Sakari Pöyhönen - taivaallinen tuli sydämissä

[rita4]

Sakari Pöyhönen - taivaallinen tuli sydämissä

15.6.2020

Sakari Pöyhösen puhe rukouksesta, uskoontulosta ja taivaallisen tulen säilyttämisestä sydämissä. Puhu puhuttu 1970-luvulla.

"Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." - Roomalaiskirje 12:11-12

1. Jeesuksen veren ääni Siionin vuorella viel' kuuluu, ystäväni, tää hyvää puhuva; se kielill' tuhansilla kirkastaa Karitsaa, kuin yrittitarhan maalla verestä punoittaa.
2. Jeesuksen veren ääni on sulosanoma meill', kalliit ystäväni, Siionin vuorella. Se avas' meille taivaan ja sulki helvetin, se päästi meidät vaivast', toi rauhan sieluihin.
3. Täll' verell' kirkastettu on lauma Siionin, se sillä valmistettu on häihin iäisiin; se on se juopa suuri, kuin maailmast' erottaa, ja niinkuin tulimuuri Siionin vuorella.
4. Tää kallis veri vuotaa Jeesuksen haavoista, kun Herran lauma saarnaa ja yhä todistaa; se Siionissa kuohuu iäiseen elämäään, siks Herran lauma juopuu ja alkaa kiittämään.
5. Siis kuuluu ilon ääni Siionin vuorella, se ompi, ystäväni, ihana kuunnella; mutt' pirut sitä pelkää ja lauma uskoton, siks puuskaa vainon tulta tuo joukko onneton.
6. Ei fariseus lainkaan voi sitä kuunnella, kun Siionissa aina soitetaan pasunaa; sill' siin' on veren ääni, kuin taivaan tulesta sytyttää ystäväini sydämet palamaan.
7. Ne on vain pestyt sielut, merkityt verellä, kuin tuntee taivaan riemut, ja huutaa: kiittäkää! Ne yksin kanteletta osaapi soitella, aloittaa virttä uutta Keedarin majassa.
8. Vaan jos tääl' veren ääni lakkaisi kuulumast', niin silloin kiitäsääni alkaisi taukoomaan; vaan emme tahdo kieltää taivaasta puhuvaa kallista veren ääntä Siionin vuorella.
9. Ja kerran saamme kaikin, iäisest' juopua kunnian maassa uudess', miss' kuullaan laulavan valittuin yhteen ääneen enkelein kuorissa. Halleluja ja amen ei lakkaa kuulumast'.
10. Ja siinä toivoss' kuljen mä tietä kaitaista, jonka tosin usein tunnen olevan ahdasta, ett' vihdoin toisiamme kunnian rannalla viel' kohdata me saamme suurella riemulla.
11. Nyt ikävältä tuntuu tääl' enää viipyä, vaan odotamme hartaast Ylkäämme näkyväks' siin' tulossaan suuress', kuin tulee noutamaan morsianta murheest' iäiseen elämään.
12. Vaan joskis Ylkä viipyy, niin oomme valppahat ja juomme pyhää öljyy, ett' lamput palavat; niin autuaat me oomme, kun Jeesus tuleepi, jos tuleepi hän tään tai vielä viipyypi.

-- Jeesuksen veren ääni, Jaakko Lahdenmaa v. 1888