen kaltaisena, kun toiset ympärilläsi kaatuvat oikealle ja vasemmalle? Kuinka pääset voitolle himoistasi ja kiusauksistasi, kun Saatana tulee sinua vastaan kuin kiljuva jalopeura?

Jumala pyytää yksinkertaisesti, että pudotat miekkasi maahan ja luotat häneen. Hän ottaa oman miekkansa sinua puolustaakseen. Hän haluaa sinun tulevan siihen pisteeseen, jossa sanot: ”Herra, tiedän, että taistelu ei ole enää minun. Olen epäonnistunut niin monta kertaa. Nyt tulen sinun luoksesi yksinkertaisessa uskossa. Auta minua Jumala”.

Herra haastaa sinua: ”Tarraa minuun taistelusi keskellä. Voittosi on usko minun voimaani ja haluuni vapauttaa sinut. Kun vihollinen on päässyt ylivaltaan sinusta, tule minun luokseni ja vuodata sydämesi minulle. Etsi minua kaikesta sydämestäsi. Minä taistelen puolestasi.”

Taistelu ei siis ole koskaan meidän. Se on aina Herran.

”Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta”(Ps.91:4-5).

[rita4]

VOI NIITÄ, JOTKA MENEVÄT ALAS EGYPTIIN
by David Wilkerson | October 30, 2012

”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta”(Jes.31:1).

Profeetta Jesaja varoitti Israelia siitä, etteivät he voittaisi vihollistaan, jos turvautuisivat omaan voimansa. Jesajan 31. luku piirtää täydellisen kuvan ihmistaidoin käytävän taistelun turhuudesta. Uskon, että tämä luku on yrityksiemme tehottomuuden esikuva ja varjo. Me yritämme voittaa himomme, tapamme ja helmasyntimme luottamalla inhimilliseen ajatukseen ja apuun.

Siihen aikaan, kun Jesaja kirjoitti tämän varoitusviestin, kuningas Sanherib ja Assyrian armeija olivat jo marssineet läpi Juudan. He olivat valloittaneet useimmat kaupungit tiellään ja nyt he suunnittelivat Jerusalemin miehittämistä! Heprean kielessä nimi Sanherib tarkoittaa ”menestyksellistä” ja Assyria merkitsee ”lisääntyvä synti”. Kun nämä kaksi pannaan yhteen, saadaan kuva pahasta vihollisesta, joka menestyi suuresti Jumalan kansan kustannuksella.

Assyria edustaa kaikenlaista vastaamme tulevaa demonista, himokasta henkeä. Sanherib on itse paholainen, varmana siitä, että hän onnistuu voittamaan meidät ja syöksemään epätoivoon. Uskon, että Jumala tahtoo näyttää meille tämän Raamatun kohdan kautta, kuinka paholainen ja hänen demoniset joukkonsa hyökyvät toisiaan seuraavina aaltoina seurakuntaa vastaan, aina vain tehokkaampina ja paremmalla menestyksellä.

Raamatun kohtamme on myös esimerkki siitä, kuinka synti kasvaa viimeisinä päivinä. Raamattu sanoo, että yhteiskunta tulee aina vain pahemmaksi (ks.2 Tim.3:13), ja seurakunta hukkuu petollisiin ja demonisiin oppeihin. Uskon, että näemme tätä tapahtuvan juuri nyt. Demoniset joukot ovat päässeet sisälle kaikkeen mediaan ja teknologian kaikkiin aloihin. Ne syytävät kulttuuriimme aistillisuutta, alastomuutta ja kaikenlaisia perversioita. Niin kuin Ilmestyskirjassa ennustetaan (12:15) Saatana on ”syössyt kidastansa vaimon jälkeen vettä niin kuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi”.

[rita4]

SALAISEN SYNNIN TAAKKA
by David Wilkerson | December 12, 2012

Kokonaisen vuoden ajan kannettu salainen synti maksoi kuningas Daavidille paljon. Se mursi hänen terveytensä, piinasi hänen mieltänsä ja haavoitti hänen henkeään. Se aiheutti sekasortoa hänen kodissaan, epäluottamuksen Jumalan kansassa, halveksuntaa jumalisten joukossa. Lopulta hän huudahti: ”Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni”(Ps.38:17). Hän tarkoitti sanoa: ”Minä melkein kaadun murheen raskaan taakan alla”.

Jotkut meistä saattavat katsoa Daavidia tässä tilanteessa ja ajatella: ”Minkä tragedian Saatana pystyi tuomaan Daavidin päälle. Kuinka tämä kerran niin herkkä psalminlaulaja saattoi joutua lankeamisen partaalle? Jumala oli varmaan hirvittävän vihainen hänelle.”

Ei! Ei paholainen sitä syntiä niin raskaaksi tehnyt Daavidille, vaan Jumala sen teki. Suuressa armossaan hän antoi tämän miehen vajota syvyyksiin, koska tahtoi tämän näkevän syntinsä valtavuuden. Hän teki Daavidin tunnustamattoman synnin niin raskaaksi, ettei tämä enää kyennyt kantamaan sitä. Siten hänet ajettiin katumukseen.

On totta, että ainoastaan niin vanhurskas mies kuin Daavid saattoi saada niin kovan kolauksen synnistään. Hänen omatuntonsa näet oli edelleen herkkä, ja hän tunsi terävän pistoksen, kun Jumala lähetti hänen sydämeensä tuomion nuolia. Siksi Daavid sanookin: ”Minun syntini on aina minun edessäni.”

Tässä on koko kertomuksen juoni. Daavidilla oli Jumalan mielen mukainen murhe, syvä ja kallisarvoinen Jumalan pelko. Hän saattoi tunnustaa: ”Näen tässä Herran kurittavan käden. Se painaa minua alas polvilleni, ja minä tunnustan, että syntini ovat ansainneet hänen vihansa”.

Valitusvirsien kirjoittaja sanoo: ”Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen…Hän on … musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan, … hän on pannut minut asumaan pimeydessä niin kuin ikiaikojen kuolleet. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin…, hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin”(Val.v.3:1-9).

Kirjoittajan tarkoitus on selvä: Kun elämme salaisessa synnissä, Jumala itse tekee meidän kahleemme niin raskaiksi, sekoittaviksi ja kauhistaviksi, että me ajaudumme avoimeen syntien tunnustamiseen ja syvään katumukseen.

[rita4]

MYÖTÄTUNNON LIIKUTTAMA
by David Wilkerson | August 24, 2012

Myötätunto ei ole vain sääliä tai sympatiaa. Se on enemmän kuin liikuttumista kyyneliin asti tai tunnekuohua. Myötätunto tarkoittaa sääliä ja armahdusta, joita seuraa halu auttaa muuttamaan asioita. Oikea myötätunto vie meidät tekemään jotakin!

Kerran Jeesus poikkesi erämaahan rukoilemaan. Kun kansajoukko sai selville, missä hän oli, he seurasivat häntä jalan ja toivat hänen luokseen halvaantuneet, sokeat, kuolevat, riivaajien kiusaamat ihmiset. Raamattu kertoo: ”Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa”(Matt.14:14).

Jos Jeesusta olisi leimannut nykyaikainen ajattelu, hän olisi koonnut opetuslapsensa komiteanistuntoon analysoimaan ongelmia ja puhumaan synneistä, jotka olivat vieneet ihmiskunnan sellaiseen tilaan. Hän olisi osoittanut kuolaavia riivattuja ja sanonut kyynelöiden: ”Katsokaa, mitä synti tekee ihmiselle. Eikö ole traagista?”

Tai hän olisi voinut sanoa, niin kuin monet ulkokultaiset ihmiset: ”Katso, minä tunnen sinun tuskasi. Olen tehnyt paljon työtä palvellakseni sinua, mutta nyt olen väsynyt ja minun pitää puhua Isäni kanssa. Myöhemmin kutsun opetuslapseni yhteen rukouskokoukseen ja me rukoilemme sinun tarpeittesi puolesta. Mene nyt rauhassa.”

Tämä on nykyajan teologiaa pähkinänkuoressa. Jokainen haluaa rukoilla, mutta harva toimia.

Matteuksen evankeliumin 8. luvussa kerrotaan Jeesuksesta: ”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta”(Matt.9:36). Sanonta ” hänen tuli heitä sääli” tarkoittaa ”se pani hänet toimimaan”.

Niin, mitä Jeesus teki? Hän ei vain puhunut. Hänen sydäntänsä liikutti se, mitä hän näki, ja hänet täytti halu muuttaa asioita. Säälin tunne ja sympatia pakotti hänet toimimaan.

”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”(Matt.9:35). Tämä ei ollut mitään turhaa teologiaa, Jeesus ei mennyt vain yksinäisyyteen Isänsä kanssa ja sanonut: ”Herra, lähetä työntekijöitä elonkorjuuseen.” Ei, Jeesus meni itse. Hän pani itsensä likoon syvällä, käytännöllisellä, läheisellä tavalla.